Kertokaa mulle miten tässä maailmassa pärjää.

Olen itse myös aivan liian kiltti. Olen odottanut kiltisti "vuoroani", hyvän on PAKKO saada joskus palkkionsa. Mutta viimeisen takaiskun jälkeen totesin, että eihän se niin mene. Ja itse päätin opetella ylikiltteydestä eroon. Me kiltit olemme niiden pärjäävämpien resurssia, meiltä ne vievät niitä, kun me emme sano ikinä vastaan! Mun osalta loppu, mä päätin muuttua kusipääksi. Tavoite se on sekin...

Ei kannata tehdä sellaista joka ei ole luonteen mukaista. Minä en yksinkertaisesti vain ole tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa joilta saa vain negatiivista energiaa. Löydät kyllä omanlaisesi ryhmän joiden seurassa viihdyt elämässä.

Ikinä en tappele enkä ole ilkeä. En edes keksisi, miten snaoisin takaisin yhtä pahasti. Usein olen vain hiljaa, joskus kun toinen on oikein loukkaava ja tilanne kestää kauan, sanon että se oli loukkaavaa. Yleensä en edes ole tilanteessa, joissa VOISIN kieltäytyä kuuntelemasta loukkauksia, koska hirveä hermostuminen tai mielenosoitus tai edes pois kävely nyt vaan ei olisi käytöstapojen mukaista esim työpaikalla tai kerran kun kälyni haukkui kategorisesti kaikki erityislapset ruokapöydässä illalliskutsuillani vallan hyvin tietäen, että minulla on erityislapsi.



Mutta tietenkin, TIETENKIN, minä vältän tällaisten ihmisten seuraa aina jatkossa, sikäli kuin se onmahdollista. Kälyään ei voi aina välttää, ei myöskään työkavereita, mutta heidätkin voi pitää etäällä ja tavata harvoin ja lyhyesti. Pysyä asialinjalla eikä mennä/päästää suhdetta henkilökohtaiselle tasolle.



Näin minä olen elämässäni menestynyt. Olen henkilökohtaisessa elämssäni onnellinen, hyvässä parisuhteessa ja onnellisessa perheessä. Olen työssäni ja urallani ihan kansainvälisestikin arvostettu. Lisäksi pystyn kunnioittamaan itseäni. En usko, että menestyisin missään suhteessa paremmin, jos kiltin sijasta heittäytyisin sivistymättömäksi ja ilkeäksi.