Miksi rutiinit ovat tärkeitä lapselle? ov

kummasta saat stressiä:

1. tiedät tarkkaan, mitä tulee päivän mittaan tapahtumaan. Välillä jotain poikkeavaa, mutta enimmäkseen osaat ennakoida tulevat.



2. sulla ei ole aavistustakaan, mitä päivä tuo tullessaan. Voi olla mitä tahansa. Et voi millään tavalla varautua mihinkään.

Ei tuon ikäiselle ole vielä ehdotonta pitää tarkkoja päiväuniaikoja, eikä mistään kasvatuksesta ole kiinni.



Se rytmi ja rutiinit löytyy kyllä, kun kiinteitä aterioita alkaa olemaan enemmän. Ja sitä kautta päiväunet ja muut on helpompi rytmittää. Kasvatusperiaatteet on vähän eri maidolla elävälle vauvalle ja sitten isommalle...



4kk. vanhan on vielä ihan hyväkin elää oman väsymyksen ja muun mukana. Nukkua päivällä kun nukuttaa, eikä kun äidin rytmitettyyn elämään sopii :) Tossa vaiheessa rytmit saattaa joillain vauvoilla vielä vaihtuakin tiheään, et tällä viikolla parit päiväunet ja seuraavalla viikolla neljät päivässä.

2 lasta. Esikoinen oli (ja on edelleen 6vuotiaana) hyvinkin "rytmillinen". Asiat niinsanotusti toimii, kun kaikki tapahtuu ajallaan ja tietyllä kaavalla. Näin ihan vauvasta asti. Jotenkin lapsen piti olla tietoinen, mitä tapahtuu ja mitä seuraavaksi...



Tästä kakkonen toimii ihan eri tavalla. Tosin ikää on vasta reilu 5kk, mutta herää kun herää, ja nukkuu sitte kun väsyttää. Ihan satunnaista, ei mitään rytmiä...



On itselle tosi vaikeeta, kun on oppinut tuon ekan kanssa toimimaan. Katsotaan, miten tilanne etenee... On ne vaan niin erilaisia :)

Silloin on kyse lähinnä äidin omasta jaksamisesta ja halusta jäsentää päiviä. Meillä 4-kuisella oli heräämis- ja nukahtamisajat aamulla ja illalla, mutta päiväunien ajat ja pituudet olivat arpapeliä. Lisäksi minulle riitti, että kävin jossain vaiheessa päivää ulkona tai jossain. Joku toinen veti varmasti samaan aikaan tunnintarkkaa rutiinia.



Ei aina ole kyse vain kasvatusperiaatteista, vaan lapset ovat erilaisia. Esikoiseni oli leppoisa, kellontarkka lapsi, joka nukkuin kun tukki heti kun sen laittoi oikeaan aikaan sänkyyn. Tämä kakkonen on kiihkeäluontoisempi, nukkuu vasta sitten kun on rättiväsynyt, eikä toivoakaan sänkyyn nukahtamisesta vaan pitää olla tietty sylinukutusrituaali. Lapset ovat erilaisia, elämäntilanteet ovat erilaisia, "kasvatusperiaatteetkin" vaihtelevat ajan myötä.

eikä tällä ole kovin suurta kiinnostusta säännölliseen elämään. Yöllä nukutaan, heräillään siis välillä, mutta nukutaan, päiväunia on yleensä kahdet, toiset pidemmät, toiset lyhyemmän. Ruokakin maittaa tosi vaihtuvasti.



Itse niin tykkäisin rutiineista, mutta en voi valita. Jos vauvaa yrittää väkipakolla esim nukuttaa tiettyyn aikaan, seurauksena on itkua ja takertuvuutta vielä pariksi päiväksi eteenpäin. Vauva on terve ja normaali. On kuulemma tempperamentiltaan epärytminen. Erikoista mutta totta.

Uskon kyllä, että vanhemmat voivat merkittävästi vaikuttaa tähän asiaan. Meillä on nyt vuoden ikäinen lapsi, jolla on ollut luonnostaan selkeä ja helppo rytmi. Hän alkoi jo kuusiviikkoisena nukkumaan 6-7 tuntia öisin putkeen. Päivisin syötin 3-4 tunnin välein.



Minusta vaunulenkit ovat myös äidille todella tärkeitä, ajatukset kirkastuu ja varsinkin tunnin-parin lenkeillä saa jo hyvin liikuntaa. Niitä harrastamme kerran-kaksi päivässä.

Noin pienen kuuluu nukkua kun nukuttaa ja syödä kun on nälkä. Ulkopuolinen rytmitys ei ole järkevää vielä tuossa vaiheessa.

tässä jotenkin menee aina ajatukset sekaisin. Minuutintarkka aikataulu on eri asia kuin rutiinit.



Rutiinit tuovat lapselle turvallisuutta. Sama nukkumaanmenotapa (esim. vaunulenkki tai äidin sylissä rintaa syöden) luo turvallisuutta. Samoin se, että aamulla vaihdetaan vaatteet ja joka päivä on samat aikuiset (äiti ja isä esim.).





Sen sijaan tuon ikäiset lapset varmaan aika harvoin nukkuvat kellontarkasti tiettyjä aikoja. Ei lasta kannata väkisin valvottaa, jotta saa pidettyä jonkun aikataulun. Usein se nukkumisaikataulu alkaa selkiintymään kun kiinteät ruoat tuovat ateriarytmin. Siihen asti mennään vauvantahdilla.

tässä jotenkin menee aina ajatukset sekaisin. Minuutintarkka aikataulu on eri asia kuin rutiinit.

Rutiinit tuovat lapselle turvallisuutta. Sama nukkumaanmenotapa (esim. vaunulenkki tai äidin sylissä rintaa syöden) luo turvallisuutta. Samoin se, että aamulla vaihdetaan vaatteet ja joka päivä on samat aikuiset (äiti ja isä esim.).

Sen sijaan tuon ikäiset lapset varmaan aika harvoin nukkuvat kellontarkasti tiettyjä aikoja. Ei lasta kannata väkisin valvottaa, jotta saa pidettyä jonkun aikataulun. Usein se nukkumisaikataulu alkaa selkiintymään kun kiinteät ruoat tuovat ateriarytmin. Siihen asti mennään vauvantahdilla.

rutiineista on alettu puhua kun aika monet ajattelevat että se on juuri tuota kellontarkkaa aikataulutusta.



Meillä rutiinit on ollut aina tuollaisia kuin joku kirjoitti aamulla herätään ja illalla mennään nukkumaan, lapset tietää että välillä saa ruokaa, välillä ulkoillaan ja leikitään ja välillä voi nukkua päikkärit jos väsyttää, mitä kello on ei ole väliä.



Mutta viimeistään päiväkodissa jokainen lapsi sullotaan siihin minuuttia aikatauluun ja ne tuntuu olevan ne oikeat aikuisten rutiinit.

Siis osin äitiä, osin lasta varten. Mutta ihmisillä on myös eri tapoja käsittää nämä rutiinit. Yhdelle se on jäykkää kiinni pitämistä siitä, että melkein sekunnilleen tehdään samoja asioita joka päivä, lapsesta riippumatta. Toiselle se merkitsee sitä, että asiat tehdään suunnilleen samalla lailla joka päivä.



Mulla on tietyt rutiinit lapsen hoitamisessa, mutta ei esim. yleensä vielä 4kk kanssa mitään joka päivä kellolleen toistuvaa. Johtuu siitä, että meillä ainakin vielä noin pienen kanssa yöt ja aamut ovat keskenään varsin erilaisia ja niiden mukaan loppupäivä eletään.



Toisaalta jos vauvalla on isompi sisarus, menee vauvan päivä väistämättä sen vanhemman rytmin mukaisesti, tosin sillä erotuksella, että ei vauvaa voi musta samalla lailla kontrolloida tai rytmittää esim. unen suhteen. Voi tarjota tilaisuuden nukahtaa, mutta jos vauva ei nuku, hän ei nuku. Toiset vauvat taipuvat helposti perheen rytmiin, toiset huonommin, eikä minulla ole sydäntä "pakkorytmin nimissä" niin sanotusti huudattaa alle 6kk vauvaa. Tosin tähän on yksi poikkeus - yöllä en viihdytä vauvaa, vaikka tämä kuinka kaipaisi leikkiseuraa.