Lue keskustelun säännöt.
Aion kiristää avokkiani isyysasiassa!
13.02.2011 |
Jos saan jäädä asumaan hänen luokseen, niin ei ole pakko tunnustaa isyyttään.
Jos en saa, niin siinähän sitten tunnustaa ja maksaa elareita. Hähää!
Siinä tapauksessa aion myös vaatia ensimmäisen yhteisen lapsemme lähivanhemmuutta.
Olenko ihan sika, vai onko tällainen normaali käytäntö?
Kommentit (30)
1/30
|
13.02.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Kyllä siihen kaksi tarvitaan, että lapsi saadaan aikaiseksi ja varmasti molemmat tietää, että on riski tulla raskaaksi vaikka olisi minkälaiset ehkäisyt käytössä. Teidän tilanne kuulostaa suorastaan kaoottiselta. Ei kuitenkaan kannattaisi ehkä jäädä asumaan yhdessä, mikäli tilanteenne on noin huono. Jos ette kykene normaaliin prisuhteeseen, niin eikö olisi molempien parempi muuttaa erilleen, että pystyisitte edes jatkaa elämää suht. normaalisti? Rivien välistä ymmärsin, että asuisitte lähinnä kämppiksinä? Entä kun toinen haluaa alkaa tapailemaan jotain toista ihmistä? Kuinka pitkällä raskaus on? Onko mitenkään mahdollista saada miestä hyväksymään tätä toista lasta? Jospa kävisitte juttelemassa jossakin, esim. perheasiain neuvottelukeskuksessa. Hän on kuitenkin vasta toinen lapsi eikä ikäerokaan jää mitenkään pieneksi, en todellakaan voi ymmärtää, miksei mies halua tätä toista lasta.
En haluaisi/jaksaisi repiä laumaamme riekaleiksi ja luovuttaa näin helpolla.
Uskoisin, että pääsisimme tästä kriisistä yli jos mies vain haluaisi.
Enkä uskoisi, että enää koskaan voisin ihastua/rakastua kehenkään muuhun.
Haluan vain pitää minun oman pupuseni.
Raskaus voitaisiin periaatteessa vielä keskeyttää ensi viikon perjantaihin asti.
En todellakaan tiedä, että miten saan miehen hyväksymään tämän toisen lapsen.
Olisin halunnut päästä juttelemaan neuvolapsykologille,
mutta ensimmäinen vapaa aika on vasta n. kuukauden päästä.
Sitä ei saanut ennen aborttiajan päättymistä. Kiitos kaupungille...
t: ap
Olen aika varma, että katuisit sittä lopun elämääsi ja masentuisit, jos et sitä vilpittömästi itse halua tehdä.
Oletteko pystyneet juttelemaan asiasta rauhallisesti miehen kanssa vai onko mennyt vain riitelyksi? Mitä jos koittaisin kirjoittaa hänelle vaikka vilpittömän kirjeen? Ei kukaan voi olla noin ehdoton, ettei halua koskaan toista lasta, kun koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Näitä vahinkoja tosiaankin tapahtuu, eivätkä ne ole mitään harvinaisiakaan, luulisi miehesikin sen tietävän. Jutelkaa miehesi kanssa siitä, miten se toinen lapsi huonontaisi tilannetta. Miksi se on niin ehdotonta, ettei teille toista lasta tule? Toivon vilpittömästi koko sydämestäni, että saatte asianne kuntoon ja että mies lopulta hyväksyy lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakaramaista touhua. Kiristämällä et saa mitään hyvää aikaan. Miksi haluat väkisin asua saman katon alla. Vaikka se mies siihen suostuisi, niin jos ei se sinun kanssa halua olla, niin alkaa elää omaa itsenäistä elämäänsä. Johon varmasti aikanaan kuuluu myös uusi nainen. Sinäkö katselet sitä menoa siinä sitten?
Kerran, ette ole avioliitossa, niin sinustahan tulee automaattisesti lapsen yksinhuoltaja, joka päätös pysyy, ellette sitä isyydentunnustuksen yhteydessä muuta yhteishuoltajuudeksi.
Anna nyt miehelle aikaa sulatella tätä asiaa, äläkä heti ala mesomaan kuin viimeistä päivää. En ymmärrä en.
Anna nyt miehelle aikaa sulatella tätä asiaa, äläkä heti ala mesomaan kuin viimeistä päivää. En ymmärrä en.
Toivon vain, että hänkin antaa minulle...
En todellakaan mesoa miehelle tästä aiheesta, sillä en pysty edes keskustelemaan siitä.
Tiedän jo miehen kannan, enkä halua pahoittaa mieltäni ja aiheuttaa riitaa avaamalla sitä asiaa.
Hänkin tietää minun kantani ja se riittänee minulle siitä aiheesta.
Lakaisen tämän vain maton alle ja odotan ihmettä.
t: ap
- Pidä lapsi
- Kirjoita miehelle vilpitön kirje
- Jos mies ei vielä siinäkään vaiheessa, kun lapsi on syntynyt halua häntä omakseen, muuta pois, mutta vaadi isyydentunnustus ja elatusmaksut
- Jos taas mies lopulta hyväksyy lapsen, niin tottakai hän silloinkin myös tunnustaa sen!
Mitä sanot?
- Pidä lapsi - Kirjoita miehelle vilpitön kirje - Jos mies ei vielä siinäkään vaiheessa, kun lapsi on syntynyt halua häntä omakseen, muuta pois, mutta vaadi isyydentunnustus ja elatusmaksut - Jos taas mies lopulta hyväksyy lapsen, niin tottakai hän silloinkin myös tunnustaa sen! Mitä sanot?
Pidän lapsen.
Milloin ja mitä kirjoitan?
Ilmeisesti lähtö tulee ennen synnytystä (ehkä jo heti kun aborttiaika on ohi).
Toisin sanoen alkaa varmaan olla jo hieman kiire sen hyväksymisen kanssa...
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä luonnospaperi, johon ensin luonnostelet kirjeen ja sen jälkeen kirjoitat varsinaisen kirjeen. Mieti tarkkaan mitä sanot, mutta kirjoita silti vilpittömästi. Kerro menneisyydestänne, tulevaisuudestanne, kerro kaikesta, mitä mieleen juolahtaa, mitä toivot ja mitä haluat pyytää anteeksi. Kirjoita sitä, mitä sydämestä tulee.
Jos mies heittää pihalle aborttiajan päättymisen jälkeen, vaadi isyydentunnustus, ehdottomasti. Mies saattaa silti muuttaa vielä mielensä, kun näkee lapsensa.
En silti voi kerta kaikkiaan ymmärtää, miten tämä asia voi olla näin ehdoton miehellesi? Kaikki myötätunto sinulle.
Pidän lapsen.
Milloin ja mitä kirjoitan?t: ap
Ajattele ihan itse. Kirjoita rehellisesti. Kysymys on oikeista ihmiskohtaloista kuitenkin, ei ajanvietteesta av-palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos kaikki on oikeasti noin sekavaa suhteessanne ja sitoutumisetkin teinitasoa... Miksi vaivaudut edes pohtimaan asiaa. Anna olla, samalla tuuliajomenolla se menee kuin ennenkin. Who cares.
Jos ei omia ajatuksia ole ja kirjoitustaidotkin hakusessa, yhteiskunta auttaa. Sossuun vaan. Hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu juuri sinua varten, muut maksaa kutienkin. Vastuu on yhteiskunnalla tietysti.
Ei se sen vaikeampaa ole.
Vieläkö sinä sen luuserin luona kuppaat? Tästä on keskusteltu ainakin kahden ketjun verran ja muistaakseni yksikään kommentti ei kannustanut sinua jatkamaan noin idiootin miehen kanssa, ja lähes kaikki käskivät vain jättämään miehen ja hankkimaan oman asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällainen, jos saan jäädä asumaan -kuvio oikein on?
Jos ollaan yhdessä, niin sitä ollaan aikuisten oikeesti ja koti on yhteinen. Ei silloin kysytä saanko minä olla täällä.
Jos ei parisuhde toimi, niin sitten laitetaan lusikat jakoon ja sovitaan kumpi muuttaa pois, mutta kyllä siinä täytyy odottaa, että toinen kerkeää kohtuullisessa ajassa löytämään itselleen uuden katon pään päälle, jos ei ole mitään paikkaa mihin mennä.
Kiristäminen ei kuulu parisuhteeseen ja Ap:n kostan lasten kautta ja Hähää -kommentit on naurettavia. Et taida itse edes rakastaa miestä, kun moisia pohdit.
Omassa elämässä eteenpäin, ja kyllä se routa porsaan kotiin ajaa, jos sen mieli muuttuu. Mutta tahdotko sinä sitä edes loppujen lopuksi. Saatat huomata, että elämä on yllättävän kivaa omassa kodissa lapsen/lasten kanssa, ja omaa aikaakin saa joka toinen viikonloppu, kun lapset ovat isällään.
Kiristäminen ei kuulu parisuhteeseen ja Ap:n kostan lasten kautta ja Hähää -kommentit on naurettavia. Et taida itse edes rakastaa miestä, kun moisia pohdit.
oli katkera ja ehkä hieman provosoitunut sävy.
Se on kuitenkin selvää, että lähtijä on minä (avokin talo).
En ole lasten kautta kostamassa, vaan aion pitää lauman sitten kasassa itselläni, kun mies ei näytä sitä haluavan.
En silti haluaisi luovuttaa näin typerän pikku riidan takia!
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapset tehty yhteisymmärryksessä?
Jos haluaa pilata oman, lastensa ja heidän isänsä elämän niin kiristys on juuri oikea tie. Onnea vaan!
on aika kummallinen suhde. Vihaatteko toisianne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko lapsi vahinko?
Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Minkä ikäisiä olette?
on aika kummallinen suhde. Vihaatteko toisianne?
En silti haluaisi jättää rankaisematta niin törkeää tekoa, jos hän häätää.
t: ap
on aika kummallinen suhde. Vihaatteko toisianne?
Minä en vihaa avokkiani. En silti haluaisi jättää rankaisematta niin törkeää tekoa, jos hän häätää.
t: ap
Oliko lapsi vahinko? Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Minkä ikäisiä olette?
Nyt tämä tuleva oli vahinko.
Olemme olleet virallisesti reilu 2v yhdessä.
Olemme molemmat yli 30v.
t: ap
Ja myös lastasi!
Pahimmassa tapauksessa jäät vuosien päästä yksin, eikä lapsellasi ole isää. Sitäkö haluat? Ne elatukset on aika pieni murhe isälle, mutta sinulle ilmeisesti tosi iso asia.
Ikää taitaa olla 20 v. tai muuten vaan suppea ihminen :)
Vihaako hän sitten sua?
koska en pystynyt aborttiin.
t: ap