Millaisten mielenterveysongelmien vuoksi kolmikymppinen joutuu eläkkeelle?

tietysti sitä, ettei pysty tekemään minkäänlaista työtä. Kaikki kyllä pystyisi pari tuntia päivässä rennolla tahdilla siirtelemään vaikkapa säilykepurkkeja kaupassa, mutta kaikissa töissä pitää olla nykyisin supertehokas ja tuloksellinen ja paahtaa koko ajan hiki hatussa eikä noin vähällä työllä elä.

Epävakaa persoonallisuus (rajatila) oli ainakin diagnoosina, samoin vaikea masennus. Jatkuva itsetuhoisuus, toistuvat itsemurhayritykset ja alkoholismi hallitsi tän tytön elämää aikalailla. Toisen tapauksen tiedän, jolla oli sosiaalisten tilanteiden pelot ja paniikkihäiriö äitynyt niin pahaksi, ettei kotoaan uskaltanut poistua.



Siinä nyt jotain. En tiedä näiden tilannetta tällä hetkellä, oman kuntoutumisen kannalta oli pakko "hankkiutua eroon" noista piireistä.

Ihminen voi olla täysin työkyvytön erikoislääkärin b-todistuksen mukaan, mutta ei saa eläkettä. Syynä tähän on hyvin yksinkertainen asia, raha. Kelalla ja työeläkevakuutuslaitoksilla on laman myötä pienenevässä budjetissa koko ajan tiukempi seula, kenelle eläkettä myönnetään. kun rahaa on vain tietty summa, hakemuksista on pakko hylätä tietty osa aina, oli hakijan tilanne mikä tahansa. Työkyvyttömyyseläkettä ei makseta niin, että lääkäri toteaa sinut työkyvyttömäksi, ja rahaa alkaa virrata tilillesi. Työkyvyttömyyseläkettä täytyy aina hakea.



Itselläni on onnellinen tilanne sikäli, että määräaikainen työkyvyttömyyseläkehakemukseni meni läpi. ja eläke on suht hyvä, kun 22 vuotta takana työvuosia. Diagnoosi on bipolaarihäiriön vakava masennusjakso. Ystäväni taas elää toimeentulotuella, koska pelkällä masennuksella hän ei eläkettä saanut. Molemmat olemme toivon mukaan palaamassa kesän jälkeen/loppuvuodesta töihin.



Lopulliselle työkyvyttömyyseläkkeelle voi päästä pitkän, pitkän sairasloman jälkeen, ellei lääkäri ole todennut sinussa peruuttamatonta ja pysyvää vammaa, joka estää työelämässä olemisen. Psyykkiset sairaudet ovat harvoin diagnosoitavissa tällaisiksi vammoiksi.

ristiriita sisäisen ja ulkoisen välillä on liian suuri. Persoonallisuushäiriöisellä saattaa olla sellaisia jäykkiä rakenteita mielessä, vaikka sääntöjä siitä millainen hänen kuulluu olla. Ne ei ole tietoisia. Esimerkki tällaisesta on vaikka "minun kuuluu aina olla iloinen" tai "en saa tiedostaa kiukkuani".



Todellisuudessa ihminen nyt ei vaan voi olla aina iloinen ja kiukkukin tulee ihan väistämättä tilanteissa joissa ihmisen kuuluukin tuntea kiukkua. Näistä tilanteista pershäiriöinen on vaan saanut lapsena niin ison rangaistuksen (joko henkisen tai fyysisen), että ne koetaan äärimmäisen uhkaaviksi. Tiedostamattoman ristiriidan peittäminen itseltä ja muilta vaatii todella paljon psyykkistä energiaa ja palautumisaikaa. Nykyajan työelämä ei sitä usein suo juuri lainkaan. Paine kerääntyy ja ihminen väsyy täysin. Usein käy niin että sisäisen "tasapainon" ylläpito edellyttää sitä että ihmiskontaktit ja sitä myöten paine omia henkisiä raketeita vastaan pidetään hyvin pieninä. Näin voi säilyttää itsestään sen käsityksen että minä olen aina iloinen. Tai minä en suutu koskaan. Tai tai tai.

Täytyy olla myös se vaikea masennus. Diagnoosit on aika tarkkaan määritelty kuntoutustukea haettaessa. Tästä syystä joillekin potilaille kirjoitetaan "väärä" diagnoosi, lääkärit tuntevat eläkejärjestelmän. Vaikka rajatilapotilas olisi täysin laitoshoidettava, eläkettä ei tule, ellei b-lausunnossa ole myös jokin muu diagnoosi. Persoonallisuushäiröt ei oo sairauksia vaan häiriöitä =D

Työelämää takana vuodesta -89 saakka, yksi alempi, yksi ylempi korkeakoulututkinto. Kolme lasta, avioliitossa.



Terapia on se taikasana.

persoonallisuushäiriö voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen työkykyyn, mutta ei nykydiagnostiikan mukaan ole työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttava sairaus. Häiriö, ei sairaus.

mäkin ymmärsin jotain. kiitos.

pääsemiseen se, ettei kykene saamaan minkäänlaista työtä. Mielestäni kykenisin hyvin monenlaiseen työhön, mutta en saa juuri mitään työpaikkaa. Olen lievästi asperger-piirteinen (tai jotain muuta sellaista), joten kemiat eivät kohtaa työhönottajan kanssa haastattelussa. Juuri koskaan. Harjoitella tätä voi kyllä, mutta siihen ei jäljellä oleva työikä tunnu riittävän. Olen saanut netissä haettavia pätkätöitä tai työhaastattelu on ollut pinnallinen työn lyhyen keston ja/tai palkattavien suuren määrän vuoksi.



Minulla on korkeakoulututkinto, jolla ei kohta tee yhtään mitään kertyneen työttömyyshistorian ja persoonalllisuuteni kanssa. Siitä johtuen en myöskään saa millään tahdilla tehtävää säilykepurkkien siirtelytyötä, vaikka olisin siihen valmis ja myös sopiva. Akateemisella alalla löytyy pilvin pimeän minua sosiaalisempia ja nuorempia vastavalmistuneita, joille ei ole ehtinyt kertyä työttömyyshistoriaa.