Masentaa ettei musta ikinä tule rikasta arvoasunnonomistajaa Eirassa
Ei ole wanhaa rahaa suvussa, olen sukuni ensimmäinen yliopistosta valmistunut. Maksoin viime vuonna viimeisen erän opintolainaa ja asuntolainaa on niskassa vaikka kuinka - kämäsestä rivarikolmiosta. Rakastan kaikkea sitä mihin minulla ei ole varaa ja kadehdin suunnattomasti sisustuslehtien ja joidenkin rikkaiden ystävieni todellisuutta. Ihan naurettavaa, ehkä, mutta näin on.
Uusimmassa Glorian ruoka ja viini -lehdessä oli joku rikas täti, joka näytti uhkuvan varallisuutta ja asunto oli kuorrutettu taiteella - johon minulla ei myöskään ole varaa - ja vieraina oli ihmisiä, joiden titteli oli järjestään kauppaneuvos yms. Onko naurettavampaa kuin kadehtia jostain lehdestä jotain mitä ei voi koskaan saavuttaa? Olen lisäksi herännyt aivan liian myöhään siihen, että valitsemallani alalla en ikinä tienaa niin paljon, että saavuttaisin sellaisen elintason kuin haluaisin. Lisäksi oli shokki huomata kuinka järkyttävän kauan jouduin maksamaan opintolainaani pois.
Itkettää jo valmiiksi etten pysty kerryttämään omille lapsilleni sellaista omaisuutta, josta haaveilen, lähellekään. Hyvä jos kesämökki joskus saadaan, epäilen sitäkin. Helvetin helvetti.
Haluan kulttuurikodin, jossa flyygelin vienossa pimputuksessa perhe keskustelee hersyvästi samalla kun kohokas nousee uunissa. Haluanhaluan!
Kommentit (14)
vaan se että en usko saavani ikinä sellaista tulo- ja elintasoa, jonka tajuan haluavani. Mieskään ei tienaa sellaisia rahoja. Ollaan kai ns. akateemista köyhälistöä. Naapurustossa asuu väkeä lähihoitajista tehdastyöläisiin ja paremmilla autoilla ne ajelee ja useammin lähtevät matkalaukkujen kanssa liikkeelle. Me vaan maksellaan varmaan ikuisuuden tätä lainaa ja elää kituutellaan. Unelmat on jossain niiiin kaukana tästä todellisuudesta. Byhyy.
Tosin mä en välittäisi flyygelistä vaan olisin sinne hienoon eiralaisasuntooni ostanut pari afgaaninvinttikoiraa.
Yritä keksiä sellaisia unelmia, jotka voit saada. Ja lopeta Gloorioitten ja muiden vastaavien lehtien lukeminen.
vaan se että en usko saavani ikinä sellaista tulo- ja elintasoa, jonka tajuan haluavani. Mieskään ei tienaa sellaisia rahoja. Ollaan kai ns. akateemista köyhälistöä. Naapurustossa asuu väkeä lähihoitajista tehdastyöläisiin ja paremmilla autoilla ne ajelee ja useammin lähtevät matkalaukkujen kanssa liikkeelle. Me vaan maksellaan varmaan ikuisuuden tätä lainaa ja elää kituutellaan. Unelmat on jossain niiiin kaukana tästä todellisuudesta. Byhyy.
vaan se että en usko saavani ikinä sellaista tulo- ja elintasoa, jonka tajuan haluavani. Mieskään ei tienaa sellaisia rahoja. Ollaan kai ns. akateemista köyhälistöä. Naapurustossa asuu väkeä lähihoitajista tehdastyöläisiin ja paremmilla autoilla ne ajelee ja useammin lähtevät matkalaukkujen kanssa liikkeelle. Me vaan maksellaan varmaan ikuisuuden tätä lainaa ja elää kituutellaan. Unelmat on jossain niiiin kaukana tästä todellisuudesta. Byhyy.
Tämä ei lohduta yhtään, mutta uskon että hyvin moni ajattelee kuten sinä. salaa ainakin. Toisaalta se sisustus ja muotilehtien maailma ei ole todellinen, oikeasti. Asunnot on hienoja ja elämä saattaa vaikuttaa keveämmlät, sillä jokapäiväisistä raha-asioita ei tarvitse stressata, mutta ei siellä oikeasti sen onnellisempia ihmisiä asu. Ei surkeampiakaan, mutta ei onnellisempiakaan.
Raha tuo tosiaan helppoutta, mutta onnen tae se ei ole. Et varmaankaan vaihtaisi sinne kauniiseen taloon, jos mies pitäisi vaihtaa tylyyn ja rikkaasee esimerkiksi.
Ja voin kertoa että kaikki ne kuvattavat kodit on stailattu kuvauksia varten Ei ne niin tyylikkäitä ole arkena. Tiedän ihan omasta kokemuksesta.
Osta sijoitusasunto, että vuokralainen maksaa sen tavallaan kokonaan. Omapahan sun lapsille sitten jotain :D
pankki myöntäisi meille lisää lainaa, sillä asunto pitäisi ostaa kokonaan lainarahalla. Tuntuu sitä paitsi isolta riskiltä velkaantua entisestään. Nyt taistelen sen puolesta, että edes lapsilisät menevät lapselle perustettuun rahastoon, että saa edes jotain sitten parikymppisenä. Voi vittu suoraan sanoen tätä todellisuutta.
ap
Osta sijoitusasunto, että vuokralainen maksaa sen tavallaan kokonaan. Omapahan sun lapsille sitten jotain :D
pankki myöntäisi meille lisää lainaa, sillä asunto pitäisi ostaa kokonaan lainarahalla. Tuntuu sitä paitsi isolta riskiltä velkaantua entisestään. Nyt taistelen sen puolesta, että edes lapsilisät menevät lapselle perustettuun rahastoon, että saa edes jotain sitten parikymppisenä. Voi vittu suoraan sanoen tätä todellisuutta.
ap
Osta sijoitusasunto, että vuokralainen maksaa sen tavallaan kokonaan. Omapahan sun lapsille sitten jotain :D
Niin mekin tehtiin kuutisen vuotta sitten, kun ostettiin 2 yksiötä. Mutta vuokralaiset maksavat ne meidän puolesta tavallaan, eikä mitään ongelmia ole ollut. Rohkeasti vain pankkiin kyselemään!
Ei se ole kuitenkaan mitenkään muuttanut elämäämme sen onnellisemmaksi kuin se olisi ilman tuota asuntoa. Emme siis asu siellä vaan ihan toisella paikkakunnalla ja asunto on vuokrattu pois. Ehkä sitten joskus muutetaan eläkepäiviä sinne viettämään. Tai sitten ei.
Eikä se omaisuuden lapsille jättäminen ole aina välttämättä hyvä asia. Meillä ainakin tuottaa huolta ja aiheuttaa erinäisiä järjestelyjä. Välttämättä ei ole onneksi saada aikanaan paljon omaisuutta, jos siitä ei osaa pitää huolta.
Älä ole oman elämäsi este! Harvalla on flyygeli kotonaan. Pianon sen sijaan voit ostaa rivarikolmioosi ja taidetta vähitellen. Voit tarjota lapsillesi PAREMMAN elämän kuin se mistä haaveilet. Jos vain uskallat.
Usein tällaiset "mahdottomat" haaveet ovat vain tekosyy olla elämättä. Älä tee samaa virhettä kun niin moni ennen sinua!
joten asutaan tässä Punavuoren puolella vuokralla ja katsellaan parvekkeelta Eiran yli merelle :) Mukavaa tämä on näinkin.
Piano jo on, ollut monta vuotta, ja taidetta yritän raapia kokoon edes jonkinmoista. Mutta aina kun ajattelen, että nyt hankin yhden ihanan grafiikkatyön, jota olen himoinnut jo kauan, tulee aina jokin ylimääräinen menoerä, joka vie sen säälittävän summan joka hankintaan tarvittaisiin. Se joka väittää, ettei raha tuo onnea on sokea onnelleen tai ei ainakaan ole esteetikko/kulinaristi/kauneudesta ja kulttuurista elävä.. Kaikki tuo vain hautautuu tähän todelliseen arkeen ja tarvomme eteenpäin laput silmillä.
ap
Älä ole oman elämäsi este! Harvalla on flyygeli kotonaan. Pianon sen sijaan voit ostaa rivarikolmioosi ja taidetta vähitellen. Voit tarjota lapsillesi PAREMMAN elämän kuin se mistä haaveilet. Jos vain uskallat. Usein tällaiset "mahdottomat" haaveet ovat vain tekosyy olla elämättä. Älä tee samaa virhettä kun niin moni ennen sinua!
Itse asuin 7 vuotta Helsingissä enkä muuttaisi koskaan takaisin, on jopa Suomen mittakaavassa paska paikka. No jätimme sinne sijoitusasunnon, jonka arvo on tuplaantunut ja vuokralainen tuottaa kivasti. Muuta vaikka Tukholmaan, halvemmat hinnan ja vähän eri tasolla, Euroopassa on 500 parempaa kaupunkia asua, turvallisempaa, siistimpää ja parempi ilmasto. Mökitkin maksavat Suomessa tosiaan paljon, jossain Turun saaristossa maksaa miljoonan hieno hiekkarantamökki autotien päässä, järven rannoilta saa halvemmalla. Sillä rahalla asutte koko loppuelämänne kuukauden joka vuosi vaikka Thaimaan phiPhillä tai jossain muissa luksuskohteissa, palkkaatte vaikka palvelijan soittamaan sitä flyygeliä.