Lue keskustelun säännöt.
Mä tunnen olevani niin epäonnistunut elämässäni, että itkettää ja vituttaa ja sitten ihmiset vielä
25.03.2011 |
ihmettelee, että miksi mä ryven itsesäälissä ja olen tällainen vässykkä. Ettekö te voi sanomatta tajuta, että mua niiiiiiiiin VITUTTAAA kun elämä ei ole mennyt YHTÄÄN niin kuin olen ajatellut tai haluaisin tai olisi minun mielestäni normaalia.
Kommentit (34)
Ei kaikkiin tietysti, mutta aika moneen asiaan kyllä. Tosiasia kuitenkin on, että itsesääli ja ja itseinhossa rypeminen ei varmasti edesauta mitään muuta kuin oman pahan olon lisääntymistä.
Jos asiat sitten oikeasti on niin, ettei niitä voi muuttaa tai elämän suuntaa kääntää, on sitten vaan annettava itselleen virheet, erheet ja kuoppaanputoamiset anteeksi ja hyväksyttävä ne osaksi elettyä elämää. Ja sitten jatkossa pyrittävä tekemään parempia ratkaisuja.
Mutta häntä pystyyn nyt. Tee jotain niille asioille joille voit, ja joille et voi, lakkaa murehtimasta ja katkeroitumasta menetetyistä asioista tai mahdollisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole saanut itselleni kunnon koulutusta edes hankittua. Omaa taloa ei ole ja elämme lapsineni kuin mustalaiset, vaihtaen paikkaa aina sen mukaan missä pääsee asumaan.
Mies ei ole koskaan kotona, ja muutenkin tanssin hänen pillinsä mukaan koko ajan.
Poden suurta ahdistusta siitä, että en ole kyennyt takaamaan kunnollista elämää edes lapsilleni.
olen joutunut myös muuttamaan vähän väliä monenlaisten syiden takia, rahat ovat jatkuvasti vähissä ja elämä hankalaa. Mutta ei kai sille mitään voi, lapseni yritän silti saada koulutettua hyvin ja vaikken heille aineellista menestystä onnistukaan saamaan, ehkä kuitenkin rakastavat ja välittävät vanhemmat ja sen hyvän koulupohjan.
Harmittaa välillä mutta ......
Koko Jeesukseen uskomisen "auttaminen" ihmisen elämässä perustuu siihen että uskoo aidosti ja tosissaan siihen että ihminen on ikuisuusolento ja elää ikuisesti ja kuoleman jälkeen joutuu joko taivaaseen tai helvettiin. Jos on vaikeuksia uskoa näihin ikuisuusasioihin niin ongelmat eivät selviä ollenkaan. Päinvastoin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Toisaalta.
1. Saat ennemmin tai myöhemmin uusia melko raittiita ja melko kivoja ystäviä jotka ovat ihan hyvä asia.
2. Jos et ole äärettömän ruma tai inhottava, saat perustettua perheen ennemmin tai myöhemmin.
en ole saanut itselleni kunnon koulutusta edes hankittua. Omaa taloa ei ole ja elämme lapsineni kuin mustalaiset, vaihtaen paikkaa aina sen mukaan missä pääsee asumaan. Mies ei ole koskaan kotona, ja muutenkin tanssin hänen pillinsä mukaan koko ajan. Poden suurta ahdistusta siitä, että en ole kyennyt takaamaan kunnollista elämää edes lapsilleni.
Ei kaikilla onnellisilla ole omaa taloa eikä koulutusta. Mistä sinä nuo ihanteet olet repäissyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mikään ärsytä enempää kuin ihmiset jotka vain valittavat itsesäälissä kohtaloaan ja menetettyjä mahdollisuuksiaan. Anteeksi vaan!
Mitä se auttaa se itsesäälissä kierriskely, ei kai kenenkään elämä ole oikeasti mennyt niin kuin on suunnitellut ja haaveillut eikä pitäisikään. Oman pään sisällähän toi vika on, itse on omat tavoitteensa ja unelmansa elämälleen antanut ei kukaan muu!
itse en ajatellut myöskään elämäni menevän näin, mutta olen silti aika tyytyväinen ja onnellinen asioista joita minulla on:) enkä usko, että jos jään märehtimään menetettyjä asioita ne jotenkin ihmeellisesti tulisi luokseni. On vain tämä yksi elämä, joten itse päätän mitä sillä teen ja loput jää sattuman varaan. nautin loppuelämästäni sellaisena kuin se on ja toivon sen menevän hyvin.
Mitä tuhlausta ja ihmiselämän turhuutta tuollainen luuseri, joka vain märehtii olemassa oloaan ja keskittyy vain siihen mitä toisilla on ja mitä itseltä puuttuu!elämän haaskausta
Miksi sitten et ole tehnyt elämästä sellaista kun haluat? Mun mielestä aika pitkälti täällä itse vastaamme omasta onnestamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mikään ärsytä enempää kuin ihmiset jotka vain valittavat itsesäälissä kohtaloaan ja menetettyjä mahdollisuuksiaan. Anteeksi vaan! Mitä se auttaa se itsesäälissä kierriskely, ei kai kenenkään elämä ole oikeasti mennyt niin kuin on suunnitellut ja haaveillut eikä pitäisikään. Oman pään sisällähän toi vika on, itse on omat tavoitteensa ja unelmansa elämälleen antanut ei kukaan muu! itse en ajatellut myöskään elämäni menevän näin, mutta olen silti aika tyytyväinen ja onnellinen asioista joita minulla on:) enkä usko, että jos jään märehtimään menetettyjä asioita ne jotenkin ihmeellisesti tulisi luokseni. On vain tämä yksi elämä, joten itse päätän mitä sillä teen ja loput jää sattuman varaan. nautin loppuelämästäni sellaisena kuin se on ja toivon sen menevän hyvin. Mitä tuhlausta ja ihmiselämän turhuutta tuollainen luuseri, joka vain märehtii olemassa oloaan ja keskittyy vain siihen mitä toisilla on ja mitä itseltä puuttuu!elämän haaskausta
Sinäpä olet kannustava. Ettäkö oikein oman elämänsä herran ja kaikkeen voi voikuttaa. Tuosta sun kirjoituksesta jäi mieleen vain yksi kohta:
"mutta olen silti aika tyytyväinen ja onnellinen asioista joita minulla on". Miten siis voisit samaistua tai ymmärtää jotain, joka EI ole tyytyväinen tai onnellinen.
Ei kaikkeen voi vaikuttaa. Jotkut asiat voi vaan tapahtua ja joillain on sellaisia vanhempia, jotka ovat jo paljon ennen nuoruutta onnistuneet tuhoamaan lastensa elämän perusteet ja itseluottamuksen. Se että onnistuu tästä huolimatta pärjäämään ja tulemaan onnelliseksi on hieno juttu, mutta ei itsestäänselvyys ja siihen etä nuo "jokainen on oman elämänsä seppä" -puheet jäkikäteen auta.
niin, että viime kädessä ihminen on vastuussa itse omasta elämästään ja onnellisuudestaan. Loputtomiin ei voi syyttää esim. vanhempiaan siitä miten elämä on mennyt.
Mennyttä et voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voit vielä vaikuttaa. Lopeta miehen pillin mukaan tanssiminen ja vaadi, että myös sinun tarpeet huomioidaan. Nykyään on mahdollista kouluttautua lähes mille tahansa alalle myös työn ohessa.
Varmastikkaan et halua, että lapsesi on 20 vuoden päästä itkemässä samasta asiasta täällä samalla palstalla. Toimi siis nyt ja ole heille esimerkkinä siitä, että koulutus kannattaa ja kannusta heitä kaikessa mihin he ryhtyvät oli se sitten liikunta, taide tai lukeminen.
Pidä huoli, että heillä on hyvä koti, vaikka se vaikka talo vaihtuisikin tiuhaan.
Älä surkuttele kohtaloasi, jos et ole oikeasti valmis tekemään mitään parantaaksesi tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta miehen pillin mukaan tanssiminen ja vaadi, että myös sinun tarpeet huomioidaan.
Tammoiset "vaatimukset" on kylla monessa parisuhteessa ihan yhta tyhjan kanssa. Ei kaikkien miehet kuuntele ja suostu muuttamaan itseaan, antamaan vaimollekin tilaa. Puhun kokemuksesta. Silloin on ihan turha vaatia mitaan. Ainoa keino on eroaminen.
Mutta se on totta etta vanhempiaan ja lapsuuttaan ei voi loputtomasti syyttaa. Jos siina on ollut vikaa, niita asioita kannattaisi ja pitaisi kayda lapi, joko terapiassa tai systemaattisesti itsekseen, ja sitten paastaa irti ja ruveta katsomaan eteenpain.
Ap:lle sanoisin etta sina itse olet vastuussa omista valinnoistasi ja tekemisistasi, tai tekematta jattamisistasi. Joten vain sina itse voit omille asioillesi jotain tehda. Alkuun paasy voi olla vaikeaa mutta tsemppia siihen, etta onnistuisit.
Minä olen 38-vuotias mies. Ei ole vaimoa eikä lapsia. Elän vuokralla yksiössä. Omaisuutta ja varallisuutta ei juuri ole. Työ on, mutta melko pienituloinen. Korkeakoulututkinnon sentään sain lainalla hankittua. Naisystävä on, mutta asumme erillämme.
Kavereita ei ole koskaan ollut paljoa, enkä ole milloinkaan ollut mikään erityisen suosittu. Koulukiusattukin olin jonkin verran. Pari kaveria on kuollut, joten sosiaalinen tyhjiö on todella ammottava ja kärsin yksinäisyydestä.
lapsuudenkotimme oli oikeasti köyhä monilapsinen duunariperhe. Isäni ja äitini eivät osanneet oikein antaa rakkautta, huolenpitoa, turvallista kasvuympäristöä eivätkä rakkautta. Kannustamisen sijaan sain isältäni mitätöintiä.
Opiskeluaikoina kärsin vakavasta masennuksesta joka vaati sairaalahoitoakin. Masennus meni aikaa myöten ohi. Tilalle tulivat unihäiriöt ja pakkoneuroosit, myös ajoittainen alkoholin liikakäyttö viikonloppuiltaisin.
Olen miettinyt elämäni kulkua ja itseäni tuhannet kerrat, jäsennellyt asioita paperille sadat kerrat. Miten tässä nyt näin kävi? Epäonnistumisen tunne on rajua miettien sekä työuraa, varallisuutta että sosiaalista elämää että kokonaisuutta.
Toisaalta olen tajunnut, että kysymys on osittain vertaamisesta. Jokainen ihminen arvioi pitkälti omaa menestystään tai pärjäämistään (tai edes normaaliuttaan) suhteessa toisiin ihmisiin, etenkin ikätovereihinsa.
Senkin olen oivaltanut, että en ole koskaan osannut haluta oikein mitään. Tavoitteita ei ole juuri ollut, joten olen kai saanut sikäli kaiken mitä olen halunnut.
Tarkoitus ei ole valittaa, vaan kertoa, että et ole yksin. Minäkin osaan sanoa, mikä on pielessä ja mitä pitäisi asioille tehdä, mutta jotenkin olen henkisesti vammautunut tai kyvytön, kun en osaa tai pysty muuttamaan elämääni millään rintamalla paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en kotonani saanut vanhemmiltani rakkautta enkä kannustusta. Ikinä he eivät ole sanoneet että rakastaisivat minua. Isältäni sain remmistä usein, jos vaikka myöhästyin kotiin tuloajasta minuutin. Äitini ei koskaan tullut väliin. Omasta mielestäni olin kiltti lapsi, en kokeillut huumeita tms.
Vielä nyt kun olen aikuinen, en heidän mielestä osaa mitään. Tekemääni ruokaakaan he eivät syö..
Olen nyt eronnut ja toivon, että vielä saisin kokea rakkauden, löytäisin minua rakastavan ja tukevan miehen.
ammattia opiskellut. Aloittanut olen monia, mutta ne jäi kesken. Nyt olen jo yli kolmenkymmenen. Töitä olen tehnyt, mutta paskaduuneja ja huonolla palkalla, mitä muuta vois odottaakaan...
Haluisin opiskella ammatin, kunnon sellaisen. Minä kun olin vuosia koulukiusattu, koulunpenkille palaaminen on tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KÄsitinkö oikein että sulla sentään on mies?
Täällä toinen vässykkäreppana, joka onnistui suhteena ryssimään.
Eikä mulla ole koulutusta saati työtä.
Töissä olin viimeksi kun odotin esikoistani(yli 4 vuotta sitten), enkä siitäkään saanut juuri muuta kuin päivärahan.
Mulla ei ole edes ketään jolle tilittää, paitsi tämä palsta.
Ole iloinen niistä asioista mitä sulla on. Ihan oikeesti! Minä tiedän mistä puhun sillä itse ryviskelin niin mudassa että onnistuin sillä tuhoamaan ne hyvätkin asiat.
Tässä mä itken taas kun asiat on vielä pahemmin kuin edellisellä kerralla.
Ei mennyt elämä niin kuin piti, eikä tule menemäänkään ja tavallaan tekisi mieli antaa kokonaan periksi.
KAi tästä silti pääsee yli ja elämä jatkuu sitten toisenlaisena...
Ei aina jaksa! Saa itkeä
TV7
Radio Dei
Raamattu
noiden avulla annan takuun, että kaikki ongelmanne selviävät!!!
OIKEESTI!
NO sitten kyllä kannattaa erota heti ,jos on semmonen ukko joka ei kuuntele, eikä anna vaimolle /avovaimolle tilaa !!!!!!!!!!!!
Elämää ei voi hallita vaikka jotkut niin luulevat.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2011 klo 14:19"]
en ole saanut itselleni kunnon koulutusta edes hankittua. Omaa taloa ei ole ja elämme lapsineni kuin mustalaiset, vaihtaen paikkaa aina sen mukaan missä pääsee asumaan.
Mies ei ole koskaan kotona, ja muutenkin tanssin hänen pillinsä mukaan koko ajan.
Poden suurta ahdistusta siitä, että en ole kyennyt takaamaan kunnollista elämää edes lapsilleni.
[/quote]
hei hyvää päivää
mulla 4v. lapsi, luottotiedot menneet, lapsen isä alkoholisti, on erottu viimeisen kerran vuosi sitten kun jätti minut toisen naisen takia. asutaan siis sellä mistä sen kämpän saa ilman luottotietoja ja hyvin mielestäni asutaankin.
joka päivä saan ahdistua siitä että koska lapsen isä tekee taas kännipäissään turhan lastensuojeluilmoituksen ja koska tlee oven taakse riehumaan jolloin joudun soittamaan taas poliisit paikalle.
teen kahta työtä jotta voin elättää lapseni hyvin, eikä minullakaan ole todellakaan niin hieno koulutus jonka halusin.
listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka paljon.... mukaanlukien exän pahoinpitelyt ym ym ym
ja silti jostain kumman syystä pidän elämääni hyvänä. meillä on lapsen kanssa katto pään päällä, minulla työpaikka ja ennenkaikkea lapsella on kaikki hyvin ja olen päässyt eroamaan hullusta exästäni. rahat on aina loppu mutta lapselle kaikki ensin, itse en ole käynyt kampaajalla ties koska viimeksi tai ostanut uusia vaatteita.
jokaisella on tietysti oma elämän näkemyksensä, mutta halusin hieman suhteuttaa.
ole työpaikallani tunnettu pirteydestäni ja nauravavaisuudestani, kukaan ei ikinä usko mitä kaikkea käyn läpi
mutta olenkin tottunut olemaan pienestä onnellinen.
sellast se on. Surkuttelu on turhaa ja itsesäälissä rypeminen, paitsi tietty asioissa joihin itse et voi vaikuttaa.
Muutoin en jaksaa turhanpäiväisiä marinoita kuunnella.