Lue keskustelun säännöt.
Takokaa mun päähän järkeä!
28.03.2011 |
Tää on varmasti todella pieni ongelma verrattuna ihan OIKEISIIN ongelmiin, mutta mua tämä vaivaa.
Mistäs sitä aloittaisi. No kyse on siis siskostani ja hänen nimivalinnastaan pojalleen. meillä on siis molemmilla pojat, minun 3kk hänen 2kk ja meidän lapsemme tietysti kastettiin ensin. Olen ollut aina hirvittävän läheinen isämme kanssa ja halusinkin antaa pojallemme toiseksi nimeksi isämme toisen nimen. Halusin sen olevan ns. kunnianosoitus isälleni että kuinka hyvin hän oli hommansa hoitanut kun nimesin ensimmäisen lapseni hänen mukaansa :) Ja tämä oli minulle tosi tärkeä ja iso juttu.
Noh, tuli siskoni pojan ristiäispäivä ja kas kummaa, hänkin antoi pojalleen saman nimen toiseksi nimeksi.
Okei, ihan heti sanon että joo, tiedetään että en voi omia MITÄÄN nimiä, enkä erityisesti mitään tälläisiä "suku" nimiä Mutta pakko se on häpeäkseni myöntää että kyllä minulle silti paha mieli.
Jotenkin tuntuu että siltä meni jotenkin merkitys. Ettei se enää ole niin erityistä.
Mä tiedän olevani varmaan todella lapsellinen kun tälläisestä asiasta jaksan nähdä vaivaa, mutta jotenkin se, että tasan kuukausi sitten me annoimme pojallemme saman nimen ja sitten isosisko perässä.
Miksei hän antanut ensimmäiselle pojalleen tuota isämme toista nimeä? miksi juuri nyt kk meidän poikamme nimenantamisen jälkeen?
Tuntuu muutenkin että sen jälkeen kun minun elämäni on "alkanut" (Löytämnyt ensimmäisen parisuhteen, mennyt naimisiin, saanut lapsen) on siskoni käyttäytynyt muutenkin todella ihmeellisesti. Jotenkin on välillä tuntunut että hän kokee minut uhaksi hänen valokeilalleen, kun hän on esikoisena tottunut vähän olemaan esillä. Hän meni ensin naimisiin ja sai ensin lapset hänen lapsenlapsiaan hemmoteltiin ja huomioitiin ja minä olin kärkiporukassa heitä hemmottelemassa :D
nyt tuntuu että kaikesta on tullut jotain kilpailua, aina hänen täytyy pystyä näyttämään minulle olevansa jotenkin parempi ja auta armias jos menen sanomaan jotain hänen /heidän käytöksestään vaikka ihan pikku asiasta niin sitten minä ARVOSTELEN heitä...
Tiedän. tuntuu tosi typerältä valittaa tälläisestä asiasta ja varmasti saan teidät niskaani, onhan maailmassa pahempiakin ongelmia, mutta mulle tuli todella paha mieli.
Kommentit (39)
päättää jo ensimmäistä odottaessaan että mahdolliselle toiselle annetaan isän nimi aikanaan. Meilläkin on tällainen keskustelu käyty vaikka vasta esikoinen on maailmassa. Seuraavalle on siis nimi valmiina, jos sellainen tulee.
Aika harvoin noita toisia nimiä käytetään, joten älä suotta ole pahoillasi. Isällesihän se on tuplakunnianosoitus.
Tuosta muusta huomiosta... luulen, että olet enimmäkseen äitihormonihuuruissa. Tottakai siskosi ansaitsee - ja hänen vauvansa- uuden äidin huomiota, vaikka hänellä lapsi jo ennestäänkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se puhumattomuus varmaan lisää sitä painetta ja pahaa mieltä.
Voisko siitä asiasta jutella ihan asiallisesti, että miten ja milloin te kumpikin päädyitte näihin nimivalintoihin. Voisithan vaikka kysyä siskoltasi miltä hänestä tuntuu tämä sama nimi. Siinä voi olla luonteva tilaisuus kertoa omista ajatuksistaan. Ei kannattais jättää tätä asiaa hiertämään teidän välille.
Aika pieni juttuhan tämä varmaan jostain näkökulmasta on, mutta just se puhumattomuus ja epäilykset tekevät usein pienistäkin asioista niin vaikeita.
Eri asia tietysti, jos siskosi onkin oikeasti vaikea tyyppi, jonka kanssa ei voi keskustella tai joka kieltää kaiken. Ymmärrän, että sellaisiakin ihmisiä on. Mut yleensä ihmisten kanssa auttaa tuo avoin keskustelu.
Kun hänen mielestään nykyään aika vain arvostelen häntä ja hänen perhettään. Siskon kanssa myös puhuin ennen omia ristiäisiämme heidän lapsensa tulevasta nimestä, eikä hän tiennyt vielä toisia nimiä, etunimikin oli vielä vähän epävarmalla pohjalla, joten ehkä siksi minulle juuri tuli paha mieli..
Voi myös olla että siskoni on ajatellut meidän nimettyämme poikamme isäni mukaan että kyllä hänkin sitten voisi.. Jotenkin vaan tuntuu siltä, ettei asia nyt hänelle NIIN tärkeä ollut, kun ei ensimmäisen poikansakkaan kohdalla tuota nimeä miettinyt. Mutta nyt kun minä nimesin poikamme siten, niin hänkin sitten?
Ap
Enkä ole edelleenkään.. Vaikea selittää, mutta siskon käyttäytyminen minua kohtaan on muutenkin muuttunut ihan ihmeelliseski varsinkin sen jälkeen kun sain tämän ensimmäisen lapseni...
Ap
Etten minä siskolleni ole mitenkään katkera tästä nimiasiasta, mutta vähän tuli paha mieli ja ihmettelin että miksi nyt? Miksi hänen täytyi saada antaa pojalleen se sama nimi just nyt, kun olin nimennyt oman poikani niin? Miksei hän nimennyt omaa ensimmäistäkin poikaansa jo 7 vuotta sitten niin?
tuntuu vaan oudolta...
Ap
Elämässä on isompiakin ongelmia ja tuntuu ntosi typerältä tuntea tälläisestä pahaa mieltä..
Mutta jos tietäisi meidän tilanteemme paremmin, niin voisi ehkä itsekkin katsoa vähän vinoon tuota isosiskoni nimivalintaa...
Tai ehkä mä nyt vaan hormoonihuuruissani pahastuin turhasta. Mut enyway, paha mieli tuli :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että jos ennen teidän poikanne nimeämistä hän ei tiennyt vielä nimiä ja sitten kun kuusi sinun antavan sen isänne toisen nimen niin hänkin päätti antaa.
Mutta eihän ketään voi noita sukunsa nimiä omia. Mutta kuulostaa kyllä vähän oudolta..
Muttei mielestäni mitenkään ennenkuulumatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin jos ei oma sisarus vielä edes tiennyt omansa nimeä, kun kysyit ennen omanne nimeämistä.
Kuulostaa aika kateelliselta tuo siskosi, taidatte olla molemmat aika nuoria???
koska hänellä kerran on jo poika, jolle olisi voinut tuon nimen antaa. Mielestäni voit ihan oikeutetusti ihmetellä asiaa. Positiivinen puoli asiassa on kuitenkin se, että kyse on toisesta nimestä, jolla ei arkielämässä ole juuri mitään käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on minua 9 vuotta vanhempi...
Siksi tuo hänen käyttäytymisensä välillä ihmetyttääkin...
Minun pojalla on isäni toinen nimi toisena nimenä. Sama nimi on myös veljelläni toisena nimenä. Jos veljeni kastaisi oman poikansa samalla nimellä, en suuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa serkkupojat ovat kaikki toiselta tai kolmannelta nimeltään samannimisiä. Se on meillä perinne ollut jo monta sukupolvea. Naispuolisilla meillä ei kulje tällaista perinnettä. Ei olisi tullut mieleenkään, että tästä tulisi riitaa ja kaikki on muuten ihan omasta tahdostaan panneet saman nimen toiseksi tai kolmanneksi nimeksi pojalleen. Ensimmäinen ja kutsumanimi on tietysti kaikilla pojilla eri.
Mielestäni aloittaja ei kannata suuttua, jos on pojilla samat toiset nimet. Suuttumisen aihe olisi, jos olisi pannut ekanimeksi ja kutsumanimeksi saman nimen kuin teidän lapsella.
Vähän ehkä loukkaantunut.
hänellä kuitenkin on ollut jo aiemmin mahdollisuus antaa tuo nimi ensimmäiselle pojalleen muttei ilmeisesti nähnyt sitä niin tärkeäksi..
Mutta nyt kun minä tein niin, niin hänkin antoi sen nimen. kuukausi omien ristiäistemme jälkeen.. Eikä edes sanonut antavansa sen nimen, eikä tosiaan vielä nimeä tiennyt kun vähän ennen omamme ristiäisiä häneltä nimestä kysyin, että tietääkö jo...
Mutta ihan oikeessa ootte siinä, etten mä voi mitään nimeä omia..
Enköhän mä tästä pääse yli :D:D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa serkkupojat ovat kaikki toiselta tai kolmannelta nimeltään samannimisiä. Se on meillä perinne ollut jo monta sukupolvea. Naispuolisilla meillä ei kulje tällaista perinnettä. Ei olisi tullut mieleenkään, että tästä tulisi riitaa ja kaikki on muuten ihan omasta tahdostaan panneet saman nimen toiseksi tai kolmanneksi nimeksi pojalleen. Ensimmäinen ja kutsumanimi on tietysti kaikilla pojilla eri.
Mielestäni aloittaja ei kannata suuttua, jos on pojilla samat toiset nimet. Suuttumisen aihe olisi, jos olisi pannut ekanimeksi ja kutsumanimeksi saman nimen kuin teidän lapsella.
mutta meillä se ei siis ole perinne ollut, eikä hän tosiaan ensimmäiselle pojalleenkaan ole tuota antanut..
Äh, mä oon höntti kun tälläsestä näen vaivaa.
Jotenkin se vaan kun sisko on muutenkin käyttäytynyt viimeaikoina niin ihmeellisesti. Itse en edes alkuun tätä huomannut ennenkuin mieheni minulle tästä sanoi...
Pakko kertoa esimerkiksi tämä: (itse en myöskään tähän kiinnittänyt huomiota vaan miehen sisko huomasi)
Kun mieheni sisko ja muutama ystäväni järjesti minulle vauvakutkut, mihin he kutsuivat tietysti siskonikin käyttäytyi siskoni perin kummallisesti. Hän oli siis n. 2kk minun jälkeeni tullut raskaaksi ja useaan otteeseen kutsujen aikana veti huomiota omaan raskauteensa. Monta kertaa kun vauvani potki, hän lähes samantien taivasteli kovaan ääneen että OHHOH kun tämä vauva nyt potkiikin niin kovasti ja huhhuh kun se nyt pyörii..
Itse en siis hänen käytökseensä kiinnittänyt huomiota kun keskustelin vieraiden kanssa, mutta mieheni sisko pani merkille asian ja sanoikin minulle kutsujen jälkeen että hänen mielestään oi vähän tökeröä käytöstä siskoltani kun yritti kokoajan "viedä huomion" itseensä ja omaan raskauteensa..
Noh, tiedä nyt sitten tuota että tekikö sen tahallaan, mutta hän vain on ollut jo pitkän aikaa ihan sellainen, niinkuin olisi mustasukkainen saamastani huomiosta, kun on ennen tottunut olemaan se kenellä on lapset perhe ja on se "aikuinen" ja hänen lapsensa vanhempiemme silmäteriä..
Ihan kun hän kuvittelisi että meidän täytyy nyt jotenkin kilpailla vanhempiemme huomiosta...
Ap
Kyllä minuakin ihmetyttäisi jos minut jonkun vauva kutsuille kutsuttaisiin ja joku toinen mamma siellä kovaan ääneen kuuluttaisi miten hänen vauvansa sitä ja tätä. Kai se huomio nyt kuuluisi olla siinä kenelle ne kutsut on järjestettykkin..
Kannattaisiko kertoa hänelle että hänen käytöksensä häiritsee sinua? Ja ettei teidän todellakaan tarvitse huomiosta kilpailla?
Oletteko olleet aina noin etäisiä ja huonoissa väleissä?
turhaan loukkaannu! Jos siskosi haluaa isänsä nimen jatkuvan omassa suvussaan niin sun lapsella ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa. Toisaalta jos tällä tavoin haluaa isäänsä kunnioittaa niin miksei voisi antaa vaikkapa sitä isän ensimmäistä nimeä lapselleen. Itse olisin enemmän otettu siitä että oma lapseni antaisi lapselleen joksikin nimekseen mun etunimen ennemmin kun toisen, jota juuri kukaan edes tietää perheen ulkopuolella.
Siskosi tuntuu muuten olevan harmissaan siitä että ei olekkaan enää se ainoa perheellinen. Tilanne on vielä niin uusi joten yritä olla huomioimatta koko asiaa ja anna ajan kulua.
turhaan loukkaannu! Jos siskosi haluaa isänsä nimen jatkuvan omassa suvussaan niin sun lapsella ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa. Toisaalta jos tällä tavoin haluaa isäänsä kunnioittaa niin miksei voisi antaa vaikkapa sitä isän ensimmäistä nimeä lapselleen. Itse olisin enemmän otettu siitä että oma lapseni antaisi lapselleen joksikin nimekseen mun etunimen ennemmin kun toisen, jota juuri kukaan edes tietää perheen ulkopuolella.
Siskosi tuntuu muuten olevan harmissaan siitä että ei olekkaan enää se ainoa perheellinen. Tilanne on vielä niin uusi joten yritä olla huomioimatta koko asiaa ja anna ajan kulua.
En aio tästä mielipahastani sanoa siskolleni, koska en halua järjestää mitään kohtausta :D
Ap
No mun mielestä se toinen nimi on nyt entistä erikoisempi, hyvässä mielessä. Jos sille merkitystä siis haluaa antaa. Ymmärrän että pahoitit mielesi mutta en jaksa uskoa että kauan jaksat sitä murehtia. Elämä jatkuu =)
Me ollaan aina haluttu antaa omille lapsille juuri toinen nimi joka tulee jomman kumman suvusta, ja niin moni muukin. Itseasiassa monella on se sama toinen nimi, eikä ketään ole haitannut. Vanhempi polvi on mielissään kun nimet pysyy mielessä. Me annettiin esikoiselle edesmenneen appiukon ehdottama nimi, etunimikin kun sattui olemaan mun jo nuoruudessa päättämä lapsen nimi =) Joittenkin mielestä se oli pahemman luokan mielistelyä appivanhemppia kohtaan... nimi on kaiken lisäksi 3 osainen joista kaikki nimet on miehen suvun puolelta. Mulle ei vaan ole niin suurta merkitystä ne toiset nimet, kunhan ne ei lasta nolaa =)