Kaksi eronnutta tekee yhteisen vauvan, jolla kaksi kotia?

Ei mitään muuta!

Ehkä jotenkin vielä ymmärtäisin, jos kummallakaan ei lapsia... Erikoista silti.

että parempi jättää tekemättä. MIKSI, oi miksi pitäisi??? MIksi lisää ihmisiä, lisää perheettömiä (vaikka kuvio aika hyvin sovitulta kuulostaakin), lisää järjestelyjä... Mikä on motiivi tehdä vauva, tosiaankin? Vauvakuume??? No se menee ohi. Hyvät geenit? Hei pliis... Hyviä geenejä on jo poolissa.



Ei, ei ja ei. Se on mun mielipide. JOS vauva olisi jo tuloillaan vahingosta johtuen, niin hyvältä tuo järjestely kuulostaisi, mutta että varta vasten... Nou nou nou. Sori.



Jos nyt kuitenkin, niin onnea matkaan sitten vaan. Vilpittömästi sitäkin.

että mikä on motiivinne? Teillä on kuitenkin jo lapsia.



Mutta mikäs siinä, jos huolehditte siitä, että lapsen etu tulee aina ensimmäisenä. Ainakin ekat vuodet olisi kuitenkin hyvä, että lapsi asuisi pääasiassa äidin luona, koska ei pienelle ole hyvä olla pitkään erossa äidistä.

vai miksi kysyt?

Ellei, niin älä turhaan vaivaa päätäsi toisten asioilla.

Jättäkää herran tähden tekemättä! Ja maailma kiittää.

emme kumpikaan valinneet avioeroa tahoillamme. Molemmat haluammme lapsen. Yhtälailla voisimme saada lapsen parisuhteessa, joka ei 50 % todennäköisyydellä kestä kuitenkaan. ap

niin siitä vain. Ettei tule sitten tulevaisuudessa mitään ongelmia asian suhteen.

esikoisen parisuhteessa. Pian tämän jälkeen he muuttivat miehen kanssa erilleen, mutta ovat saaneet tämän jälkeen 2 lasta, nuorin on vielä vauva. Ja ihan tarkoituksella, ilman aikomustakaan muuttaa yhteen.



(Taloudelliset syyt eivät tässä tapauksessa ole ratkaiseva tekijä tai tekijä ollenkaan.)



Eli lapsilla on 2 vanhempaa ja 2 kotia samassa kaupungissa. Ja ihan ok tuntuu kaikki olevan, samassa mittasuhteessa kuin millä tahaansa "saman katon alla" pyörivällä perheellä :)

...paitsi että olivat rakastavaisia. Kummallakin oma koti, paikkakuntien välillä 100 km ja kouluikäisiä lapsia kuviossa 5.



Ero tuli, kun yhteinen lapsi oli 8 v. Muutenhan kaikki olisi ollut helppoa, mutta naisosapuoli katkeroitui, koska kävi ilmi että miehellä oli ollut jo pidempään sivusuhde. Ei ollut pienimmän elo helppoa kun jatkoi reissaamistaan kahden kodin välillä.



Nykyisin en oikein tiedä mitä osallisille kuuluu. En ole nähnyt heitä. Tuo kuopuskin jo täysi-ikäinen.

esikoisen parisuhteessa. Pian tämän jälkeen he muuttivat miehen kanssa erilleen, mutta ovat saaneet tämän jälkeen 2 lasta, nuorin on vielä vauva. Ja ihan tarkoituksella, ilman aikomustakaan muuttaa yhteen.

(Taloudelliset syyt eivät tässä tapauksessa ole ratkaiseva tekijä tai tekijä ollenkaan.)

Eli lapsilla on 2 vanhempaa ja 2 kotia samassa kaupungissa. Ja ihan ok tuntuu kaikki olevan, samassa mittasuhteessa kuin millä tahaansa "saman katon alla" pyörivällä perheellä :)

joka tulee ja menee?

En näe mitään periaatteellista syytä sille miksi tuo ei toimisi. Lapsihan ei tuntisi muuta kuin kahden kodin todellisuuden, eli suora vertaaminen erolapsiin, jotka asuvat viikko-viikko-systeemillä vanhempien luona, ei käy.

emme kumpikaan valinneet avioeroa tahoillamme. Molemmat haluammme lapsen. Yhtälailla voisimme saada lapsen parisuhteessa, joka ei 50 % todennäköisyydellä kestä kuitenkaan. ap

Aikamoista itsekkyyttä, mieti nyt vähän niitä jo mainittuja motiivejas.

Sen sijaan lapsen voitte tehdä, jos siltä tuntuu. Jos kerran olette oikeasti pelkkiä ystäviä, niin homma voi toimia, kunhan teette selvät sopimukset. Jos taas jompi kumpi haluaa oikeasti parisuhteen, niin sitten on luvassa ongelmia... Siis viimeistään siinä vaiheessa, kun uudet kumppanit astuvat kehiin.



Ajatus vauvasta asumassa kahdessa kodissa on ihan järkyttävä! Vauvan isä voi olla vaikka ihan vauvan äidin luona aluksi muutaman tunnin kerrallaan, pikku hiljaa pidempiä aikoja tyyliin 1-vuotiaana yhden yön viikossa isän luona ja 2-vuotiaana 2-yötä. En laittaisi alle 4-vuotiasta mihinkään vuoroviikkosysteemiin! Jos taas etenette lasta ajatellen, niin mikä ettei.

yhteinen vauva eikä aikomustakaan muuttaa yhteen. Molemmat olemme yksinhuoltajia, mun ei enää pitäny saada lapsia (sterilisaatio...) mutta raskaaksi tulin kuitenkin. Ja raskauden tajusin niin myöhään ettei abortti enää ollut mahdollinen.



Vaikka asumme miehen kanssa lähellä toisiamme niin tämä on ajoittain haasteellinenj kuvio.Lapsi (vuoden) tietää jo, että täällä minä hoidan ja isän luona isä hoitaa vaikka molemmat olisivat saatavilla. Hyvin viihtyy molemmissa kodeissa ja 'perusvarustelu' on molemmilla ettei tarvi raahata tavaraa mukana. Öitä lapsi ei ole viettänyt ilman minua vielä lainkaan.



Toimii tämä, mutta on raskampaa kuin ydinperheessä.

että vauva on erossa juuri äidistä ole ongelma, mutta käykääs juttelemassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa, niin kuulette että vauvalla on OLTAVA ensisijainen hoitaja joka ei pitkäksi aikaa katoa. Yhtä hyvin se voisi olla isä tai vaikka mummo. Mutta tervettä lasta ei tuolla systeemillä tehdä!!! Mutta, luotan siihen että tämän on pakko olla provovo, taas;)

JOS asutte lähellä toisianne. Jo välinne on yli 70km en usko, että reissaaminen on kovin hauskaa pitemmänpäälle..

mutta ei ole tarkoitus pientä vauvaa heti mihinkään vuoroviikkosysteemiin tietenkään laittaa! Kaksi kotia tarkoittaa juuri sitä, että on kaksi vanhempaa, joilla omat kodit ja siten myös lapsella kaksi kotia.



Mutta lapsen ehdoilla mentäis.



Ja joku kommentoi sitä, että miten muut sisarukset tuumaisivat, jos tämä yhteinen lapsi lähtisi välillä isälleen (isompana) pariksi päiväksi. Minusta tämä on lapsiani kohtaan vielä reilumpi tilanne kuin silloin, jos asuisin miehen kanssa ja tämä lapsi jäisi aina kotiin, kun mun lapset menisivät isänsä luo. "Miksi tuo yksi saa aina olla äidin luona...?" ap

kunhan vauvan sikiäminen kerrotaan käyneen vähinkona ja suunnittelematta. Siten olette vastuullisia ja kunniallisia ihmisiä, jotka ajattelevat lapsen parasta ja molemmat toimivat hyvinä vanhempina "erosta ja vahingosta" huolimatta. Totuuttahan ei muiden tarvitse tietää.

emmekä ole parisuhteessa. Erosimme ihan alkuraskaudessa.



Vauva on puolivuotias ja isä käy meillä lähes päivittäin ja on muutaman kerran viikossa yötä. Hänelle tämä on ensimmäinen lapsi, eli siinä mielessä helppoa tulla. Minulla on kaksi lasta edellisestä avioliitosta.



Toimii tällä hetkellä hyvin. Voisin kuvitella että vauva voisi olla vuosikkaasta eteenpäin yhden yön viikossa isällään, jotta voisivat viettää aikaa ihan keskenään. Tällä hetkellä puuhastelemme paljon siten, että minun isommat lapset ovat mukana.



Nyt kun isommat lähtevät viikoksi isälleen (näkevät vain lomilla), lähdemme vauvan kanssa lomalle, jotta mieskin voi viettää aikaa ihan kokopäiväisesti vauvan kanssa.



Vaatii paljon epäitsekkyyttä meiltä aikuisilta, sillä välimme eivät ole mitkään parhaat. Mutta lapsen parasta tässä ajattelemme.