Kärsiikö lasten turvallisuus Vantaan kunnallisessa päivähoidossa resurssien puutteesta?

Vantaalla hoitopaikoista on huutava pula, ja lapsia koetetaan ahtaa mihin mitenkin, mutta millä hinnalla? Lasten turvallisuuden?



Yksi- ja kaksivuotiaat lapseni tuupattiin 3-6-vuotiaiden ryhmään, jossa on muitakin alle 3-vuotiaita, yhteensä 19 lasta. Hoitajia on aamupäivällä kolme, iltapäivästä vain kaksi. Hoitajat ovat ammattitaitoisia, ja tekevät minkä pystyvät paineen alla, mutta eivät millään voi keritä kaikkialle. Todennäköisyys onnettomuuksille ja vaaratilanteille kasvaa. Olin vanhempana huolissani tilanteesta, ja yhteydessä päiväkodinjohtajaan. Hän kiisti hoitajia olevan liian vähän, ja pisteenä i:n päälle tokaisi, että saisin olla iloinen että edes paikan sain. Samoin hänestä seuraava sosiaalialan ammattilainen oli passiivinen keskustelussa lastenhoitajien määrästä kyseisessä ryhmässä.



Hain lapseni pian näiden yhteydenottojen jälkeen hoidosta, ja huomasin vakavan onnettomuuden käyneen; Lapsella olivat etuhampaat painuneet sisään, joista toinen pahasti lohjennut. Lapsi oli passiivinen ja alakuloinen, eikä kukaan ollut huomannut tätä. Hoitajat olivat rekisteröineet lapsen kaatumisen, puhdistaneet vuotaneen veren, mutta siihen huolto jäi. Aivotärähdys ja hampaiden kunto jäivät täysin huomioimatta. Nyt lapsi seurannassa, eikä vielä tiedetä ovatko pysyvätkin hampaat vaurioituneet.



Kukaan ei tunnu haluavan ottaa vastuuta tapahtuneesta, eikä ketään kiinnosta korjata tilannetta. Ainoastaan yksi hoitajista kyselee lapsen kunnon perään, ja oli aidosti huolissaan. Johtoporras vastaa kärkkäästi ja defensiivisesti, ja kiistää kaikkien riskitekijöiden olemassa olon. Onko se eettisesti oikein säästää lasten turvallisuudessa? Entä hoitajien työkyky; He polttavat itsensä loppuun ja työmotivaatio tipahtaa?



Itse en tiedä mitä teen tilanteen kanssa; Seuraavaksi alahampaankin tasaiseksi lapselta?