Suurimmat saavutuksesi äitiydessä?

vähän hämäävä. Minulle äitiys ei oikeastaan ole mikään suoritus, joten siinä ei sinänsä ole myöskään saavutuksia. Paras saavutus voisi olla se, että lapsella on tilaa kasvaa omaksi itsekseen ja kokemus siitä että on hyvä sellaisena kuin on.

että olen saanut kasvatettua lapsista tähän mennessä mukavia, suht hyvätapaisia ja fiksujakin yksilöitä. Ja ihan itsekseni vieläpä.

Äitiyteni on vielä keskeneräinen. Lapsia on neljä. Olen mielestäni ihan hyvä äiti. Ja lapseni ovat oikein hyviä lapsia.:) Olen jaksanut yöheräilyt (kahdella lapsella niitä oli erittäin paljon). Olen tukenut lastani, joka kohtasi valtavan trauman ja pian sen jälkeen vielä toisen. Olen hoitanut pienet sairastelut. Olen enimmäkseen hellä ja hyväntuulinen, mutta lapseni myös kunnioittavat minua auktoriteettina - siis myös murrosikäinen. Olen oppinut lapsilta paljon, esim. sitkeyttä, ahkeruutta ja huumorin sekä hellyyden merkitystä. Olen pojiltani oppinut paljon miehistä. Äitinä oleminen on elämäni tärkein tehtävä, vaikka minulla on myös merkityksellinen palkkatyö ja avioliitto.

että olen katkaissut melko hyvin sukupolvien tunnevamma-ketjun. Tästä johtuen vanhemmuuteni on tunneherkkää ja olen hyvin tietoinen siitä miten lapseni voivat ja olen pyrkinyt antamaan heille paljon eväitä tunteiden, oman arvon yms alueella. En tee mitään vain siksi että joku muu tekee tai niin multa odotetaan. NOUdatan tinkimättä ja vailla huonoa omaatuntoa äidinvaistoani ja pyrin oppimaan lisää lapsilta kuin muilta äideiltä tai ammatti-ihmisiltä. Olen hyvin kiitollinen lapsistani ja kiinnostunut paitsi omien, myös lasten hyvinvoinnista yleensä. Äitinä oleminen on mulle yksi elämän keskeisistä, tärkeistä tehtävistä. OIkeastaan mikään ei ole mulle niin tärkeää kuin omien lasteni hyvinvointi. Ja heti sen jälkeen oma hyvinvointini- josta myös pidän huolta. Lapsilta olen oppinut paljon, jopa sellaista jota oman äitini olisi pitänyt mulle antaa, mutta ei kyennyt. ILman äitiyttä tuntisin että elämäni perusta puuttuisi. Ja joo, en ole milään superäiti. Hermo menee välillä ja väsyttää, enkä aina osaa jakaa aikaani ja voimiani lasten parhaaksi, mutta sitten pahoittelen vajaavaisuuttani ja kerron lapsille ettei se ole heidän syy.