Vellin antaminen

Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.



Vauvaa pidetään vaikeana, jos viimeistään puolen vuoden iässä yöt eivät mene heräilemättä. Viimeistään yksivuotisneuvolassa saatetaan sanoa, että nyt viimeistään lapsen pitäisi nukkua koko yö heräämättä. Se on lapselle hyväksi. Annetaan ymmärtää, että normaali lapsi nukkuu viimeistään puolivuotiaana läpi yön. Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.



Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin.



Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.



(Kirjasta Luonnollinen Lapsuus)

Meillä ei tarjoiltu bellejä koskaan. Ne d-vatamiinit on kyllä vauvalle tärkeitä!!

Mutta terkka tosiaan antoi ymmärtää että lapsi ei selviä ilman...

Mutta ilmeisesti tunnin unet päivin öin ovat riittävät joten en anna velliä, en anna vastiketta vaan lohdutan kärttyistä ja väsynyttä poikaani ja annan tissiä..

On vaan niin surku välillä katsoa kun poika on niin rätti väsyneen näköinen..

Ja miten noitakin tutkimuksia tulisi tulkita, että mikä olisi sopiva unen pituus (tunti kaksi neljä?) Kun kerran poikani on synnäriltä asti nukkunut 4h unia, päivällä päikkärit olivat vain lyhyemmän mutta silloin nukkui päivälläkin usein 2h unia, niin miten se oli normaalia, jos lyhyen unet ovat kerran luonnollisempia kuin NOIN pitkät?

Mä olen niin hämilläni :D

Ap

Vauvat ja pienet lapset nukkuvat yleensä selvästi enemmän kuin aikuiset. Vastasyntyneet nukkuvat keskimäärin noin 16 tuntia vuorokaudessa vaihteluvälin ollessa 12-20 tuntia. Tällä tarkoitetaan sitä että 95% vauvoista nukkuu noin 12-20 tuntia vuorokaudessa. Kaikki vauvat eivät mahdu edes näihin rajoihin eikä silti ole kyse mistään sairaudesta tai ongelmasta.



Teoreettisesti voidaan todeta, että kun valitaan satunnaisesti 30 normaalia vauvaa, niin joukon eniten nukkuva yksilö nukkuu kaksi kertaa enemmän kuin vähiten nukkuva.



Unen määrän normaalivaihtelu onkin hyvin laajaa.



Ellei vauva ole valveillaoloaikanaan selvästi väsynyt, huonotuulinen, ärtynyt tai vaikeasti tyynnyteltävissä, vanhemmat voivat luottaa siihen, että lapsi nukkuu tarpeeksi



Vauvan uni jakaantuu aluksi tasaisesti vuorokauden ympäri ja niinpä yöllä nukuttu tuntimäärä saattaa alkuun tuntua hyvinkin vähäiseltä vanhempien näkökulmasta.



Tavatonta ei ole sekään, että lapsen päiväunet ovat hyvin lyhytkestoisia, jotkut vauvat saattavat torkkua ainoastaan 10 minuutin pätkissä. Tämä on kuitenkin aivan normaalia.



Unen kokonaismäärä vähenee iän myötä siten, että 3-4 kuukauden ikäinen lapsi nukkuu keskimäärin 14-15 tuntia ja kaksivuotias lapsi noin 12 tuntia vuorokaudessa, mutta onpa olemassa sellaisiakin vauvoja, jotka nukkuvat noin 10 tuntia vuorokaudessa ensimmäisten kuukausien ajan ja vasta myöhemmin oppivat nukkumaan enemmän. Yksilöllinen vaihtelu on siis suurta.



Vuorokausirytmin kehittyminen



Jo varhaisella sikiökaudella unessa alkaa esiintyä aktiivisuus- ja rauhallisuusvaiheita, joista myöhemmin kehittyy aikuisten hyvin jäsentynyt vuorokausirytmi. Sanotaan, että vastasyntyneen vauvan uni on polyfaasista, millä tarkoitetaan sitä, että uni-valverytmi vaihtelee melko säännöllisesti 3-4 h:n sykleissä vuorokauden ajasta riippumatta.



Vauvojen nukkumisjaksojen pituus vaihtelee epäsäännöllisesti kestäen 20 minuutista aina 6 tuntiin saakka. Tavallisesti vastasyntyneellä on unijaksoja 6-8 kertaa vuorokaudessa. Ensimmäisten elinkuukausien aikana univalverytmiä alkavat muokata sekä valon vuorokausivaihtelu, että sosiaaliset vihjeet. Niinpä kolmen kuukauden ikään mennessä suurin osa unesta alkaa painottua yöhön ja pisin valveillaolojakso päivään. Noin 70% vauvoista nukkuukin tässä iässä läpi yön. Tällä tarkoitetaan viiden tunnin unijaksoa keskellä yötä.



Kolmen kuukauden iässä voidaan ensimmäisen kerran puhua säännöllisestä vuorokausirytmistä. Se on kuitenkin herkästi häiriintyvä ja havahtumiset yöllä ovat vielä yleisiä. Niinpä esimerkiksi puolitoistavuotiaista vielä noin joka kymmenes havahtuu neljä kertaa tai useammin yön kuluessa.



Puolen vuoden ikään mennessä yhtäjaksoinen yöuni on pidentynyt kuuteen tuntiin. Yleensä tämän ikäiset nukkuvat yksi tai kaksi jaksoa yöllä ja kaksi lyhyempää jaksoa päivällä.



Myös vuorokausirytmin kehityksessä on hyvin laajat normaalin vaihtelun rajat: osalle lapsista säännöllinen rytmi kehittyy jo varhain, kun taas toisilla yöuni on pitempään katkonainen.



Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin.



Lapsen uni-valverytmi muotoutuminen tapahtuu hitaasti, eikä suuria muutoksia tarvitse yrittää toteuttaa yhtäkkiä. Vauvan unirytmi siirtyy joka tapauksessa vähitellen enemmän aikuisia miellyttävään suuntaan, joten joskus siihen puuttuminen liian aggressiivisesti voi pahentaa tilannetta. Monesti vanhempia helpottaa tieto siitä, että suurin osa univaikeuksista on ohimeneviä ja lyhytkestoisia, eikä aina tarvita lainkaan toimenpiteitä niistä selviytymiseen. Vain vanhempien oma mielikuvitus on rajana sille, kuinka he voivat itse yrittää auttaa toistensa jaksamista. Ratkaisua ei siis tarvitse yksinomaan hakea vauvan puolelta, vaan myös aikuiset voivat keskenään pohtia tapoja, joilla ongelma voitaisiin ratkaista. Tällaisia ovat mm. makuuhuoneiden uudelleenjärjestely, valvomisvuorot, päiväunet, lapsenhoitajat, isovanhemmat, perhepedit, vierekkäin nukkuminen.



Vauvan ohjaaminen oikeaan univalverytmiin



Vanhemmat voivat auttaa lasta kehittämään unirytmiään oikeaan suuntaan. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. ravitsemukselliset, hoidolliset ja sosiaaliset tekijät. Myös lapsen temperamentti vaikuttaa. Monenlaisia konsteja voidaan kokeilla, mutta mikään niistä ei valitettavasti ole oikotie onneen, ja ainoastaan kokeilemalla voidaan saada selville, mikä kullekin lapselle sopii. Tärkein tekijä pienen lapsen hoidossa on hyvä vuorovaikutus.



Lapsen antamille signaaleille tulee olla herkkä ja niihin tulee vastata. Alle puolivuotiasta ei voi hemmotella pilalle, eikä mielenosoituksellista itkua ilmene ennen 8-9 kuukauden ikää.



Vauvojen uniongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Myös apua on osattava hakea, jos alkaa tuntua siltä, että ongelmat perheessä kärjistyvät.



Ravitsemukselliset tekijät



Yksi keskeinen vauvojen vuorokautta rytmittävä tekijä on nälkä. Pienet lapset eivät kykene syömään kerrallaan niin suuria määriä, että näläntunne voisi pysyä poissa esimerkiksi läpi yön. Näin ollen imetystä tai maitopulloa ei pitäisi säännöstellä edes yöaikaan. Jotkut lapset saattavat tarvita yöruokailua pitkäänkin, vaikkakin siitä saattaa muodostua joillekin lapsille tapa.



Suurin osa lapsista näyttää tutkimusten valossa lopettavan yösyömisen noin puolen vuoden iässä, mutta sitä ei voida yleistää kaikkiin lapsiin. Tähän vaikuttaa paljolti iltaruokailu: kuinka paljon ja mitä lapsi saa syödäkseen. Toiset lapset eivät syö iltaisin niin suuria annoksia että pysyisivät koko yön kylläisenä, ja myös aineenvaihdunnalliset tekijät saattavat vaikuttaa.



Responsiivisuus



Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki. Vanhemmat oppivat vähitellen erottamaan lapsensa itkun eri sävyjä. Kipuitku on kovaa ja kimeää, kun taas nälkäitku vähitellen voimistuvaa.



Jo aivan pienet vauvat tarvitsevatkin muiden ihmisten seuraa, vaikka eivät vielä osaakaan leikkiä. Lasta ei voi liiaksi pitää sylissä.



Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).



Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.



Sosiaaliset tekijät ja vinkit



Perussääntönä on kuitenkin se, ettei tyytymätöntä lasta pidä väkisin valvottaa. Niin kauan kuin vauvan saa pysymään hereillä hyväntuulisena, häntä voi pitää hereillä.



Yöaikaan pääsääntö on se, ettei lapsen kanssa aleta leikkiä tai sytytellä valoja, vaan annetaan vauvan huomata, että yöllä nukutaan. Lasta voi esimerkiksi pidellä sylissä ja jutella rauhoittavasti. Yleisesti ottaen kaikkia muutoksia kannattaa kokeilla vähän kerrallaan ja pitkän ajan kuluessa, sillä suurin osa vauvoista kärsii äkkinäisistä rutiinimuutoksista. Kuitenkin tulee pitää mielessä, että vauvat ovat yksilöitä, joten se mikä sopii toiselle, pahentaa toisen tilannetta.



Joskus on kaikkein parasta sopeutua vähäksi aikaa lapsen rytmiin ja antaa sen muovautua omaa tahtiinsa. Jos yöt menevät vauvan kanssa valvoen, on paras järjestellä oma elämänsä niin, että voi itsekin nukkua päiväunia vauvan tahdissa. Ja jos yöllä on joka tapauksessa pakko valvoa, voi sen ajan käyttää myös hyödykseen vaikkapa lukemalla, katsomalla televisiota tai tekemällä kotitöitä. Itseään ei kannata väsyttää liikaa vauvan rytmityksillä, jos ne eivät tunnu tulosta tuottavan - silloin on parasta antaa ajan kulua ja yrittää kuukauden kahden kuluttua uudelleen jos vauvan rytmi ei ole itsellään parantunut.



Jotta vanhemmat jaksaisivat yösyötöt, lapsi voi nukkua aluksi esimerkiksi äidin vieressä. Pienen lapsen voi aivan huoleti antaa nukahtaa syliin.



Mikäli perheelle samassa sängyssä nukkuminen sopii hyvin, mitään estettä sen jatkamiselle ei ole. Jossain vaiheessa kaikki lapset sieltä kuitenkin omaan sänkyynsä siirtyvät.



Tunnetekijät



Vauva aistii herkästi vanhempiensa tunnetiloja: äidin ahdistuneisuus esimerkiksi väsymyksen vuoksi saattaa tarttua vauvaan. Tällaisissä tilanteissa on hyvä osata pyytää apua, esimerkiksi isältä tai isovanhemmilta, jotta äiti saa itse levätä jaksaakseen taas nauttia lapsen hoitamisesta. Joskus uupumuksen takana voi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus. Tähänkin on saatavilla apua.



Temperamenttitekijät



Vauvan temperamentti vaikuttaa siihen, miten hän reagoi ympäristönsä ärsykkeille. Toiset vauvat kaipaavat jo muutaman kuukauden iässä enemmän virikkeitä kuin toiset ja äidin kyky aistia näitä tarpeita onkin hyvin tärkeä. Vauva elää vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja mikäli epäsopivuutta esiintyy, se voi ilmetä tyytymättömyytenä.



Vauvan ja äidin temperamentit voivat myös olla eri paria: hyvin rauhallinen äiti saattaa luoda lapselleen liian virikkeettömän ympäristön, kun taas toinen vauva saattaa kärsiä ylistimulaatiosta. Etenkin vanhempien lasten kohdalla korostuu päivän tapahtumien merkitys nukkumaan mennessä: jos päivä on ollut hyvin tapahtumarikas ja jännittävä ovat lapset vielä illalla ylikierroksilla eivätkä osaa asettua nukkumaan. Toisaalta jos lapsi ei ole saanut päivän kuluessa tarpeeksi virikkeitä, ei hän ole riittävän väsynyt mennäkseen nukkumaan.

Noita kirja/tutkimus lainauksia niin taitaa olla parempi jättää ne vellit sinne kaupan hyllylle ja jatkaa näin kuin tähänkin asti.



MUN jaksamisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka vähän nukunkin, niin ihan oikeasti pärjään kyllä. Välillä vähän väsyttää, mutta se on ihan ok, koska tiesin vauvojen valvottavan jo ennen kuin aloimme lasta odottamaan..



Näin lyhyitä unien en odottanut olevan, mutta itse olen sitä mieltä että tämä aika on niin lyhyt ja tämäkin on ihan asentoitumis kysymys. Alkuun tuntui varsinkin öisin että voisin vaikka syödä pääni jos saisin nukua vähän pidempään kun asenne oli että MINÄ tarvitsen unta. Nyt kun olen asennoitunut siihen niin, että minä pärjään varmasti ihan hyvin näin vähällä unella, kun on monet muutkin äidit - jopa lyhyemmillä.



Ja kas! Ei enää kiukuttanut ja väsyttänyt niin helvetisti, kun oli asenne kohdallaan.. :)



Ap

tehtiin niin, että tankattiin vauvaa iltaisin täyteen maitoa, jotta se nukkuisi edes ensimmäisen pätkän vähän pidempään. Pumppasin siis maitoa varastoon ja sitten imetyksen lisäksi tugettiin lisämaitoa tuttipullolla. Kiinteitä alettiin antaa pikkuhiljaa 4 kk iässä. Poika oli tosi iso ja kova syömään.



Vellejä ei annettu, kun luin ravintosisällön, niin eihän se ole korvikemaitoa kummempaa!

Vauvojen uni poikkeaa monin tavoin aikuisten unesta. Se myös kehittyy ensimmäisten vuosien aikana laadultaan ja rakenteeltaan yhä enemmän aikuisten unta muistuttavaksi.



Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle, palatakseen jälleen kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan n. 50 min., kun se on aikuisella. n. puolitoista tuntia.



Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen – joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.



Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkistaa ympäristö: Mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.



Unitutkimukset siis osoittavat, että terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset. Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät.



Pimeä lisää lapsen hätää, joten huone on hyvä pitää hämäränä. Tämä myös auttaa vanhempaa tarvittaessa hoitamaan lasta ilman lisävalaistusta, joka toimisi lasta havahduttavana aistiärsykkeenä. Myös yksinäisyys laukaisee vauvan hätäännystä (vrt. heräämisen biologinen tehtävä), joten pienen vauvan luo on tärkeätä mennä ennen kuin hänen itkunsa voimistuu tapailevasta itkusta paniikkihuudoksi.



Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa.



lähde: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

mikä olisi Ns. normaali unen määrä yössä tai siis toisinsanoen



ONKO normaalia että vauva heräilee tunnin välein koko yön ja on ihan selvästi 2h valvomisen jälkeen päivisin niin väsynyt että välillä heittäytyy ihan hysteerisesti itkemään... 1,5h jälkeen alkaa yleensä kitinä, kun alkaa väsyttämään...



Onko tämä normaalia??



Ihan tosi, suora vastaus eikä yhtään epäsuoraa tutkimuslainausta missä ei kuitenkaan kerrota mikä olisi normaali nukkumis pätkä..

Koska itsekkin nukahdan tosi usein imettäessäni, kun on öisin tosiaan välillä vähän väsy kun tunnin välein herää..



Päivät kyllä tosiaan jaksan ihan hyvin.. Mikä on kyllä mielestäni aika ihme :D

että noin pieni vauva on 2 h valvomisen jälkeen tosi väsynyt. Meillä ovat nukkuneet päikkäreitä parin tunnin välein tuossa iässä. Myös yöheräily tunnin välein kuulostaa ihan tavalliselta. Terv. kolmen äiti

mikä olisi Ns. normaali unen määrä yössä tai siis toisinsanoen ONKO normaalia että vauva heräilee tunnin välein koko yön ja on ihan selvästi 2h valvomisen jälkeen päivisin niin väsynyt että välillä heittäytyy ihan hysteerisesti itkemään... 1,5h jälkeen alkaa yleensä kitinä, kun alkaa väsyttämään... Onko tämä normaalia?? Ihan tosi, suora vastaus eikä yhtään epäsuoraa tutkimuslainausta missä ei kuitenkaan kerrota mikä olisi normaali nukkumis pätkä..

Vauvojen nukkumisjaksojen pituus vaihtelee epäsäännöllisesti kestäen 20 minuutista aina 6 tuntiin saakka.

Vauvojen yksi täysi unisykli, jossa käy läpi kaikki unen tärkeät vaiheet on 50 min.

että noin pieni vauva on 2 h valvomisen jälkeen tosi väsynyt. Meillä ovat nukkuneet päikkäreitä parin tunnin välein tuossa iässä. Myös yöheräily tunnin välein kuulostaa ihan tavalliselta. Terv. kolmen äiti

Selkeä ja selvä vastaus!

Joo, meillä päivät menee rytmissä 2h hereillä tunti unta :) Nyt tosiaan nukkuu toista tuntia kun tunnin nukkumisen jälkeen kävin lykkäämässä tissin suuhun :) jopas nukahti takaisin..

Koska itsekkin nukahdan tosi usein imettäessäni, kun on öisin tosiaan välillä vähän väsy kun tunnin välein herää.. Päivät kyllä tosiaan jaksan ihan hyvin.. Mikä on kyllä mielestäni aika ihme :D

Vauvan lähellä nukkuminen - Nukkuminen ei ole valtakysymys

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ

Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.

YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.

Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä

Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi

Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä

Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä

Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.

Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan

Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

heräili tunnin välein niin päivin kuin öin. Ihan hermoherkkä otus. Ole siinä sitten itse onnellinen ja rauhallinen, just joo. Vauva huusi ja kitisi kaiken aikaa. Ei varmaan ollut luonnollista ja auvoisaa aikaa kellekään, sanoo sitten kuka tutkija tai analyytikko mitä tahansa. Jos ainoa tapa vauvan ja minun oli saada nukuttua oli pitää lapsi vatsani päällä, alkoi homma ottaa pikkasen voimille. Kun vauva oli 6kk heivattiin vauva omaan huoneeseen, ja unikoulu pelasti meidän koko perheen hermoromahdukselta. Ihan turha kenenkään selittää mulle, kuinka lapsi siitää kärsii. Kyllä se 6 kk perhehelvetti oli varmasti kamalampi kuin se viikon jakso jonka aikana vauva oppi nukkumaan läpi yön ja oli sen jälkeen kuin itse rauhallisuus niin yöllä kuin päivällä. Kaikkien olo muuttui tuskasta vapaudeksi ja osasimme jopa nauttia vauvastamme. Amen!

heräili tunnin välein niin päivin kuin öin. Ihan hermoherkkä otus. Ole siinä sitten itse onnellinen ja rauhallinen, just joo. Vauva huusi ja kitisi kaiken aikaa. Ei varmaan ollut luonnollista ja auvoisaa aikaa kellekään, sanoo sitten kuka tutkija tai analyytikko mitä tahansa. Jos ainoa tapa vauvan ja minun oli saada nukuttua oli pitää lapsi vatsani päällä, alkoi homma ottaa pikkasen voimille. Kun vauva oli 6kk heivattiin vauva omaan huoneeseen, ja unikoulu pelasti meidän koko perheen hermoromahdukselta. Ihan turha kenenkään selittää mulle, kuinka lapsi siitää kärsii. Kyllä se 6 kk perhehelvetti oli varmasti kamalampi kuin se viikon jakso jonka aikana vauva oppi nukkumaan läpi yön ja oli sen jälkeen kuin itse rauhallisuus niin yöllä kuin päivällä. Kaikkien olo muuttui tuskasta vapaudeksi ja osasimme jopa nauttia vauvastamme. Amen!

kaikki on niin joko puolesta tai täysin vastaan :D

James McKenna on ensimmäinen länsimaalainen tutkija, joka on 1980-luvulta lähtien paneutunut unilaboratoriotutkimuksiin pienten vauvojen nukkumisesta yhdessä ja erikseen äideistään.



Hänen tutkimustuloksensa ovat vahvasti yhdessä nukkumista tukevia: vauvat eivät vain nuku paremmin, vaan hengittävät tasaisemmin, kokevat vähemmän hengityskatkoksia, nukkuvat levollisemmin ja verenpaine on tasaisempi yhdessä äidin kanssa nukkuessa.



Vauvat myös saavat enemmän hoitoa perhepedissä: äidit unilaboratoriossa tekivät unissaan monenlaisia hoivaeleitä silittäen, peittoja kohentaen ja tietysti imettäen vauvojaan.



Äitien ja vauvojen unisyklit tuntuivat olevan synkronoituna, mikä helpottaa yösyöttöjä: kun äidin uni kevenee, vauva seuraa perässä tai päinvastoin, jolloin molemmat havahtuvat yöimetykseen kevyestä unesta sen sijasta, että äidin pitäisi herätä suoraan syvästä unesta vauvan itkuun.



Uskomukset yhdessä nukkumisen vaarallisuudesta ja vahingossa vauvansa päälle kierähtävistä äideistä eivät saaneet McKennan tutkimuksissa minkäänlaista vahvistusta, vaan päinvastoin äidit pysyivät selvästi syvässä unessakin täysin tietoisina vauvansa läsnäolosta ja varoivat esimerkiksi peittojensa menemistä vauvojensa päälle.



Kaiken kaikkiaan McKennan tutkimukset vahvistavat oletusta, että vauvat tarvitsevat ja hyötyvät uniseurasta elävän ihmisen muodossa.





Isät ja ei-imettävät äidit kokevat yleensä suurempia sopeutumisvaikeuksia kuin imettävät äidit, joilla hormonaaliset muutokset auttavat havahtumaan ja nukahtamaan takaisin helpommin.



On täysin hyväksyttävää, että sopeutumisvaiheessa vastasyntyneen kanssa isät menevät esimerkiksi toiseen huoneeseen tai vuoteeseen nukkumaan tai käyttävät korvatulppia. On myös mahdollista järjestää niin, että äiti menee jo edeltä nukkumaan tai jää aamuisin nukkumaan pidempään isän huolehtiessa vauvasta.



Sopeutumiskaudella ja myöhemminkin on myös tärkeää kokeilla rohkeasti eri nukkumisjärjestelyjä: millainen sänky, missä kohtaa vauva nukkuu, pidetäänkö lattialla patjaa, jonne voi siirtyä ahtauden käydessä ylivoimaiseksi jne. Kärsivällisyydellä ja ajan myötä kaikki yleensä tottuvat uuteen nukkumajärjestelyyn.



Myös vauvoilla on yksilöllisiä eroja siinä, kuinka liki aikuista he haluavat nukkua: toiset ovat lämpöohjautuvia ohjuksia, jotka hakeutuvat aivan kiinni aikuiseen, toiset taas kääntävät kylkeä poispäin heti opittuaan näin tekemään ja haluavat omaa tilaa enemmän.



Tilanteet muuttuvat vauvan kasvaessa ja sopeutumisen kannalta tärkeää on kunnioittaa kaikkien perheenjäsenten tarpeita. Searseilla on hyvä motto tässä asiassa: “If you resent it, change it” eli vapaasti suomennettuna “Jos ottaa päähän, tee muutos”.

Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan imettävät äidit saattavat vähentää lastensa riskiä kätkytkuolemiin, uutisoi Reuters.



Tutkimuksessa vertailtiin reilun 300:n äkillisesti kuolleen vauvan ja lähes 1000 samanikäisen vauvan vertailuryhmän tietoja. Kahden viikon iässä vertailuryhmän vauvoista yli 80:a prosenttia imetettiin, kun äkillisesti kuolleiden vauvojen ryhmässä vain puolet sai rintamaitoa.



Täysimetyksen kuukauden ikäiseksi saakka todettiin puolittavan kätkytkuoleman riskin puoleen. Myös osittaisella imetyksellä havaittiin olevan riskiä vähentävä vaikutus, mutta tulos ei ollut yhtä selvä.



Tutkijoiden mukaan tulokset vahvistavat käsityksen siitä, että imetys vähentää kätkytkuoleman riskiä ja suoja jatkuu niin kauan kun lasta imetetään. He kehottavatkin kaikkia julkisia terveyspalveluita kannustamaan äitejä imettämään lapsiaan ainakin kuuden kuukauden ikäisiksi.

moniko tämänkin keskustelun vastaus on lainaus jostain?



Eikö teillä muka ole OMIA mielipiteitä??