kolmen tai enemmän lapsen äidit! Miten kolmas raskaus eronnut edellisistä

erosi edellisistä siinä, että alku oli huomattavasti helpompaa pahoinvointien puuttuessa kokonaan, mutta sen jälkeen sitten muuttui paljon hankalammaksi kuin edelliset, sillä supisteli tosi paljon synnärille asti.

Synnytys oli (synnytykseksi) helppo, kuten tokakin, ja toipuminen nopeaa.



Mutta ylimääräisten kilojen, joita kertyi supisteluherkkyyden ja sen aiheuttaman liikunnan vähyyden takia, pudottaminen olikin sitten vaikeinta tässä kolmannessa. Mahan saanti "kuntoon" on myös ollut ison työn takana..Kyllä paikat löystyy.



Mutta nämähän on toki niin yksilöllisiä juttuja, ettei kukaan voi mennä sanomaan. Minusta tuntuu, että omalla kohdallani esim. vauvan sukupuoli vaikutti siihen kuinka raskaden ensimmäiset 16-18 viikkoa sujui (pahoinvointi).

Jouduin osastollekin.



Synnytys oli super helppo ja ihana! Vauva valvotti 9kk, mutta hermot kesti hyvin ja iloisella mielellä mentiin, vaikka pieniä lapsia olivat kaksi aikaisempaakin vielä tuolloin.

Jouduin osastollekin.

Synnytys oli super helppo ja ihana! Vauva valvotti 9kk, mutta hermot kesti hyvin ja iloisella mielellä mentiin, vaikka pieniä lapsia olivat kaksi aikaisempaakin vielä tuolloin.

tai onko sinulla mitään aavistusta mistä johtui, vai johtuiko huono olo jostain mysteeriksi jääneestä syystä?

tai toivuin paremmin kuin kakkosesta, joka oli jakkarasynnytys. Synnytys oli helpoin, kokonaiskesto 2h50min.



Nelosen synnytys olikin sit ihan kamala...

kaikki raskauteni ovat kylla olleet riskiraskauksia mutta 3. oli ehdottomasti pahin. Osin samoja ongelmia kuin aikaisemmissa raskauksissa, eli supistelua ja kohdunkaulan varhaista kypsymista, osin ihan uusia, kuten hematooma istukan takana... Makasin sohvalla 6 kk ja sain jos jonkinlaista laaketta. Terve lapsi silti syntyi, rv 37 eli just taysaikaisena.

kaikki raskauteni ovat kylla olleet riskiraskauksia mutta 3. oli ehdottomasti pahin. Osin samoja ongelmia kuin aikaisemmissa raskauksissa, eli supistelua ja kohdunkaulan varhaista kypsymista, osin ihan uusia, kuten hematooma istukan takana... Makasin sohvalla 6 kk ja sain jos jonkinlaista laaketta. Terve lapsi silti syntyi, rv 37 eli just taysaikaisena.

eli muuten toivuin ihan hyvin ja synnytys oli helppo, mutta kaveleminen oli tosi vaikeaa aluksi kun olin maannut puoli vuotta. Aluksi korttelin ympari kavelykin teki tiukkaa.

mutta rankempi silti kuin eka. Syynä paljolti varmaan se, että ekan ja tokan raskauden välillä oli vähemmän aikaa kuin tokan ja kolmannen ja luonnollisesti kolmannen raskauden aikana ei kuitenkaan ollut samoja mahdollisuuksia lepoon kuin ekassa raskaudessa. Ekalla kierroksella voin hyvin ihan loppupäiviin saakka, tokalla kertaa oli aika mäsänä melkein alusta saakka ja kolmannella kerralla otti koville vasta ihan lopussa. Tai no joo, kolmannessa raskaudessa alkoi selkä vaivata aikaisessa vaiheessa kuten toisessakin, mutta ei ollutkaan enää niin vahva kroppa pohjalla kuin ekalla kertaa.



Synnytykset ovat olleet kerta kerralta helpompia, nopeampia ja toipuminen joutuisampaa.

Ensimmäisessä nukuin kirjaimellisesti koko talven, välillä kävin oksentamassa.



Toinen sujui helpommin, pahoinvointia "vain" ensimmäiset 7kk. Paha hellekesä teki olon tukalaksi, vauva syntyi yli kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen.



Kolmanteen raskauteen en ehtinyt kunnolla edes paneutua, kun oli kaksi alle kolmevuotiasta hoidettavana ennestään. Väsymystä oli ainakin.



Neljännessä raskaudessa ei ollut mitään raskausoireita ja raskaus meni kesken viikolla 12.

mutta johtui varmaan hyvin pitkälti olosuhteista; kakkonen oli vasta tosi pieni, ei hissiä 4krs., todella runsasluminen talvi, paljon lapsivettä jne...Kolmosen synnytys olikin sitten todella helppo, ja toivuin tosi hyvin. Synnytin polikliinisesti, ja samana iltana imuroin ja touhusin kotona kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan=)

Pahoinvointi pahentunut aina edelliseen verrattuna.

Kolmannessa raskaudessa olin ehdottomasti väsynein, sillä hoidettavana oli 2 alle 4-vuotiasta. Rankkaa oli, olisin voinut nukkua 24/7.



Toipumisessa ei ole eroa ollut, olen aina toipunut synnytyksestä hyvin.

Muutenkin olo oli todella heikko ja huono koko raskauden ajan. Ei muuta syytä löydetty kuin tuo verenpaine.

Konttasin puolet raskausajasta jne. Kylmänväreet nousee iholle kun ajattelenkin sitä aikaa.

Kolmas oli tyttö, kaksi ensimmäistä olivat poikia :)

Kolmas raskaus oli IHAN kamala, suoraan Helvetistä. Jouduin osastollekin.

Synnytys oli super helppo ja ihana! Vauva valvotti 9kk, mutta hermot kesti hyvin ja iloisella mielellä mentiin, vaikka pieniä lapsia olivat kaksi aikaisempaakin vielä tuolloin.

kertautui kaikki ne pikkuvaivat, joita kahdessa ekassa oli ollut. Potenssiin kolme ainakin...



Juu, ei tuu meille enää neljättä...



Toipumisessa nyt ei oo muuten eroa ollut, mutta kolmannen raskauden jälkeen ihan peruskunnon jouduin rakentamaan aasta ööhön uudestaan. Noin kuukausi synnytyksen jälkeen en vielä esim. pystynyt harppaamaan kunnolla kahta porrasaskelmaa kerrallaan, kun lihasvoima ei yksinkertaisesti riittänyt... (Miten niin muutaman kuukauden liikkumattomuus teki tehtävänsä???) Tokassakin raskaudessa jouduin tosin miltei vuodelepoon moneksi kuukaudeksi, mutta kai se oli sit se lisääntynyt ikäkin, että kunnon kohottaminen ei sit käynytkään ihan noin vaan ohimennen...

helpommin ja ehkä nopeammin (aika siis). Kiloja ei päässyt ihan niin hirveästi kertymään, kuin edellisillä kerroilla. Liikuntaa pystyin harrastamaan mukavasti noin vko 30 asti. Synnytys oli tosi nopea ja helppo, olin kotoa poissa n. 7 tuntia.Hyvin toivuin, mutta ei ole ennenkään mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ollut.

Kolmas raskaus meni "siinä sivussa". Eipä sitä aina muistanut olevansa edes raskaana, kun kaksi vanhempaa lasta veivät arkea niin vauhdila eteenpäin.

Jostain syystä sain vasta 3. raskaudessa kamalat arvet vatsan ihoon, vaikka kiloja ei tullut kahteen aikaisempaan raskauteen sen enempää.



Synnytys oli helppo ja alapään toipuminen nopeaa. Tulin vauvan kanssa 3vrk synnytyksen jälkeen kotiin ja tuon pv iltana koiramme karkasi. Hyppäsin fillarin selkään ja lähdin porhaltamaan koiran perään, mitä en t o d e l l a k a a n olisi voinut esikoisen syntymän jälkeen tehdä.



Muuten kropan palautuminen on ollut hidasta. Vieläkin alavatsalla makkara ahkerasta treenistä huolimatta :/

Kolmas oli raskain raskaus. Hemoglobiinit ja verenpaine olivat koko ajan tosi matalalla. Lisäksi alkoi närästää. En jaksanut mitään.



Palautuminen on vielä kesken, vauva on puolivuotias. Mahanahka on kauhea edelleen, ryppyinen, kuin tyhjentynyt ilmapallo. Alakerta kesti synnytyksen paremmin kuin edellisillä kerroilla, toisaalta väljyyttäkin on... Mutta edelliselläkin kerralla meni melkein vuosi, ennen kuin alkoi olla jokseenkin normaali, joten ei nyt vielä heitetä kirvestä kaivoon.