Miten yli - neljänkympin ikäkriisi?
Olen kolmevitonen perheenäiti.
Elämässäni ei pitäisi olla valittamista, kun on koulutusta vastaava työ, kaksi lasta ja mies, mutta silti olen yleisesti tyytymätön vähän kaikkeen.
Onkohan tämä jo neljänkympin kriisi?
Miten pääsen yli?
Kommentit (7)
viiveellä :) Minkäikäinen sun nuorimmainen lapsi on, entä esikoinen?
ovat 5- ja 7-vuotiaat.
Miten kolmenkympin kriisi eroaa neljänkympin kriisistä?
Itse ajattelin tämän tylsistymisen syyksi sen, että olen saavuttanut kaiken, mitä olen elämässä tavoitellut.
Hmm... Ehkä pitäisi keksiä joku tavoite, mutta mikä se olisi?
Seuraavaksi tavoitteeksi voisi ottaa vaikka sen, että oppisi aidosti iloitsemaan siitä, mitä itsellä on. Arjesta. Terveydestä. Siitä, että elämä kaikessa yllätyksettömyydessään on myös ihanan turvallista. Ei mistään yhtä isosta kuin naimisiinmenosta, lapsien saannista jne., koska ne on jo saatu.
Tunnen samoin kuin sinä. Olen reilu 40. Sen jälkeen, kun siskoni pieni lapsi sairastui vakavasti, olen yrittänyt olla tyytyväisempi.
Olen itse tyytyväisempi kuin koskaan ja olen 40. Kysy itseltäsi mitä tarvitset ollaksesi onnellisempi. Uusi mies, lisää lapsia, uusi talo vai mitä? Minulla vastaus tuli muutamasta harrastuksesta.
40 kriisiä, silloin juuri elää tyytyväisenä, kun on ehkä kärsinyt siitä 30 kriisistä. Lastesi ikä kertoo sen myös, ja kuten totesit, olet jo saavuttanut ns toiveesi. Ota tavoitteeksesi nyt todellakin nauttimaan tästä elämästä, mitä sinulla jo on. EHkä joku uusi tavoite vielä?
ja joku muukin harrastus kuin tämä netissä roikkuminen voisi kohentaa oloa.
Se olkoon seuraava tavoite.
Kiitos!
AP
odotan toista lyhyellä ikäerolla esikoiseen. Ei ole kriisejä toistaiseksi.
Oleellista on varmaan se, että kokee elävänsä juuri sitä elämää mitä toivoo. Luulen, että syvällä sisimmässäsi olet pettynyt elämääsi ja siitä ristiriidasta tulee kriisi.