Mulla on (mahdoton?) haave, auttakaas pohdiskeluissa

mun kannattaisi mennä sellaiselle ehkä vasta sen jälkeen, kun ymmärrän vähän jotain enemmän fysiikasta, kemiasta, matematiikasta jne. Saisin sitten ehkä vähän enemmän siitä irti, ja vastinetta rahoilleni. Nehän maksaa melko paljon...



ap

Pitää kuitenkin edes vähän realistisesti miettiä niiden toteuttamista. Minkä ikäinen olet?



Sanot, että sulle matikka kemia ja fysiikka on olleet ei niin vahvoja alueita ja joutuisit niitä ensin opiskelemaan. Kannattaa varmaan aloittaa siitä eli mennä sinne iltalukioon ja kokeilla, miltä ne tuntuvat. Itseasiassa ymmärsin, ettet ole ylioppilas. Käsittääkseni lääkikseen ei voi päästä ilman ylioppilastutkintoa. Vai olenko väärässä? Eli kolme vuotta ensin lukiota ja sitten pääsykokeisiin valmistautuminen ja sitten pitkät opinnot lääkiksessä. Saat miettiä tarkkaan, haluatko uhrata elämästäsi niin pitkän ajan ammatin saamiseen.



Kannattaa myös miettiä, miksi haluaa juuri lääkäriksi. Mikä siinä on sitä the juttua. Voisiko joku muu ammatti olla helpommin saavutettavissa ja vastata kuitenkin tuota haavetta? Siskoni on saraanhoitaja ja sanoo, ettei edes haluaisi lääkäriksi.Onko sairaanhoitajan työ täysin poissuljettu?

Lääkärin ammatissa minua kiehtovat ensiksi opinnot, koska ihmiskeho ja sen toiminnot ovat minusta kaikessa monimutkaisuudessaan äärimmäisen mielenkiintoisia.



Tietenkin minua kiehtoo myös ihmisten auttaminen ja hyödyksi oleminen, mutta sairaanhoitajan ammatti ei kiehdo niinkään, minulla ei ole sillä tavalla vahvaa "hoivaviettiä" että osaisin nähdä itseäni hoivaamassa perustasolla (lähihoitaja tai sairaanhoitaja).



Tiedän kyllä, että lääkärin ammatissakin tietyllä tavalla hoivataan, mutta kyllä se kuitenkin on eri asia kuin sairaanhoitajan ammatti. Eikö vaan...



Minulla ei ole mitään pitkää opiskelua vastaan. Vaikka opintoihin menisi 10 vuotta, olen kuitenkin sitten "vasta" nelikymppinen kun valmistuisin, ja työaikaa vielä jäljellä varmaan n. 30 vuotta. Uskon, että opiskelu olisi äärimmäisen mielenkiintoista, joten sitä varmaan myös jaksaisi pitkäänkin?



ap

Sunhan ei ole pakko lukea koko peruskoulun oppimäärää eikä koko lukiota. Sä voit kerrata/lukea esim aikuislukiossa vain noi kemiat ja matikat ja (myös biologia kannattaa lukea) Panet tähän työn ohessa nyt aluksi vuoden ja ensi keväällä osallistut valintakurssille ja pääsykokeisiin. jos et pääse sillä sisälle, jatkat kertailua joko aikuislukiossa tai avoimen ylioipston puoplella (jälkimmäinen kalliimpaa, mutta taso tietysti parempi) ja yrität seuraavana keväänä uudelleen. Ja sit taas seuraavana.



Jos sä et ole käynyt lukiota, ja kun siitä jokatapauksessa on aika kauan, kannattaa ajatella, että menee muutama vuosi (2-4) ennen kuin kaikki on hanskassa etä todennäköisesti siis pääse ekoilla yrityksillä sisään - mutta kannattaa kuitenkin käydä yrittämässä, koska sekin tuo rutiinia ja tietoa siitä, mitä sun oikein pitää lukea. Samalla se tietysti kertoo vähän myös siitä, mitä opinnoissa on odotettavissa, eli onko tää sun alasi vai ei.



Jos sulla menee noin 4 vuotta ennen kuin pääset sisään ja sit siitä noin 6 vuotta ennen knuiva lmistut lääkäriksi, olet noin nelikymppinen valmistuessasi. Hyvin on aikaa vielä sen jälkeen tehdä uraa ja maksaa yhteiskunnalle koulutukseen käytettyjä rahoja. Ei siis mitenkään huono ajatus. Erikoituemiseen menee sit lisää aikaa, mutta se ei haittaa, sillä silloinhan lääkäri tavallaan jo on töissä.



Sitä mä en tiedä, harmittaako sua, jos jätät yrittämättä. Ehkä. Harmittaa tietysti sekin, jos yrität kovasti, etkä silti onnistu. Voi olla, että harmittaa sekin, jos onnistut ja huomaat ette halunnutkaan olla lääkäri vaan vaikka keraamikko. Mut sellaista elämä on. Jotain on kumminkin yritettävä.

ylioppilastodistusta eikä pitkää matikkaa?

En tiedä asiasta, siksi kyselen.



Jos sinulla on vahva tahto, niin et olisi ensimmäinen ihminen joka haaveensa toteuttaa :)



Ensin siis iltalukioon lukemaan nuo tarvittavat ja sitten siinä voit vielä miettiä ja tarkentaa haavettasi.



Minä olen myös toteuttanut haaveni vasta nelikymppisenä. Opiskelin opettajaksi, mutta siihen meni onneksi vain kolme vuotta, sillä minulla oli jo yliopisto-opintoja, jotka sain liitettyä tutkintoon. Noin pitkää opiskelua en olisi jaksanut, eikä se taloudellisestikaan olisi ollut mahdollista. Opiskelu on aika kovaa työtä ja vaatii pinnaa kestää sitä rahattomuutta.



Lukiota voit kuitenkin käydä työn ohella. ehkä kannattaisi hakeutua sairaalaan töihin, jotta näkisi sitä lääkärin työtä edes vierestä. t 4

tuttuni on 32v ja pyrkii lääkikseen.



Mutta sulle ei todellakaan mikään 10 vuotta edes riitä, jos meinaat ensin päntätä peruskoulun ja sitten lukion ja sitten vasta pyrkiä, vai tuliko johonkin väliin vielä preppauskurssitkin? Ja välttämättä et edes pääse ekalla tai edes tokalla yrittämällä. Yleislääkäriksi valmistumiseen menee useimmilta 7vuotta ja jos meinaat vielä erikoislääkäriksi...



Kannattaa miettiä onko se sitten sen vaivan arvoista, eläkettä ei kerry opiskelusta, kymmenen vuotta opintotuella ja kun valmistut ei työvuosia ole juuri nimeksikään. 3-kymppinen ei ole vanha opiskelemaan mutta jos pitää opiskelu ihan a:sta aloittaa niin itse en lähtis. On niitä muitakin ammatteja joissa voi auttaa kuten fysioterapeutti, toimintaterapeutti, farmaseutti, kiropraktikko.

lääkikseen on samanlaiset pääsykoekiintiöt kuin muillekin yliopistoaloille. Eli jos olet pääsykokeissa jonkun määrätynparhaan osan joukossa (alasta riippuen 5-20 parasta kärjessä) niin pääset sisään oli sun todistukset ihan mitä tahansa, vaikka niitä ei oliskaan. Ja jos yo-todistus on yli 10 vuotta vanha, on mentävä tässä joukossa joka tapauksessa, koska niin vanhasta todistuksesta ei enää saa pisteitä vaikka se ois miten hyvä.



Se on sit eri asia, että vähintään niitä lukiotason tietoja kyllä tarvii ollakseen tuoss akärkijoukossa päääsykokeissa. Mut siis ei tarvi lukea muita lukioaineita, kieliä, uskontoja jms. eikä olla yotodistusta.

lääketiedettä. Sullahan ei nyt ole oikein käsitystä, mitä kaikkea koulutus sisältää. Siinä näet konkreettisesti, kiinnostaako ne opinnot sua vaiko ei. Jos ne kiinnostaa, saat tsemppiä valmistautua pääsykokeisiin. Todennäköisesti sulle käy kuten tuhansille muillekin avoimessa opiskelleille; kun opiskelusta tulee todellista, eikä vaan haave, ja se on aika raskastakin, niin motivaatio on välillä todella koetuksella. Kuitenkin, jos tosissaan tahtoo opiskella tiettyä alaa, niin opinnot etenee koko ajan ja ne voi hyväksilukea sitten jos ja kun pääsee yliopistoon sisälle.

Paras tapa ehkäistä dementiaa ja alkaa opiskella, joten eikun rohkeasti vaan numeroita korottamaan ja sitten lukion kautta lääkikseen. Ihmisen tulee toimia siten, että haaveet toteutuvat.

mutta kaikki haaveet eivät ole aina realistisia.

Miksi numerosi olivat yläasteella niin huonoja? Lintsasitko tunneilta ja haistattelitko opettajille vai etkö oikeasti tajunnut?

Jos jo peruskoulussa on ollut ongelmia kielissä ja fysiikassa ja kemiassa, tuntuu lääkärin ura aika epärealistiselta.

On aloja, joihin riittävät taidot saa lukemisella ja harjoittelemisella ja on aloja, joissa jo perusvaatimuksena on lahjakkuus tietyillä osa-alueilla. Koen kyllä että lääkärin työssä tarvitaan jonkinverran matemaattista lahjakkuutta, johon tunntusti liittyy hyvä päättelykyky jne. jos peruslahjakkuutta tähän ei ole, tuntuu haave aika epärealistiselta. olin itse laudatur-ylioppilas (lukiossa aika laiska) ja silti pääsykokeet olivat vaativat. Onneksi, sillä myös työ on vaativaa, ja rehellisesti sanoen ei tähän kaikki pysty. Tässä työssä on tarpeeksi haastetta jo itsessään. On myös fakta, että ihminen uupuu liian vaativassa työssä.

Jos haave kutkuttaa, voit vilkaista lääkiksen oppikirjoja. Voit aloittaa esim biokemian 900 sivuisesta egglanninkielisestä perusopuksesta. Jos koet että voit oppia sen 4 kk aikana ongelmitta, suosittelen sinulle lämpimästi lääketieteen opintoja. mutta jos kirja tuntuu heprealta, hakeudu esim lähihoitajaksi tai vaikka fysioterapeutiksi.

Voisinhan minäkin haaveilla liikunnanopettajan ammatista ilman mitään liikuntaharrastusta. Treenailisin ensin perustaitoja n 5-10 vuotta ja hakisin sitten riittävän usein. En kuitenkaan näin tee, sillä realistisesti minulla ei olisi mitään tsäänssiä päästä sisälle.

t. lääkäri

luullakseni siksi, että koulu ei silloin (eikä vielä ammattikoulussakaan) kiinnostanut suoraan sanottuna p*skaakaan. En tehnyt läksyjä, kopsasin ne tunnin alussa joltakulta enkä lukenut kokeisiin ikinä.



Kyllä mä ihan normaaliälykäs luulen olevani, olisin varmaan saanut paremmat numerot, jos olisin vain opiskellut. Esim. saksan kielessä mulla oli hyvä numero, koska pelkäsin ko. aineen opettajaa (tiukka mies!!) niin paljon, että siitä en uskaltanut olla tekemättä läksyjä tai lukematta kokeisiin, opettaja olisi muuten ottanut silmätikukseen.



Eli nyt kun opiskelumotivaatio on noin 100% parempi, uskon että ymmärtäisin kyllä, kunhan vaan lukisin. Mutta lukea mun todella täytyisi.



ap