Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

entä periytyykö tyylikkyys?

Vierailija
09.03.2011 |

esim. vaatteiden yhdisteleminen oikein jne? Itse olen ihan perustyylikäs mutta en osaa vaatteiden yhdistelemistä enkä osaa valita itselleni sopivia vaatteita. Sisutamisen hallitsen ja äitini myös tykkää sisustaa mutta olen siinä kyllä parempi kuin äitini.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoisin etta tavallaan kylla. Ei siis periydy (geeneissa tms) mutta mallioppimisen kautta. Etta nakee kun vaikkapa kotia laitetaan kauniiksi tai etta aiti nauttii siita etta hanella on kauniit vaatteet. Se, miten ylipaansa suhtaudutaan kauniisiin asioihin. Onko ne tarkeita vai onko ne turhia tai jopa halveksuttavia (tyyliin rumat ne vaatteilla koreilee).



Ja tietysti pienella lapsella vanhemmat valitsevat vaatteet, ehka siita jaa jotain itamaan.



Vierailija
2/5 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainakaan ei ole periytynyt minulta tyttärelle. Valitettavasti tyttäreni on perinyt anopin tyylittömyyden, tosin ehkä murrosiän jälkeen vasta nähdään todellinen tilanne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos on tyylitietoisen vanhemman kasvattama.

Vierailija
4/5 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

miten pukeudutaan esim. juhliin. Ei teatterin ensi-iltaan nainen mene farkuissa, crocsit tms ovat kotikengät, niillä ei lähdetä kaupungille. Yleensäkin kun ulos lähdetään niin peiliin katse, puhtaat ja siistit vaatteet päälle, college-tyyppiset asut ovat aina kotivaatteita. lenkille verskat ja lenkkarit. Hiukset laitetaan aina aamulla (jos ei ole koko päivää sisällä kotona)



Tämän tyyppistä oppia kyllä olen saanut ja siten perinnyt tapoja

Vierailija
5/5 |
09.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse pukeuduin ihan eri värisiin ja keskenään mitä kummallisimpiin yhdistelmiin teini-ikään asti. Äiti yritti pakottaa jotain normalimpaa joskus päälle, mutta luovutti. Oma lapsi käyttäytyy täsmälleen samoin. Löysin tyylikkyyden kunnolla vasta myöhemmin, opin siis katsomalla lehtiä ja matkimalla ihmisiä, ja kuuntelemalla joskus äitiäkin. Edelleen välillä saatoin pukeutua "kummallisesti" vielä 25v asti. Ympäristö ohjaa.



Sisustamisen kanssa hieman eri. Aloin sisustaa huonettani jo alakouluiässä, mutta siis aivan eri tyyli kuin muilla kellään. Rakastin romantiikkaa ja tein huoneestani oikean prinsessalinnan, maalasin jo 8-vuotiaana itse seinät persikkaisiksi, peilejä joka paikkaan ja muhkeita raskaita verhoja, pitsiä ja ne koristeet, voi taivas. Ei kellään ollut sellaista määrää kynttilöitä ja posliinikissoja ja mattokin oli aito turkkilainen. Aikuisempana tyyli muuttui neutraalimmaksi (=Ikea).

Mut muut tosiaan teini-iässä päällysti seiniään julkkisten kuvilla. Minulla kuvat ei tosiaan olleet seinillä. Tai jos jonkun kuva oli, olin sen itse maalannut ja kehystänyt. Muuten kuvat pysyi lehdissä taikka keräsin niitä vaan erillisiin kansioihin ja kirjoihin. Ja ihan normiperheestä olin, muuten koti oli siis Sotkan tms. lastulevyä. Tuo huone on vieläkin lapsuudenkodissani sellaisenaan. Syy, miksi sama tyyli ei jatkunut pois muutettuani, oli se perinteinen, eli mies.





Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan viisi kahdeksan