Lue keskustelun säännöt.
En tajua mitä ystävyydelle tapahtui?
12.02.2011 |
Kolme ystävää teini-iästä, nyt 30+. Kaikki samaan aikaan vauvoja odottamaan, ihanat miehet ja työt ja asunnot. Noh, sitten ne lapset syntyi ja välit vanhoihin ystäviin tuntuu viilenneen, miten on mahdollista??
Itsellä kauhea halu puhua lapsista ja tavata näitä ystäviä mutta joku on mennyt vikaan? Meillä tosi helppo lapsi, olenkohan kohkannut tästä vauva-ajasta liikaa kun toisilla ollut itkuja enemmänkin?
Onko vastaavia kokemuksia, mä en tajuu?!!
Kommentit (7)
Vuosikkaan kanssa kaksistaan jää jutut vähän yksipuolisiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kavereita mm. netistä ja tuttavien kautta. Jännä että tän mun yhden lapsuudenkaverin kautta tutustuin yhteen odottavaan äitiin, meillä olikin sama l.a ja olemme kyläilleet puolin ja toisin.
Ja myös perhekerhoissa tms voi tutustua samanhenkisiin.
Kun on beibissä kiinni sen 24/7, niin puhuisi mieluummin jostain muustakin välillä.
Itse en ainakaan jaksanut silloin pelkkää vaippa-imetys-päiväuni -pöhinää.
Halusin jutella jostain "normaalien ihmisten" jutuista.
Toisaalta en olekaan mikään perinteinen perhekerho-leikkipuisto-äitihahmo.
mutta luulen, että he ovat vain niin väsyneitä lastensa kanssa... MEillä ainakin kavereitten kanssa on niin, että ei vaikka tekstiviestiin saa vastattua reiluun viikkoon. Kun jotenkin aika menee niin nopeasti ja asiat tippuu mielestä yms. Mulla itsellä tällaista myös, vaikka oli helpot vauvat. Niin saati sitten niillä, joilla oli huonot nukkujat ja mies paljon poissa..
Äitikavereita en minäkään löytänyt mistään, siis "uusia". Sain lapset paria vuotta aiemmin kuin muut kaveriporukassa, ja esikoisen kanssa olin tosi yksinäinen.
että lapsuudenystäväsi taitavat olla masentuneita. Itse ainakaan en jaksa nähdä ketään tai pitää yhteyttä, kun olen masentunut. Ja masennus ei aina näy ulkopuolisille, eikä sitä välttämättä itsekään tajua että oma saamattomuus/kiinnostuksen puute johtuisi masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemmeko jotain ADHD äitejä, kun vielä arjen pyörittämisen lisäksi jaksamme murehtia omia sosiaalisia suhteita. Eikö todellakaan muilla äideillä ole ikävä välillä päästä juttelemaan kavereiden kanssa?
En tiedä miten ne välit viileni, nykyään satunnaista emailin vaihtoa vain. Onneksi olen saanut muutamia uusia "äitikavereita" ettei yksin ole tarvinnut jäädä. Mieluusti kyllä haluaisin lapsuudenystävien kanssa olla tekemisissä mutta ilmeisesti olen sen verran typerä tai sosiaalisesti rajoittunut kun en osaa..