osaako joku kieltenope neuvoa?

Kyllä kai sitä pitää pätevyyteen olla yksi syventäväkin kieli? Siis, että pitäähän sitä jotain opetettavaa ainetta lukea syventäviin asti.

Esim. jos pääaineena on vaikkapa italia ja sivuaineena ruotsi (perus+aineopinnot), niin sillä kyllä saa aineenopettajan pätevyyden myös sivuaineeseen, kunhan käy pedagogiset opinnot.

Joka tapauksessa mulla pääaineesta tulee ne syventävät. Mietin vaan siis sitä, että onko mulla _käytännössä_ huonommat mahdollisuudet hakea (peruskoulussa) esim. ruotsin ja englannin opettajan työtä, eli ottaako työnantaja kuitenkin mieluummin sellaisen jolla myös syventävät nimenomaan noissa kielissä/toisessa noista.



Ja miten se on, voinko lukion puolelta edes hakea pelkkiä sivukieliäni opettamaan? Eli jos ei sen mun pääaineen opettajan paikkoja ole oikein tarjolla...

päästä ruotsin ja englannin kieltenopeksi. Sullahan on sit vielä lisänä se pääaineesi. Isoimmissa kaupungeissa ehkä eri asia, mut siellä painaa sit toisaalta joka tapauksessa todistusta enemmän kokemus. Eli eka hankit pari vuotta kokemusta jostain maalta, mistä saanet helpohkosti paikan, sit vasta kaupunkiin yrittämään.



Lukiossa huonompi juttu. Mut sielläkin maalla voi pärjätä. Kaupungeissa ei sit enää riitä ne syventävätkään, kun jatko-opintojakin on niin monilla.

kyllä toivoisin hartaasti, että sillä todella olisi merkitystä!



Osaamisessa nimittäin kyllä oikeasti on valovuosien ero.

Osaamisessa nimittäin kyllä oikeasti on valovuosien ero.

eikä lukionkaan...

eikä vastaan ole vielä tullut yhtään sellaista kysymystä, johon en olisi osannut vastata. Olennaisempana pidän sitä, että on asunut kohdekielisessä maassa, mielellään suht pitkiä aikoja.



Usko mua, lukiolaiset eivät osaa tehdä kielitieteellisesti niin vaikeita kysymyksiä, etteikö niihin vastattaisi jo pelkkien perusopintojenkin pohjalta. Ainakin meillä syventävät ovat jo oikeastaan erikoistumisopintoja, eli todella vaativaa syntaksia, erikoistuneita kirjallisuuskursseja, dialektologiaa, pragmatiikka jne.

katselen millaisia juttuja lapsen englanninope opettaa lapsille. Ihan alkeellisia virheitä. Pakko tarkistaa aina itse kaikki asiat ja opettaa uudelleen.

katselen millaisia juttuja lapsen englanninope opettaa lapsille. Ihan alkeellisia virheitä. Pakko tarkistaa aina itse kaikki asiat ja opettaa uudelleen.

Esikoisen opettaja opetti että "för" ja "därför att" ovat synonyymejä.



Unohtaen nyt sitten sen pikkuseikan, että toinen aloittaa pää- ja toinen sivulauseen, mikä hieman vaikuttaa sanajärjestykseen...

Oletko pätevöitynyt englannissa jotenkin?

katselen millaisia juttuja lapsen englanninope opettaa lapsille. Ihan alkeellisia virheitä. Pakko tarkistaa aina itse kaikki asiat ja opettaa uudelleen.

jottei ko. opettaja tunnistaisi itseään ;). Ihan vain laudaturin olen englannista kirjoittanut ja työkielenä enkkua käyttänyt. Natiiviopettajan mukaan minulla on hyvä kielitaito ja laaja sanavarasto. Siltä pohjalta osaan kyllä mielestäni peruskoulun kolmosluokan enkkua kohtalaisesti ja korvaan särähtää kun lauserakenne menee totaalisesti pieleen.

Tuohon voi nimittäin olla monta syytä, joista yksi on varianttierot, joista maallikot harvemmin ovat tietoisia. Toinen on ihan se opetuksellinen fakta, että kielen kaikkia hienouksia ei voi alkuvaiheessa opettaa, vaan asiat esitellään pikku hiljaa yksi kerrallaan. Esim. romaanisten kielten opiskelijoille sanotaan aluksi, että adjektiivi tulee aina pääsanan jälkeen, ja vasta myöhemmin esitellään poikkeustapaukset.



En siis mitenkään väitä, etteikö kouluissa joskus olisi epäpäteviäkin opettajia, mutta vanhemmilla on usein myös tapana arvostella opettajien työtä "täydellisen tietämättömyyden antamalla itsevarmuudella" : )

Itse opettajamarkkinoita seuranneena tuntuisi suurin merkitys olevan suhteilla. Virkaan valitaan just tasan se, jonka pärstä on paras. Esimerkiksi juuri taannoin tuttu valittiin englannin lehtoriksi ja englannista on vain cumu. Hänellä on saksa ollut pääaineena. Toisaalta kyllähän sitä enkkuakin opettaa cumulla. Ihmisestä se on kiinni. Yliopistosta voi valmistua osaamatta mitään tai olla todella osaava. Äidilläni on esimerkiksi vain appro ruotsista (silloin, kun se riitti peruskoulussa pätevyyteen) ja hakkaa monet nuoret valmistuneet 6-0 ruotsinkielessä, vaikka heillä olisi ruotsista enemmän opintoja. Hänellä siis pääaine englanti ja saksa pitkä sivuaine. Jotenkin tuntuu, että joskus vuonna 0 ja 1 vaatimukset yliopistossa oli kovemmat ja silloin asiat piti oikeasti oppia.

ei erota vielä millään tavoin ihmistä ns. "maallikosta".



Tuskin siellä peruskoulun kolmannella on tullut mitään myöhempien aikojen adjektiiveja...

Tuohon voi nimittäin olla monta syytä, joista yksi on varianttierot, joista maallikot harvemmin ovat tietoisia. Toinen on ihan se opetuksellinen fakta, että kielen kaikkia hienouksia ei voi alkuvaiheessa opettaa, vaan asiat esitellään pikku hiljaa yksi kerrallaan. Esim. romaanisten kielten opiskelijoille sanotaan aluksi, että adjektiivi tulee aina pääsanan jälkeen, ja vasta myöhemmin esitellään poikkeustapaukset. En siis mitenkään väitä, etteikö kouluissa joskus olisi epäpäteviäkin opettajia, mutta vanhemmilla on usein myös tapana arvostella opettajien työtä "täydellisen tietämättömyyden antamalla itsevarmuudella" : )

vaan ihan siitä että ope itsekin tietää/on sanonut ettei osaa kieltä kovin hyvin, mutta yrittää silti opettaa. Se ei ole hyvä juttu.

Ok... Kiitän kommenteista. Vaan sepä mua välillä huolestuttaakin, ettei itellä pahemmin mitään suhteitakaan oo (esimerkiksi en oikein ole saanut sijaisuuksiakaan, tosin en ehkä tarpeeksi aktiivinen ole ollut sen suhteen). Sen vuoksi mietin, että pitäisikö sitä koulutusta sitten kerralla hommata enemmän. Mutta katsotaan nyt...



Niin ja tokihan nyt aineopinnot opiskellut enemmän osaa kuin "maallikko", mutta kyllähän siinä on sitten eroa, onko kaikista kursseista mennyt läpi rimaa hipoen vai onko panostanut enemmän. Toivois että työnantaja sitten ees vähän katsois niitä arvosanojakin (?). Ja tietty omaa kielitaitoa pitäs aina päivittää ja kehittää. Mut tää nyt meni jo ohi aiheen, kun minua kiinnosti juuri tuo että mitä muodollisesti vaaditaan.



ap

miten ne on suorittanut.



Kyllä ne aineopinnot on vielä kovin heppoiset.



Itselläni on yhdestä kielestä syventävät ja kahdesta aineopinnot. Lisäksi minulla on kolme muuta käännöskieltä.



Ja kyllä se syventäväksi luettu kieli nyt vaan on ihan toisella tavoin hallussa kuin muut. Vaikka se oli koulussa heikoin kieleni ja noita muita jopa käännän enemmän.



t. kääntäjä

... heppoiset verrattuna syventäviin, se on selvä. Mutta oon edelleen silti sitä mieltä, että omalla vaivannäölläkin on jotain merkitystä.

kahdesta kielestä syventävät. Pääaineena mulla oli ranska ja tein vielä enkun syventävät (eli myös sen sivuainegradun, kun se nykyään kuuluu osaksi syventäviä...). En kadu hetkeäkään, sillä sain viran vain vuoden opetuskokemuksen jälkeen ja jätin taakse kolmisenkymmentä muuta hakijaa. Valintapäätöksessä lukee, että "tuplatutkinto" laskettiin minulle valinnassa eduksi, vaikken tällä hetkellä opeta sitä ranskaa ollenkaan.



Eli niitä suhteita voi kyllä kompensoida opinnoilla!

mutta ei ne arvosanat välttämättä mitään sano.



Moni työhönottaja itse asiassa vierastaa hakijoita, joilla on vähän kokemusta, vähän kontakteja ja korkeat arvosanat.



Minäkin menin töihin jo tokana opintovuonna ja todellakin opiskelin pragmaattisesti: Sillä läpi millä pääsi.



Ei ole koskaan kaduttanut, että käytin sen ajan hyödyllisemmin. Mm. työkokemuksen ja kontaktien hankkimiseen... Itse työn kannalta olen varmasti vähintään yhtä pätevä kuin ne kiltimmät täyden kympin tytötkin, ellen jopa pätevämpi.