G: Miten pärjäät työelämässä, ujo ihminen?

Olen ollut samassa paikassa kuusi vuotta. Työhöni kuuluu myös jonkin verran esiintymistä, joka on minulle kammotus. Mutta viime aikoina siihenkin on alkanut tottua. Ei tarvitse enää valvoa edeltävää yötä, jos tietää, että joutuu framille ;) Tähän vaikuttaa myös se, että jonkin verran työyhteisössä on tapahtunut henkilövaihdoksia ja nyt tunnen olevani sellaisessa porukassa, jossa voin olla oma itseni. Ujoudesta tuskin pääsen kokonaan eroon koskaan, mutta sen vangiksikaan ei voi jäädä. Olen tietoisesti pakottanut itseäni pikkuhiljaa sellaisiin tilanteisiin, jotka koen epämiellyttävinä. Kun niistä on huomannut selviävänsä sittenkin hengissä, siitä saa vahvistusta itsetunnolle.

Eli ihan kivasti. En tiedä huomaako minusta ujoutta enää edes ollenkaan, sillä vasta tehdyssä työpersoonallisuusarviossa siitä (ujoudesta) ei ollut minkäänlaista mainintaa. Olen iloinen ja sosiaalinen ihminen ja jopa pidän esiintymisestä nykyään.

Ensin tein työtehtäviä, joissa ei tarvinnut olla paljoakaan ihmisten kanssa tekemisissä, myöhemmin tehtävät ovat muuttuneet vaativimmiksi. Pärjään hyvin, etenen uralla.

useita vuosia ja ammattitaito on vahvalla pohjalla. Olen arvostettu läheisten työkaverein keskuudessa, jotka tunetvat minut ja tietävät mitä osaan. Onneksi myös lähin esimieheni. Mutta heti kun on kyse isommista pomoista ja muista vähemmän tututista työkavereista ajavat muut ohitse työasioissa; saavat kehut, palkankorotukset ja uudet hienommat työnimikkeet. Eli kyllä ujous minun työuraani haittaa, kun en uskalla tuoda itseäni esille. Onneksi en kuitenkaan ole niin urahenkinen, vaikka myönnän kyllä että ajoittaiset kateudenpistot tuttuja onkin.