Miten päästä yli kaverin menettämisestä
Mulla oli tosi hyvä kaveri. Meillä on samanikäiset lapset ja asutaan samassa kerrostalossa. Vajaa vuosi sitten hän järjesti ihmeellisen raivokohtauksen, jossa syytti lastani hänen lapsensa kiusaajaksi(asia ei ollut niin ennemmin päinvastoin) ja sen jälkeen emme ole olleet juuri missään tekemisissä aikuisten kesken.
Lapset olivat tosi hyviä kavereita(siksikin kiusaamissyyte oli aika erikoinen)ja he ovatkin vielä leikkineet paljon keskenään, mutta aina jommankumman kotona niin. Yritin olla välikohtauksen jälkeen normaali, mutta tilanne ei ole parantunut. Nyt on minulle tullut "menettämisen tuska". Tuntuu, että en meinaa päästä yli siitä, ettemme ole missään tekemisissä. Hänen kanssaan oli tosi mukavaa viettää aikaa ja lapsilla oli kivaa keskenään.
En voi käsittää mikä hänelle tuli- miksi halusi rikkoa välit. Etenkin, kun muutaman kerran on ihan lähiaikoina maininnut miten kivasti lapsemme leikkivät yhdessä, eli kiusaamispuheita ei ole ollut sen yhden kerran jälkeen.
Ilmeisesti hän ei ole pitänyt jostain asiasta minissa, mutta ei ole halunnut sitä suoraan sanoa. Pitäisikö kysyä ihan suoraan missä vika vai onko kulunut jo liian pitkä aika?
Auttaisiko, jos kirjoittaisit ajatuksesi paperille? Ja jos silta tuntuu, voisit pudottaa kirjeen kaverisi postiluukusta sisaan?