Hyvä kolumni lisäaineista Hesarissa!

Taloussanomat teki kolmisen viikkoa sitten tarkoitushakuisen kauhistelujutun kouluruuan lisäaineista. Kouluruokaa arvostelemaan oli raahattu kohupaasaaja ja entinen kirurgi Antti Heikkilä.



Tämä terveysalan bisnesmies ja taajaan haastateltu asiantuntija oli järkyttynyt siitä, että jauhelihakastikkeessa oli "vain" 36 prosenttia jauhelihaa ja pinaattiletuissa "vain" 16 prosenttia pinaattia.



Ehkäpä siksi, että ruokalajit ovat tosiaan nimeltään "kastike" ja "lettu", eivätkä sataprosenttinen pinaatti ja jauheliha.



Havaintojensa perusteella Heikkilä kutsui kouluruokaa "mössöksi", mikä olikin mukava kunnianosoitus koulukeittiöissä työskenteleville ihmisille, ja kiva asenne-esimerkki kouluissa syöville lapsille.



Lisäaineasia on tavallaan hyvä ja oikea: kukapa ei haluaisi, että meidän täysimetetyt, erityislahjakkaat luomupalleromme söisivät mahdollisimman hyvää ruokaa, joka on milloin lihaisaa, milloin kasvisvoittoista, milloin lähiruokaa, milloin sivistysmielessä monipuolisen kansainvälistä, riippuen keneltä kysytään.



Mutta lisäaineista kohkaaminen on tällä hetkellä samalla järjen tasolla, jolla vanhempien konjakkipullon tyhjentäneeltä 13-vuotiaalta lähtee isosisaruksen mopo käsistä. Harkintaa ja faktaa on vähän, mutta luuloa ja oman näkemyksen erinomaisuutta sitäkin enemmän.



Taloussanomien lisäaineartikkelia postailtiin tietysti pitkin Facebookia ja kauhisteltiin tuhansissa kommenteissa.



Erityisiä iik-efektejä aiheutti kouluruokaviikon syntisäkiksi nostettu kermaporsas, jonka raaka-ainelistassa oli monta vierasta sanaa.



Niistä pystyi ilmeisesti päättelemään, että koulun keittäjät ovat ilkeitä noitia, jotka ruiskuttavat tahallaan ruokapatoihin kaameita myrkkyjä.



Radikaaleimmat ajattelijat tulivat jutun perusteella lopputulokseen, että lapsille täytyy tehdä kouluun omat eväät.



Ajatus on mielenkiintoinen. Kouluruokailua voi nimittäin pitää suomalaisen, tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan symbolina monessakin mielessä.



Se on tilanne, jossa kaikkien tulo- ja yhteiskuntaluokkien lapset istuvat samassa pöydässä syöden samaa ilmaista ja lämmintä lounasta.



Sen sijaan, että pseudotiedostava nykyvanhempi haluaisi vaikuttaa kouluruuan tasoon yleensä (mikä ei edes ole kovin vaikeaa), hän on huolestunut ainoastaan siitä, että koulun jauhelihakastike ei ole omalle lapsinerolle tarpeeksi laadukasta syötävää.



Siitä seuraa tietysti, että eliittilapset imeskelevät erikseen vanhempiensa väkertämiä luomuvoinappeja ja rahvas syö kermaporsasta ruokalassa.



Suomalaisessa ruokakaupassa käynyt lukutaitoinen henkilö ymmärsi, että kermaporsaan aineslista oli pitkä, koska siinä oli käytetty niitä täsmälleen samoja aineita, joista ruoka tavallisissa kodeissakin valmistetaan: marinoitua lihaa, kasvismargariinia, lihaliemikuutiota, kastikesuurustetta, vähälaktoosista ruokakermaa.



Hui. Hyi.



Kun kaikki niiden sisältämät aineet luetellaan, lista on pitkä ja siinä on outoja sanoja.



Ja sen perusteella tietenkin kannattaa leimata suomalainen kouluruoka kaameaksi mössöksi ja mielellään kouhkata siitä kotona kouluikäisten lastensa kuullen.



Antti Heikkilä muuten kertoi pari viikkoa sitten Annassa, millaisen määrän lisäravinteita hän ottaa päivittäin purkista. Pillereitä kertyy toista kymmentä, muun muassa d-vitamiinia ja magnesiumia.



Katsotaanpa esimerkkipurkkien tuoteselosteita. D-vitamiini, yksi tabletti, 10 mikrogrammaa d-vitamiinia, lisäksi E967, E420, E470b, E463 ja E551. Magnesium, 350 milligrammaa magnesiumia, lisäksi E460, E551, E470b.



Go, Antti.

lisäaineita SEITSEMÄN KILOA joten ei tarvi ihmetellä miksi tämä kansa pötistyy.