Mielenterveys asioista tietävää???
Oireet: ajoittuu kevääseen tai syksyyn, 1-2krt/vuosi siis, unettomuus, ruokahaluttomuus, vahvat harhaluulot (joku/jokin tarkkailee), itsensä syyllistäminen tapahtumiin, keksii kummallisia selityksiä normaaleille tapahtumille, perätön uskottomuuden syyttely puolisoa kohtaan, joskus "vetää hitaalle" eli ei pysy muiden puheen perässä, ilmeettömyys. Kestää noin kuukauden. Tämän jälkeen "palutuu" normaaliksi. Mitä tämä voisi olla? Kuinka auttaa? Muistaako tämä henkilö itse jälkeenpäin omia puheitaan/toimiaan?
Okei ehkä väärä paikka kysellä asiasta mutta yritän kuitenkin? Mikä olisi ihan oikea paikka mihin kääntyä?
Kommentit (13)
mun miehellä on tuota vainoharhaisuutta johon hänellä on estolääkitys, harhaisena häneen ei saa kunnon keskusteluyhteyttä. Eli kun eletään eri todellisuuksissa on turha puhua järkeä koska meidän todellisuus on ihan eri. Mutta kannattaa kuitenkin harhojen ollessa päällä ampua niitä alas, ts. ei saa mennä mukaan myöntelemään koska se vain vahvistaa noita.
Mielenterveystoimistoon tai psykiatrian yksikön/päivystyksen puoleen voisi kääntyä.
Olen kanssa sitä mieltä että normaalitila olisi paras aika ottaa asia puheeksi. Kuten mainitsit itsekkin todellisuudet ovat eriluokkaa joten kontakti ja asian oikea esitys ei oikein luonnistu. Todella toivon että asia saataisiin kuntoon.
Kyllähän kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kuuluu myös psykoottisia oireita, jos häiriö on vaikea. Ja oireet aaltoilevia mania-depressio -jaksojen välillä.
Ja masennuskin voi saada aikaan ihan harhaluuloja yms. ja useinhan masennuskaudet ajoittuvat keväälle, miksei syksyynkin.
Mutta toki hoitoon pitäisi saada. Psykoottisissa tiloissa on vaan se ongelma, ettei ihminen itse koe olevansa sairas tai käyttäytyvänsä oudosti.
Mutta jos läheiset voisivat varata aikaa lääkäriltä tai mielenterveystoimistosta ja mennä sitten yhdessä juttelemaan aisasta jos vain mitenkään onnistuu.
On kestänyt jo useita vuosia. Joskus pahempana ja joskus ihan lievinä oireina. Pahimmillaan juuri tulee nämä harhaluulot ja todellisuuden vääristyminen yms. Aiaan on ollut vaikea puuttua koska vetäytyy sosiaalisesta kanssakäynistä. Töissä on käynyt mutta tilanne on joskus sielläkin huomattu. Nyt on höpöillyt myös "ulkopuolisille" ihmisille joten on helpompi tarttua asiaan kun on monta jotka "todistaa" tämän hänen oudon käytöksensä.
Nuo kuvaamasi oireet kuullostavat pitkälti samoilta, kuin miltä esim. opioidiriippuvaisten toiminta ulospäin näyttää. Ja tuo osa-aikaisuus oireissa voisi johtua siitä, että lääkkeiden/päihteiden ongelmakäyttö on putkittaista ja välissä on taukoja, jolloin käytös on normaalimpaa.
Tavallaan noin oireet voivat kuulua masennukseen, mutta kummaa on tuo säännöllisyys ja se, että "vaiva" häviää itsellään tietyssä ajassa.
Kuuostaa joltain alkavalta neurologiselta sairaudelta...
Mutta eikö skitsofrenia ole pitkäaikainen sairaus tai jotenkin lääkitsemättömänä kokoajan päällä?? Kun muuten on normaali mutta tulee noita "sekavuustiloja". Mitään lääkitystä ei ole käytössä koska ei ole hakeutunut hoitoon. Ei ehkä itse tunnista itsessään mitään vikaa?
Kyllä samaa mieltä että jotain neurologista on oltava. Ja kyllä menee itsestään aina ohi. Ei siis lääkitystä. Joku virhe häiriö aivoissa? Itse ei koskaan puhu jälkeen päin että olisi voinut huonosti. Muistaako siis itse edes mitään?
tai psykoottisesti oireileva kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Suosittelen hakeutumista hoitoon kyllä. Tuskin tuo itsellään paranee.
Menee siis itsellään ohi, mutta ei siis parane tietenkään koska uusiutuu aina. Kyllä tämä henkilö tarvisi saada meneemään apua hakemaan. Se vain että eikö itse tunnista oloaan? Ulkopuolisten on saatava vakuutettua että hoitoa tarvisi hakea. Onko paras hetki puhua asiasta tämän "oireen" ollessa päällä vai sen mennessä ohi kun hän on normaalissa tilassa? Ja kuinka kovaa vakuuttelua se ulkopuolisilta vaatii että henkilö uskoo heitä? Paskoja hommia tollaset mielen"sairaudet" :(
ei itse muista mitään? Silloin on syytä epäillä jotain kasvainta päässä tms?
Kyllä ihminen muistaa psykoosinaikaiset tapahtumat ja ajatuksensa eli jos muisti menee, niin kyse täytyy olla aivan jostain muusta, kuin mielisairaudesta.
En siis tiedä muistaako itse mitään. Sanoin että ei ota itse puheeksi aikaisempia tapahtumia vaan jatkaa normaalisti. Siksi kysyin onko mahdollista että ei muista itse tapahtumia. Oletataan siis että muistaa, joten asian esille tuominen on helpompaa kun otetaan asia puheeksi henkilön kanssa että hoitoa asiaan on haettava.