Kolmas lapsi oli liikaa

ihan päinvastaiset tunteet ja ajatukset samassa tilanteessa. Jännä juttu.

mut mullonkin rautaiset hermot.

olla noin rehellinen jopa itselleen.

laita isommat hoitoon ja ala etsiö töitä tai palaa töihin äitiysloman jälkeen.

sekin on onneksi mahdollista.

hommaa ja meteliä. Vilkkaita poikia kun ovat. Nyt 5v ja 7v ja usein mietin kumpa vain saisin ne aikuiseksi, mutta tätähän tämä lapsiperhearki ja ruuhkavuodet on. Väsyneenä lähinnä nämä ajatukset tulee pintaan. Sitten taas menee pitkiä pätkiä että kaikki luistaa ihanasti ja hyvin ja virtaa on itelläkin vaikka mihin.



Silti en lapsiani pois antaisi, mutta kyllä mä vakaasti oon päättänyt että mun lapseni on tehty. Olen vielä suht nuori silloinkin kun ne ovat isoja.

Kun luin sinun tekstiä tuli heti mieleen että tuo kuullostaa masennukselle. itsellä oli lievä masennus enkä tarvinnut lääkeitä tai vastaavaa, minulle auttoi se kun sain puhuttua asiasta. kannattaa varmaan puhua neuvolassa terveydenhoitajan kanssa ja miehesi kanssa, siitä voisi olla apua. Tsemppiä ja jaksamisia!! =)

lapset 6-v, 2-v ja 6 kk. 6 kk ikäisen yöt menneet risaisemmiksi ja päikkäreille meneminen yhtä huutoa. Nyt nukahti eteiseen rattaisiis, ulkona hirveä myräkkä. Kaksi vanhempaa kiusaa toisiaan ja painii.



Noh joskus tätä muistelee haikeana :)

Ja ilmeisesti olet kuluttanut sen mielekkään pätkän vauva-aikaa jo loppuun. Nyt ainakin voit iloita siitä että tiedät lapsiluvun olevan siinä ja ettet jää enää haikailemaan että kaipaisit vielä kerran sitä ja tätä aikaa kun "se meni niin nopeasti".



Minulla 11v, 9v ja 5v ja vaikka kolmas lapsi ei ole ehdottomasti liikaa, niin kolmannen kohdalla kyllä huomannut että tämän on elänyt jo ennenkin. Esikoisen kohdalla kaikki on uutta ja jaksaa mietityttää, toisen kohdalla tuntuu että voi jo vähän nauttia ja ilman tuota kolmatta jäisi kaipaamaan, että pääsisi elämään vaiheet vielä kertaalleen. Mutta kun kolmas tulee samaan vaiheeseen huomaa että esikoisen myötä on itse siirtynyt jo eteenpäin.



Rakastan kolmatta lastamme ja on aivan ihana, ilman häntä perheemme ja varsinkin tuo keskimmäinen lapsista olisi varmaan hitusen "vajaa" jostain. Mutta 4v ikäero kahden viimeisen välillä venyttää vaiheita. Eli vauva-aikaa vietettiin 7v aikana, jatkuvaa vanhemman läsnäoloa vaaditaan 13v putkeen, murrosikääkin varmaan meillä podetaan 7-9v jne. Eiköhän tässä ajassa ole jo valmis siirtymään elämässä tuon vaiheen ohi.

Meillä on 5v, 3v ja 6kk. Vauvalle tulee hampaita ja se on alkanut nukkua huonosti. Isommat ei enää päiväunille ala ja minusta tuntuu, että olen ihan liian vanha nukkumaan näin huonosti. Ehkä nämä fiilikset ovat väsymystä. Kyllähän meillä välillä ihan kivaakin on, pakko myöntää, vaikka apaattisena kirjoittelen, ettei ikinä ja koskaan. Isommat tappelee niin kauheasti, juoksevat ja huutavat ja tappelevat. Missä on hiljaiset ja kauniit nukkeleikit, kysyn vaan? Ulos lähteminen älytöntä kiukuttelua ja huutoa, tähän päälle vielä 3-vuotiaan uhmat tai mitkä lie.

Noh, jospa huomenna olisi taas parempi päivä.

ap

lapset 6-v, 2-v ja 6 kk. 6 kk ikäisen yöt menneet risaisemmiksi ja päikkäreille meneminen yhtä huutoa. Nyt nukahti eteiseen rattaisiis, ulkona hirveä myräkkä. Kaksi vanhempaa kiusaa toisiaan ja painii.

Noh joskus tätä muistelee haikeana :)

Meillä syntyi kolme lasta 4,5 v sisään ja todellakin tuntui että se kolmas oli liikaa, vaikka toivottu lapsi olikin. En jaksanut enää motivoitua kotona olemiseen, tuntui että kädet ei riitä ja mikään ei kiinnosta. Liikkuminen ja matkustaminen meni paljon hankalammaksi kahteen verrattuna. Välillä mietin että mahtoiko olla virhe vaikka lapsi toki onkin ihana enkä tietenkään häntä pois antaisi :) Mutta ehkä tekisin toisin jos saisin valita uudelleen.

2-v juoksee pitkin kämppää karkuun kun pitäisi pukea, 6 kk kitisee. Aina joku jo ehtii huutamaan hikisenä kun toista pukee.



Ja sitten pitäisi vielä motivoitua lähtemään ulos :D



8

Mulla pojat 9v. ja kuopus kohta 7v. Nyt mahtuisi kolmaskin, mutta mulla ikää jo 45v. niin jätän väliin.

3v. ja 5v. lapsi tarvii vielä paljon apua ja läsnäoloa ulkoilussa.

Kaksi edellistä ovat jo teini-iässä ja melkein teini-iässä. Opiskelu- ja työelämän keskelle mammaloma kolmannen kanssa on ihan mahtavaa! Nautin kympillä. Ja ihan toisella tavalla jaksan iloita niistä uusista taidoista - niin myös koko perhe; veljetkin tulevat kertomaan heti kun vauva osaa jotain uutta. Tämä oli hyvä ikäero lasten välille, kolme samaan syssyyn olisi mennyt ehkä juuri noin kuin kuvailit: tämä on nähty. Hienoa että uskallat olla rehellinen ja suora tässä täydellisten äitien maassa jossa pitää olla yhä yhtä hymyilevä kuin 50-luvun kotirouva. ;)

Aina iski kauhea vauvakuume... Mutta ihan hirveäähän se välillä oli. Oli ihanaa palata töihin. Sitten osasi nauttia lapsistakin ihan eri tavalla. En ollut yhtään kotiäitityyppiä. En jaksanut mennä ulos, jos oli vähänkään huono ilma. En leiponut pullaa enkä leikkinyt lattialla. Surffailin netissä ja tiuskin ja huusin. Koti oli mullin mallin.



Nyt tästä kaikesta on jo vuosia... Ja neljättä kuumeilen. ;)

Niin tuttua. Kuopus aloittaa syksyllä koulun ja se on iso helpotus. Minulla mittarit jotenkin niin täynnä tiettyjä rutiineja ja kiukuttelun hetkiä, että en jaksaisi viedä edes esikouluun ja käydä niitä samoja keskusteluita ja katsoa niitä teennäisiä naamoja, joita on tavannut 11 vuotta aina päiväkodissa lasten viennin ja haun aikana.

Käyn itse töissä, harrastan ja nautin elämästä, mutta itselläni tuntuu olevan nyt joku tietty raja tullut vastaan. Olen aina ollut se joku huolehtii lapset aamulla päiväkotiin, ottaa silloin vastaan ne aamukiukut ja itse olen siinä sivussa hermoillut kerkeänkö ajallaan töihin ja tietenkin aina joku päiväkodin täti jää kertomaan jotain supertärkeää, vaikka kello tikittää vieressä ja pitäisi olla jo ajamassa töihin. Mies onneksi yleensä hakee lapset, joitakin poikkeuksia töidensä vuoksi ollut.

Ei enää kauaa, kun tämä päiväkotirumba loppuu. Voisi ottaa aamukamman käyttöön.