Voi kun nuo lapset kasvaisi äkkiä ja muuttaisi pois kotoa!!!
Siis joskus näitten teinien/esiteinien kanssa tuntuu niin siltä että voi kun aika menisi pikana eteenpäin ja muuttaisivat jo kotoa pois! Ainaista tappelua (siis keskenään), vääntöä, huutoa, mäiskettä, rajojen kokeilua, MINÄMINÄMINÄ-ajattelua, pelkoa ja huolta jne,jne... Mikään ei mene oikein, teet niin tai näin niin aina väärinpäin... On toki niitäkin hyviä hetkiä.
Kuuluu kait asiaan, mutta AINA EI VAAN JAKSA ja tulee mieleen että kunpa olisivat jo aikuisia ja saisi rauhasas elää elämäänsä. Uskaltaako kukaan muu tunnustaa tämmösiä aatoksia?
Ei huolta ei tämä tunne kokoaikaista ole ja ymmärrän senkin että varmasti sitten kun oikeasti ovat muuttaneet niin näitäkin aikoja on varmasti ikävä:)
Kommentit (4)
13 vuotiastani, ja suorastaan surin, kun tajusin, että on jo niin iso, ei ole luonamme enää kauaa...
Mutta tuttu tunne tuo on, silloin kun sisarukset vaan teppelee ja provoaa toisiaan, onneksi nekin hetket menevät ohi ja samalla ne tunteetkin.
mua taas surettaa jo nyt se, että mun 15-vuotias on kohta aikuinen ja lähtee pois ...
Nautin joka hetkestä kun se tässä vielä on.
ja silmieni alla. Kauhistuttaa aika kun ovat jossain muualla, enkä aina tiedä kuinka heillä menee. kai siihenkin on vaan totuttava
10- ja 12-vuotiaat. Mutta mielenkiinnolla odotan murkkuikää. Nyt jo ilmassa lisääntynyttä tappelua, huutoa, mielialan vaihdoksia.
Ymmärrän kyllä! :)