Vihaan elämääni. En kestä!

Sun elämän vittumaisuus ei muutu, vaikka ei olisi lainaa tai olisi rahaa kuin roskaa tai lapset saisivat kymppejä. Valittaisit joka tapauksessa. Toiset on sellaisia.

Miksi kaikki meni pieleen? Tein lapset, menin töihin, on asuntolaina jne. Kaikki on ohi, elämä on ohi. Ikää +30 ja tässäkö se sitten oli? Pelkkää vittumaista arkea, työntekoa, laskunmaksua, parisuhdeongelmia, lasten kanssa ongelmia, sairauksia jne. Rasittavaaaaaaa!! Siis ei IKINÄ mietään kivaa. Ei varaa shoppailla, ei matkustella, ei sitten mitään. Aina kun puhelin soi, siellä on joko koulun ope, jolla jotain negatiivista lapsista tai sitten lääkäri joka soittaa esim. labrakokeista. Hoh hoijaa.

Siis JOKA päivä mietin että voiha helvetti mitä paskaa tämä on. Karkaan kohta.

Kohtalotovereita??tuskin, mutta kysyn silti.

mitä shoppailisit ? Olisitko krääsästä onnellinen ?

Se, onko elämäsi kivaa, on omasta asenteestasi paljolti kiinni.

Jos olisit nyt Tokiossa, tuskin krääsä yms. paska paljoa kiinnostaisi.

Life is life.

Ja kyllä, tunnistan osan tunnoistasi hyvinkin.

- menemään naimisiin

- tekemään lapset

- ottamaan asuntolainaa????



Ehei, elämä on omia valintoja, kuten jo ylempänä on todettu.

Katso peiliin, sieltä se vika löytyy.

parisuhdeongelmat. Jos saisit ne ratkaistua, niin yhdessä olis paljon helpompi ratkaista lasten ongelmat. Ja sairastelukaan ei tunnu silloin niin raskaalta. Ja saisit enemmä energiaa järjestellä kaikkea kivaa ihan arkeenkin. Eli ihan ekaksi pureudu parisuhdeongelmiin, se kannattaa.

vaiheittain. Nyt sulla on menossa tämä. Kaikista tärkeintä on se, että et löydl ulkopuolisista asioista onnea vaan sinun on löydettävä se sisältäsi. Kukaan muu kuin sinä ei ole vastuussa onnestasi. Tämän erittäin tärkeän tiedon kuin sisäistät, se on siinä.

Miksi kaikki meni pieleen? Tein lapset, menin töihin, on asuntolaina jne. Kaikki on ohi, elämä on ohi. Ikää +30 ja tässäkö se sitten oli? Pelkkää vittumaista arkea, työntekoa, laskunmaksua, parisuhdeongelmia, lasten kanssa ongelmia, sairauksia jne. Rasittavaaaaaaa!! Siis ei IKINÄ mietään kivaa. Ei varaa shoppailla, ei matkustella, ei sitten mitään. Aina kun puhelin soi, siellä on joko koulun ope, jolla jotain negatiivista lapsista tai sitten lääkäri joka soittaa esim. labrakokeista. Hoh hoijaa.

Siis JOKA päivä mietin että voiha helvetti mitä paskaa tämä on. Karkaan kohta.

Kohtalotovereita??tuskin, mutta kysyn silti.

mitä shoppailisit ? Olisitko krääsästä onnellinen ?

Se, onko elämäsi kivaa, on omasta asenteestasi paljolti kiinni.

Jos olisit nyt Tokiossa, tuskin krääsä yms. paska paljoa kiinnostaisi.

elämän mielekkyyteen vaikuttaa raha paljonkin. Eikä sitä voi verrata, että jossain menee huonommin. En minäkään krääsää vailla ole, mutta kyllä kunnon vaatteet ja kaunis, sisustettu koti vaatii myös rahaa ja tekee elämästä mukavamman.

Kuulostaa jokseenkin mun elämältä. Lapsi ei oo vielä koulussa, joten open negasoittoja ei tuu, eikä lapsi onneks oo paljoa sairastellutkaan. Meillä suurta roolia näyttelee parisyuhdeongelmat. Miestä ei kiinnosta kuin omat harrastuksensa, ei halua esim. viettää lomia yhdessä. Niinpä lomailen lapsen kanssa kaksin, hurraa! Rahakaan ei ole ongelma, vaan ajankäyttö ja vastuun jako. Hoidan käytännössä huushollin yksin ja päälle huolehdin lapsen asiat. Aikaa ja voimia omille harrastuksille ja harvoille ystäville on väkisin otettava tai pimahdan kokonaan. Yleensä se sitten kostautuu kasaantuneina kotitöinä.



Aika usein mietin, mitä ihmettä tuo mies täällä tekee. Ja aika usein myös, että kenen elämää minä tässä oikein elän.

on aika aikaansa kutakin. Kun olet vanha ja yksin niin muistelet vielä lämmöllä sitä aikaa kun elämässä oli kiirettä ja vilskettä. Tämä on tätä aikaa, kymmenen vuoden päästä tilanne on aivan toinen. Nauttikaa kaikista hetkistä vaikka välillä ottaakin päähän!

vaiheittain. Nyt sulla on menossa tämä. Kaikista tärkeintä on se, että et löydl ulkopuolisista asioista onnea vaan sinun on löydettävä se sisältäsi. Kukaan muu kuin sinä ei ole vastuussa onnestasi. Tämän erittäin tärkeän tiedon kuin sisäistät, se on siinä.

Kaikki lähtee sinusta itsestäsi, ja elämänasenteestasi! mitä valitat? huonomminkin voisi olla...

lisään sen, että sairaudet ym. tosi raskaat ongelmat eivät ole itse valittuja ja jotenkin kaikki on nyt tullut päällekäin. Siis PELKKIÄ ongelmia. Toivon todella että tämä helpottais. En kestä jos tätä tämä elämä on seuraavat 13 vuotta kunnes nuorinkin lapsi on 18v!

Harmittaa tosi paljon, että tyhmien nuoruudenvalintojen vuoksi menetin hyvinpalkatun ja turvallisen uran, nyt ei enää olisi edes varaa opiskella uudestaan, vaikka virheeni tajuankin.



Ei mua rahattomuus, turvattomuus ja jatkuvat pienet ongelmat parisuhteessa ym. haittaa, vaan se, että tästä ei ole mitään tietä pois. Työssäni en edes kaikkien ikälisien kanssa tule saamaan sellaista palkkaa, jolla pärjättäisiin, kun ruoka, sähkö, asumiskulut ym. nousee koko ajan, ja olemme jo valinneet mahdollisimmat edullisen asunnon ja asuinpaikan.



Sitä vaan miettii, että jos vaan käyttäisi ne ruokarahat lentolippuun jonnekin ja jättäisi koko paskan taakseen. Kuolisi nälkään, mutta kuolisi nälkään jossain sellaisesa paikassa, jota ei tällä arjen pyörityksellä pääse koskaan näkemään.