Kuinka paljon lastenne kummit ovat tekemisissä lastenne kanssa?

kanssa viikottain, kahden ei ollenkaan, ja yhden kanssa muutamia kertoja vuodessa.



Luulisin, että lapsella muuten hyvin toimivat läheiset ihmissuhteet (esim. sukulaisten kanssa) korvaavat kummin puutteen.

Asutaan eri paikkakunnilla ja kohteliaisuusvälit pidetään. Lapset eivät osaa kärsiä kummien puutteesta. Luulen, että kaverisuhteet korostuvat, kun ei ole kummeja eikä muita sukulaisia tukena.

kummit, joita tavata edes suht säännöllisesti...Vaan kaikonneet ovat(3kpl) vuosien varrella (lapsi nyt 8v.).



Se, että aiheuttaako se lapselleni jotakin "kärsimystä"? No ei todellakaan. On vain surullista minusta. Ja ei ole kyse siitä, ettenkö itse vielä pitäisi näihin kummeihin yhteyttä....

n 1-3 kertaa kuussa.

lapset 18v ja 21v. nuoremman kummit ostaa kalliita lahjoja ja laittaa reissuilta aina kortin. heidän omat lapsensa ovat paljon vanhempia, joten meidän lapsi on ollut vähän heidän pikku lellikkinsä. nuorempana oli heillä yötä toisinaan ja pari kertaa ollut myös viikonloppureissulla jossain. kummit ovat meidän perhetuttujamme, joten vietetään aikaa myös molempien perheiden voimin. esikoisen kummisetä on mun veljeni joten ollaan tekemisissä paljon. muistavat toki merkkipäivinä, mutta ei juurikaan eroa kuopuksen muistamisesta kun ovat kuitenkin molemmille sukua. enon lapset ovat samanikäisiä, joten heillä ei ole ollut kovin paljon aikaa "vain kummilapselleen" mutta yökylään on kyllä otettu sekä kuopus että esikoinen.

mun lapsen kummit kyllä välittää hänestä TIETENKIN, mutta eivät kovin usein ehdi nähdä, kun kummeina on kauppiaat,lääkäri ja 3 pikkulapsen vanhemmat. Kummit käy silloin kun ehtivät. Ja lapseni ei kyllä siitä kärsi ettei joka viikko näe heitä.

toinen kummi käy parin vkon välein katsomassa, ja toinen harvemmin.



Ihania ihmisiä ja parhaat mahdolliset kummit!

Pikemminkin on harvinaista että lapset olisivat kummin kanssa kovin läheisiä.



Lapsi ei kärsi jos hänellä on rakastavat vanhemmat ja kaikki kotona hyvin. Extraa voi antaa sitten vaikka mummo tai joku muu sukulainen. Meillä perheen ulkopuolisia läheisiä aikuisia lapsille on jokunen kaverin vanhempi, sekä harrastuksissa valmentajat.



Mihin sitä kummia oikeasti tarvitaan?

Mutta luulen kyl et lapsi ei kärsi asiasta. Nykyaikana muutenkin lapset tuntuu odottaman kummeiltaan enemmänkin rahaa ja hlahjoja kuin välittämistä ja näkemistä...



Ite kun olin pieni niin tapasin omia kummejani (jotka oli isäni kaksi siskoa ja toisensiskon mies) n. 2-8 kertaa vuodessa. Asuivat silloin toinen Oulussa asti ja toisellekin oli 4 h ajomatkaa...

Enpä tästä kärsiny.



Lapsena tää lähempänä asuva kummipariskunta oli tärkeämpi, nyt suhde toiseen on lähentynyt kun muutti tänne etelä-suomeen :) Nyt käynkin hänen lapsiaan vahtimassa n.kerran pari kahdessa kuussa eli nykyään näkee useammin :)

kuopus näkee kummejaan noin kahden kuukauden välein, joskus harvemminkin, enimmäkseen jouluna ja merkkipäivinä. esikoinen näkee hiukan useammin, mutta nykyään vähemmän kuin ennen kun asuu kauempana opiskelupaikkakunnalla.

Kummit ovat meidän vanhempien sisaruksia tai ystäviä, heidän lapsensa meidän lasten kavereita, me joidenkin kummien lasten kummeja, joten yhteydenpito on aktiivista. Merkkipäivät muistetaan aina, jopa lapsen toisen nimen nimipäivä! :)

Alunperinkin kummeja valitessa mietittiin sellaisia henkilöitä jotka sitten ovat myös läsnä lapsien elämässä.

Kaikki kummit ovat lähisukulaisia ja pitkäaikaisia ystäviä, yhtä lukuunottamatta kaikki myös lapsettomia ja mielellään antavat aikaa ja touhuavat lastemme kanssa kun näemme. Tapaamme usein, joitakin kerran pari viikossa toisia kerran kuussa yhtä pariskuntaa harvemmin 3-4 kertaa vuodessa. Kaikki silti yhtä tärkeitä ja mieleisiä aikuisia lapsille.

lahjoja ja ei vaadita kummeilta mitään. Lapsi ei kärsi.



Ja varsinkin tällä periaatteella välit kummeihinkin pysyvät hyvänä:)