Ymmärrätkö ihmistä, joka adoptoi vammaisen/sairaan lapsen?

Ymmärrän jos joku abortoi lapsen. En tee mielessäni mitään eroa sillä onko adoptoitu lapsi vammainen vai vammaton. Jos itse adoptoisin, ottaisin sellaisen lapsen kuin saisin. Ihan niin kuin muutenkin otan sellaisen kuin saan. Minulla on yksi ei itse tehty lapsi. Hänetkin tiesin ottavani jo ennen syntymäänsä, vaikka riskit vammaisuuteen oli olemassa.

mun pitäis niitä yäämrtää, eihän se kuulu mulle millän lailla. onko sillä nyt niin välilä minkälaisen lapsen adoptoi, jos kerran adoptoi? miksi sua kiinostaa muiden meilipiteet noin paljon

Kun joskus vain kuulee sellaisiakin mielipiteitä, että mitä tänne tuot ulkkiksia meidän verovaroilla hoidettavaksi :( Enkä mä nyt niin kauhean tärkeänä teidän mielipiteitä pidäkään oman perhemuotoni kannalta, tulipahan mieleen kysyä.



Muuten, toisissa ketjuissa "mollatut" down-lapset ovat hyvin haluttuja erityistarveadoptiolasta hakevien keskuudessa, verrattuna vaikka cp-vammaisiin tai kehitysvammaisiin.

He ovat helppoja hoidettavia moneen muuhun vammaisryhmään verrattuna.

Itse voisin adoptoida lapsen jolla on parannettavissa oleva sairaus, mutta en pysyvästi vammaista. Mulla ei yksinkertaisesti ole voimavaroja sellaiseen.



Jos biolapsi osoittautuisi vammaiseksi, olisi tietysti pakko kaivaa itsestään se jaksaminen, mutta silti en ehdoin tahdoin valitsisi hankkiutua sellaiseen tilanteeseen.

tiedän että olisi rankkaa, mutta eihän lapselta sen perusteella voi kieltää tulevaisuutta, että hän sattuu olemaan vammainen. Yhtä oikeutettu hänkin on saamaan kodin.

Adoptio ei ole ollenkaan sellainen helppo vauva-automaatti kuin minä sitä usein kuulee pidettävän...

Aivan yhtä vähän ymmärrystä olen itsekin saanut osakseni joka kerta, kun olen hakenut uuden "ongelmakoiran" tai -kissan kotiimme eläinkodista. Minä yksinkertaisesti rakastan eläimiä. Monet ihmiset eivät ymmärrä hurahtamistani heitteillejätettyihin eläimiin, mutta minä olen tyytyväinen omiin ratkaisuihini.