Miten ihmistä voi ärsyttää se, jos toinen äiti ei imetä omaa lastaan

Olen joskus tosiaan hämmästellyt erään ystäväni kanssa, kun kaukainen tuttumme, jonka tapasimme sattumalta, kertoi lopettaneensa imetyksen kuukauden jälkeen, kun ei se vaan ollut hänen juttunsa.



Sitten oma imetykseni takkuili kuopuksen kanssa, ja ymmärrys astui kehiin. Olen niin kiitollinen, etten ikinä ehtinyt suuremmin asiaa kommentoimaan (vähän vaan kaverin kanssa päiviteltiin, että kuukausi nyt on aika lyhyt aika, ei onneksi kenellekään muulle asiaa päivitelty, kunhan keskenämme hämmästeltiin). Se, että en juoruillut asiaa ympäri kyliä ja kaupunkeja johtui varmaan siitä, että on elämässä muutakin kuin jonkun mamman imettämättömät rinnat. :D

sitä kato jollain päteä ja kokea paremmuutta - ilmeisesti.muuta syytä en ole keksinyt.

Itse olen kokenut niin monet arvioivat ja halveksivat katseet kun olen kertonut etten imetä.. Niin miehen puolelta sukulaisilta kuin lääkäreiltä. Alkuun olin kova selittelemään sitä että haluaisin imettää, mutta kun maitoa ei tule niin ei tule.. Sitten kun kysymykset vaan jatkui ja jatkui, "joko imetät", "millai imetys" jne. Niin en vaivaantunut selittelemään.. Ajatelkoot mitä ajattelee, jos mun imettäminen on niitten elämä niin siinä kun tuhlailee elämäänsä voivotellessa mun paskaa äitiyttä. Mä ainakin elän omaa elämääni nautin tyttäreni seurasta ja ei mun pikku tyttöä oo tähän mennessä ainakaan haitannu ettei ole saanut tissiä!?

Titenkin sisälläni hiljaa vähän säälin pulloruokittuja, mutta en ole katsonut asiakseni sanoa asiaa ääneen kenellekään.



Mutta mua ärsyttää selittelijät. Maito muka loppui, maito ei rittänyt, vauva lopetti itse... Tiedän, että lähes aina nämä kaikki tekosyyt ovat todellakin vain tekosyitä. Jos ei imetä ja sille haluaa jonkun syyn sanoa, niin eikö voisi rehellisesti sanoa, että ei jaksanut, ei huvittanut, ei tykännyt siitä... Asian voi sanoa aivan juuri niin kuin se on. Siihen on lupa.

Olen kätilö, ja kerta kaikkiaan surettaa niiden vauvojen puolesta, jotka eivät saa äidinmaitoa joka tekisi niin hyvää kokonaisvaltaiselle kehitykselle älykkyydestä lähtien. Useimmiten imetyksen epäonnistuminen kun johtuu siitä, ettei äiti ole valmis tekemään töitä sen eteen.



Ehkä se on tämä nykyajan kaikkimulleheti -kulttuuri joka saa naiset antamaan periksi heti kun jokin on vähän epämukavaa ja vaatisi harjoittelua ja taipumista.

että oma elämä on ollut pikkasen liian helppoa. Silloin on aikaa taivastella ja päivitellä muiden lasten ruokailua.

Titenkin sisälläni hiljaa vähän säälin pulloruokittuja, mutta en ole katsonut asiakseni sanoa asiaa ääneen kenellekään. Mutta mua ärsyttää selittelijät. Maito muka loppui, maito ei rittänyt, vauva lopetti itse... Tiedän, että lähes aina nämä kaikki tekosyyt ovat todellakin vain tekosyitä. Jos ei imetä ja sille haluaa jonkun syyn sanoa, niin eikö voisi rehellisesti sanoa, että ei jaksanut, ei huvittanut, ei tykännyt siitä... Asian voi sanoa aivan juuri niin kuin se on. Siihen on lupa.

sutkin sais uskomaan että maitoa voi todellakin tulla niin vähän,että pakko on antaa korviketta! jolloin vauva hylkii rintaa,ja maidon tulo loppuu kokonaan.

Olen kätilö, ja kerta kaikkiaan surettaa niiden vauvojen puolesta, jotka eivät saa äidinmaitoa joka tekisi niin hyvää kokonaisvaltaiselle kehitykselle älykkyydestä lähtien. Useimmiten imetyksen epäonnistuminen kun johtuu siitä, ettei äiti ole valmis tekemään töitä sen eteen.

Ehkä se on tämä nykyajan kaikkimulleheti -kulttuuri joka saa naiset antamaan periksi heti kun jokin on vähän epämukavaa ja vaatisi harjoittelua ja taipumista.

Sen takia, että suret täysin tyhjänpäiväisiä ja syyllistät, niin yrittäisit vaikkapa työpaikkakoulutuksen kautta hankkia itsellesi työkaluja, joiden avulla voisit työskennellä luontevasti kaikenlaisten äitien kanssa. Myös sellaisten kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta imetä.

Todellakin sairaalassa maitoa yritettiin tulemaan, mutta ei. Kotona puolen tuntia per tissi aina huudatin vauvaani kun yritin maitoa tulemaan.. Joka ikinen ruokailu kerta.. Käytiin neuvolassa useita kertoja katsomassa "imetänkö oikein".. Maitoa ei vain tullut.. Jopa silloin kun en imettänyt yritin rintapumpun avulla saamaan maitoa tulemaan. Tuloksetta. Tässä on minun mielestäni tarpeeksi perusteluja sille että voin käyttää tekosyytä maitoa ei tullut! Ja totta kyllä se väsytti, ei huvittanut, en tykännyt antaa tyhjää tissiä itkevälle vauvalle

Jos olisi ollut tahtoa ja halua imettää, mutta ei ole saanut apua ja kunnon neuvoja, se harmittaa.



Jos on saanut neuvoja ja todennut, että vaatii liikaa resursseja saada imetys toimimaan/ ei suju millään resursseilla, on päätös oikeasti äidin ja se ei silloin kuulu minulle millään tavalla.

Olen kätilö, ja kerta kaikkiaan surettaa niiden vauvojen puolesta, jotka eivät saa äidinmaitoa joka tekisi niin hyvää kokonaisvaltaiselle kehitykselle älykkyydestä lähtien. Useimmiten imetyksen epäonnistuminen kun johtuu siitä, ettei äiti ole valmis tekemään töitä sen eteen. Ehkä se on tämä nykyajan kaikkimulleheti -kulttuuri joka saa naiset antamaan periksi heti kun jokin on vähän epämukavaa ja vaatisi harjoittelua ja taipumista.

Olen terveydenhoitaja ja alle 2,5 kiloisinä syntyneiden kaksosten äiti. Missä sinä olit silloin, kun olisin tarvinnut apua imetykseeni ja lastenhoitoon? Rintani olivat isommat kuin lasteni päät ja vauvat eivät jaksaneet imeä... Juuri kun se alkoi edes jotenkuten sujua, sain itse keuhkoputkentulehduksen ja hirveän flunssan, joka vei viimeisetkin vaikean raskauden jälkeiset voimat. Mies ei saanut isyysvapaata viikko enempää ja muita apuvoimia ei ollut saatavilla.

Luulisi sinun ammatti-ihmisenä sen tietävän, että kaikilla äitiyden alku ei ole ruusuilla tanssimista. Imetys on pienin murhe, kun lapsi voi saada pullostakin ruokansa.

Titenkin sisälläni hiljaa vähän säälin pulloruokittuja, mutta en ole katsonut asiakseni sanoa asiaa ääneen kenellekään. Mutta mua ärsyttää selittelijät. Maito muka loppui, maito ei rittänyt, vauva lopetti itse... Tiedän, että lähes aina nämä kaikki tekosyyt ovat todellakin vain tekosyitä. Jos ei imetä ja sille haluaa jonkun syyn sanoa, niin eikö voisi rehellisesti sanoa, että ei jaksanut, ei huvittanut, ei tykännyt siitä... Asian voi sanoa aivan juuri niin kuin se on. Siihen on lupa.

sutkin sais uskomaan että maitoa voi todellakin tulla niin vähän,että pakko on antaa korviketta! jolloin vauva hylkii rintaa,ja maidon tulo loppuu kokonaan.

joku jolle on käynyt näin voisi todellakin sanoa tehneensä kaikkensa. Monen monta imetystä, onnistunutta ja epäonnistunutta, läheltä seuranneena voin sanoa, että kaikki vielä en ole moista tapausta nähnyt.

Enkä minä tarkoita, että luvouttamisessa olisi jotain pahaa. Jos ei jaksa/halua/pysty/viitsi taistella asian kanssa, niin se on ihan fine. Ei imettäminen ole mikään pakon asia. Suotavaa tietysti, mutta olen minä it-henkilönä tukenut monta "luovuttamistakin".

Olen kätilö, ja kerta kaikkiaan surettaa niiden vauvojen puolesta, jotka eivät saa äidinmaitoa joka tekisi niin hyvää kokonaisvaltaiselle kehitykselle älykkyydestä lähtien. Useimmiten imetyksen epäonnistuminen kun johtuu siitä, ettei äiti ole valmis tekemään töitä sen eteen.

Ehkä se on tämä nykyajan kaikkimulleheti -kulttuuri joka saa naiset antamaan periksi heti kun jokin on vähän epämukavaa ja vaatisi harjoittelua ja taipumista.

Sen takia, että suret täysin tyhjänpäiväisiä ja syyllistät, niin yrittäisit vaikkapa työpaikkakoulutuksen kautta hankkia itsellesi työkaluja, joiden avulla voisit työskennellä luontevasti kaikenlaisten äitien kanssa. Myös sellaisten kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta imetä.

Käyttäydyn kyllä jokaista synnyttäjää kohtaan asiallisesti mutta jälkeenpäin sitten suren ja voivottelen liian helppoja periksiantamisia.

Yritän antaa niin hyvää imetysohjausta kuin suinkin voin mutta liian usein asenne on äideillä sellainen, että imetystä kokeillaan kerran pari ja vaikka se sujuisikin, joku rupi nännissä tai se, että imetyksen aikana tuntuu jälkisupistuksia, saa aikaan imetyksen lopettamisen.

Ei syy pelkästään äitien ole vaan suuri osa on myös olemattoman imetysohjauksen syytä.

ja muutaman syyn olen päätellyt.

- Vauvan syntymä on niin mullistava juttu että monen maailmasta tuntuu häviävän horisontti ja naapurinkin imetyksestä tulee Maailman suurin Asia.

- äitiys on pelottava vastuu ja ainakin jos imettää niin tuntee kai jotenkin pätevänsä ja ainakin selviänsä jostakin äitiyden osa-alueesta hyvin

- imetys ja äitiys tunteena on aika tabu edelleen äitien keskuudessa Suomessa, ainakin ne ei-positiiviset kokemukset

-suomalainen keskustelukulttuuri on pitkälti kyräilyä ja negatiivisten asioiden ruotimista ja sitä pidetään jotenkin älykkäänä tapana



Monen näihin imetyskeskusteluihin fanaattisesti tai negatiivisesti osallistuneiden puolesta toivoisin että se vanhemmuuden tuska joskus laantuu ja osaa ottaa muiden imetykset/nukuttamiset/ruokailut hiukan rennommin.



JA sinä kätilö, suosittelen lisäkoulutusta koska selvästi oma ammattiosaaminen ei taida olla siellä missä sen soisi olevan.

Todellakin sairaalassa maitoa yritettiin tulemaan, mutta ei. Kotona puolen tuntia per tissi aina huudatin vauvaani kun yritin maitoa tulemaan.. Joka ikinen ruokailu kerta.. Käytiin neuvolassa useita kertoja katsomassa "imetänkö oikein".. Maitoa ei vain tullut.. Jopa silloin kun en imettänyt yritin rintapumpun avulla saamaan maitoa tulemaan. Tuloksetta. Tässä on minun mielestäni tarpeeksi perusteluja sille että voin käyttää tekosyytä maitoa ei tullut! Ja totta kyllä se väsytti, ei huvittanut, en tykännyt antaa tyhjää tissiä itkevälle vauvalle

häviävän pieni mahdollisuus, että äidillä ei ole maitorauhasia tai ne eivät syystä tai toisesta toimi kunnolla. Mutta olisiko ollut joku 0,1% äideistä, jotka kärsivät tästä ongelmasta. Eli ei niin moni, kuin väittää.

Olen todella pahoillani, että sinä kuulut tähän pieneen ryhmään. Koska silloin kun se todella on oikea syy, niin harva sitä uskoo.

Olen kätilö, ja kerta kaikkiaan surettaa niiden vauvojen puolesta, jotka eivät saa äidinmaitoa joka tekisi niin hyvää kokonaisvaltaiselle kehitykselle älykkyydestä lähtien. Useimmiten imetyksen epäonnistuminen kun johtuu siitä, ettei äiti ole valmis tekemään töitä sen eteen. Ehkä se on tämä nykyajan kaikkimulleheti -kulttuuri joka saa naiset antamaan periksi heti kun jokin on vähän epämukavaa ja vaatisi harjoittelua ja taipumista.

Sen takia, että suret täysin tyhjänpäiväisiä ja syyllistät, niin yrittäisit vaikkapa työpaikkakoulutuksen kautta hankkia itsellesi työkaluja, joiden avulla voisit työskennellä luontevasti kaikenlaisten äitien kanssa. Myös sellaisten kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta imetä.

Käyttäydyn kyllä jokaista synnyttäjää kohtaan asiallisesti mutta jälkeenpäin sitten suren ja voivottelen liian helppoja periksiantamisia. Yritän antaa niin hyvää imetysohjausta kuin suinkin voin mutta liian usein asenne on äideillä sellainen, että imetystä kokeillaan kerran pari ja vaikka se sujuisikin, joku rupi nännissä tai se, että imetyksen aikana tuntuu jälkisupistuksia, saa aikaan imetyksen lopettamisen. Ei syy pelkästään äitien ole vaan suuri osa on myös olemattoman imetysohjauksen syytä.

Olen kätilö, ja kerta kaikkiaan surettaa niiden vauvojen puolesta, jotka eivät saa äidinmaitoa joka tekisi niin hyvää kokonaisvaltaiselle kehitykselle älykkyydestä lähtien. Useimmiten imetyksen epäonnistuminen kun johtuu siitä, ettei äiti ole valmis tekemään töitä sen eteen. Ehkä se on tämä nykyajan kaikkimulleheti -kulttuuri joka saa naiset antamaan periksi heti kun jokin on vähän epämukavaa ja vaatisi harjoittelua ja taipumista.

Sen takia, että suret täysin tyhjänpäiväisiä ja syyllistät, niin yrittäisit vaikkapa työpaikkakoulutuksen kautta hankkia itsellesi työkaluja, joiden avulla voisit työskennellä luontevasti kaikenlaisten äitien kanssa. Myös sellaisten kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta imetä.

Käyttäydyn kyllä jokaista synnyttäjää kohtaan asiallisesti mutta jälkeenpäin sitten suren ja voivottelen liian helppoja periksiantamisia. Yritän antaa niin hyvää imetysohjausta kuin suinkin voin mutta liian usein asenne on äideillä sellainen, että imetystä kokeillaan kerran pari ja vaikka se sujuisikin, joku rupi nännissä tai se, että imetyksen aikana tuntuu jälkisupistuksia, saa aikaan imetyksen lopettamisen. Ei syy pelkästään äitien ole vaan suuri osa on myös olemattoman imetysohjauksen syytä.

Jos olisi ollut tahtoa ja halua imettää, mutta ei ole saanut apua ja kunnon neuvoja, se harmittaa.

Jos on saanut neuvoja ja todennut, että vaatii liikaa resursseja saada imetys toimimaan/ ei suju millään resursseilla, on päätös oikeasti äidin ja se ei silloin kuulu minulle millään tavalla.

Lisään tähän vielä ympäristön painostuksen. Tai vähättelyn.

äitiysneuvolan vanhalle (jo kauan sitten eläkkeelle jääneneelle) terveydenhoitajalle!!!



Olin ihan rikki koko raskauden ajan (edellinen lapsi syntyi kuolleena, ja seuraava raskaus otti henkisesti yllättävän koville).



Viimeisenä neuvona lastenneuvolan puolelle siirtyessämme tämä viisas nainen sanoi mulle, että muista, ettei äitiytesi ole suorittamista eikä rintaruokinnasta kiinni. Tiedän, että seuraava hoitaja on toista mieltä, mutta sä itse tiedät itsesi ja tilanteesi parhaiten.



On näiden lasten kanssa imettämättömyys ollut ihan laiskuudesta ja unentarpeestakin kiinni. Enemmän mä loppujen lopuksi säälin kavereiden kahteen vuoteen asti imetettyä ja supercurlattua nicopetteriä, joka ei sopeudu kouluun, kun siellä lapselta vaaditaan niiiiiiiin paljon :)

Titenkin sisälläni hiljaa vähän säälin pulloruokittuja, mutta en ole katsonut asiakseni sanoa asiaa ääneen kenellekään. Mutta mua ärsyttää selittelijät. Maito muka loppui, maito ei rittänyt, vauva lopetti itse... Tiedän, että lähes aina nämä kaikki tekosyyt ovat todellakin vain tekosyitä. Jos ei imetä ja sille haluaa jonkun syyn sanoa, niin eikö voisi rehellisesti sanoa, että ei jaksanut, ei huvittanut, ei tykännyt siitä... Asian voi sanoa aivan juuri niin kuin se on. Siihen on lupa.

sutkin sais uskomaan että maitoa voi todellakin tulla niin vähän,että pakko on antaa korviketta! jolloin vauva hylkii rintaa,ja maidon tulo loppuu kokonaan.

joku jolle on käynyt näin voisi todellakin sanoa tehneensä kaikkensa. Monen monta imetystä, onnistunutta ja epäonnistunutta, läheltä seuranneena voin sanoa, että kaikki vielä en ole moista tapausta nähnyt. Enkä minä tarkoita, että luvouttamisessa olisi jotain pahaa. Jos ei jaksa/halua/pysty/viitsi taistella asian kanssa, niin se on ihan fine. Ei imettäminen ole mikään pakon asia. Suotavaa tietysti, mutta olen minä it-henkilönä tukenut monta "luovuttamistakin".

minä voin sanoa vilpittömästi tehneeni kaikkeni,että imetys olisi noiden 4 kanssa riittänyt pidemmälle ajalle kuin 3-4 kk.vaan kaikkien kanssa maito vaan väheni vähenemistään ja pakko oli turvautua korvikkeeseen kun paino lapsilla rupesi tippumaan,ja vauvat huus nälkäänsä. :(

Äiti lopettaa imettämisen just sen takia, että maitoa ei vain yksinkertaisesti tule.

Itsekin omistan ystäviä jotka ovat lopettaneet, kun eivät jaksa tai sattuu ja yhden mukaan tuli pumppaamallakin, niin vähän ettei kokenut tarpeelliseksi imettää enään( tuli 40 ml) mikä siis mun mielestä on ihan hyvä määrä ja kyllä se siitä lisääntyy pikkuhiljaa, kun vaan imettää ja se, että vauva itkee imetyksen jälkeen voi tarkoittaa sitä että vauva vaan tilaa lisää.

En ole kuitenkaan suutani aukaissut aiemmin. Itse olen imettänyt n. vuoden ikään vaikka aluksi oli vaikeaa.( sattui, mutta maitoa kuitenkin tuli PALJON.)