Onko muilla perheillä niin, että esikoinen on

mutta lapsuudenperheessäni oli näin. Minä olin se priimusesikoinen ja veljeni oli keskitason oppilas. Myöhemmässä elämässä paikat vaihtuivat. Molemmat olemme ihan ok-menestyneitä, mutta veljeni on kyllä se jota meistä älykkönä pidetään.

mutta kolmesta lapsesta kaksi on poikkeuksellisen älykkäitä ja selviävät kolusta kiitettävin numeroin tekemättä mitään sen eteen.

Kuopus on keskitason oppilas.

Luulen, että selittyy ihan sattumalla, kuka minkäkinlaisen kapasiteetin sattuu syntymässään saamaan.

Minä esikoinen keskitason oppilas, keskimmäinen lapsi todellinene älykkö (ka peruskoulsuta 10, kirjoitti 7 laudaturia ja pari eximaa siihen päälle) ja nuorin sitten taas hieman keskitasoa parempi oppilas.

kolmonen vähän perässä, mutta menestyy hänkin keskivertoa paremmin.

Esikoinen oli kyllä lahjakas, mutta teini-iän riemut pilasivat päättötodistuksen ja lukiokin jäi kesken. Keskimmäistä ei ole ikinä koulu kiinnostanut. Kuopus ooli kympin oååilas ka kirjoitti just useamman ällän.

minä olin priimus tai kolmen parhaan joukossa, seuraava veljeni ja nuorin siskoni samoin. Kolmas lapsi eli veljeni oli keskitasoa parempi, muttei koskaan ihan huippu. Uskon menestyksen johtuneen vanhempien asenteesta koulunkäyntiin. He kannustivat koko peruskoulun läpi ja kotona oli utelias ja tiedonjanoinen ilmapiiri.

että esikoiset ovat keskimäärin hieman älykkäämpiä kuin muut lapset, myöhemmin syntyneet taas sosiaalisempia. Selittynee varhaislapsuudella.

että esikoiset ovat keskimäärin hieman älykkäämpiä kuin muut lapset, myöhemmin syntyneet taas sosiaalisempia. Selittynee varhaislapsuudella.

Esikoinen kaikista sosiaalisin ja kuopus menestyy parhaiten opinnoissa ja helposti.

Kaikki lapset jo yli 15-vuotiaita.

miksi ei keskivertotaso riitä? Pakko kyllä ihmetellä nykymammojen asenteita :( eipä ihme että nykyään lapsetkin ovat stressaantuneita kun mikään ei vanhemmille riitä :( niin ja mun esikoiseni on vasta tokalla luokalla missä pärjää kiitettävästi mutta mitään murhetta en aio ottaa jos joskus ei pärjää niin hyvin tai nuo nuoremmat ovat "vain" keskitasoa"...huoh!

miksi ei keskivertotaso riitä? Pakko kyllä ihmetellä nykymammojen asenteita :( eipä ihme että nykyään lapsetkin ovat stressaantuneita kun mikään ei vanhemmille riitä :( niin ja mun esikoiseni on vasta tokalla luokalla missä pärjää kiitettävästi mutta mitään murhetta en aio ottaa jos joskus ei pärjää niin hyvin tai nuo nuoremmat ovat "vain" keskitasoa"...huoh!

Jos lapsilla on kyky suoriutua esim. peruskoulusta pitkälle yli yhdeksikön keskiarvolla, niin ei kai sitä jarruttaakaan pidä.



Meillä ei ole harrastettu mitään tiukkapipoista sparrausta, mutta koulunkäyntiä pidetää tärkeänä eikä sieltä esim. olla pois kuin sairauden takia. Osoitamme kiinnostusta koulun sujumiseen ja olemme aina käytettävissä, jos lapsi tarvitsee keskustelukaveria tai neuvoa.



Lisäksi olen kannustanut ylipäätään lukemaan paljon. Kirjoja. Itse läksyihin on mennyt tosi vähän aikaa jos ollenkaan.



Aika yksinkertainen on resepti ollut.

näyttää meidän perheessä, että esikoinen on se joka koulussa tulee parhaiten pärjäämään meidän kolmesta lapsesta. Mutta toisaalta, on luonteeltaa niin erilainen muutenkin kuin kaksi nuorempaa, että johtuu varmasti suurimmaksi osaksi siitä. Kasvatus ja geenit kun on samat, niin kyllä se johtuu pitkälle ihan yksilöstä.



Jos ajattelen omia sisaruksiani (meitä on kolme), niin minä olen keskimmäisenä ehdottomasti se huonoin koulumenestyjä. Iso-ja pikkusisarukseni ovat aina olleet huomattavasti "menestyneempiä" koulussa ja työelämässä kuin minä, mutta minä olen taas luonteeltani täysin erilainen, ja käytännön ihminen, olen omalla alallani toki työelämässä arvostettu ja ammattilainen, mutta ala on selvästi yleisesti vähemmän arvostettu, ja koska en ole korkeasti koulutettu, olen varmasti ulkopuolisten silmissä "huonompi" kuin sisarukseni.

Onneksi meillä vanhemmat ovat arvostaneet meitä kaikkia ihan omina yksilöinä pienestä pitäen, enkä ole kokenut koskaan olevani huonompi kuin sisarukseni, vaikka arvosanani olivatkin surkeita verrattuna toisiin. Minä olen luonteeltani niin erilainen, ja koen muut asiat paljon tärkeämmiksi ja sopivimmiksi itselleni.



Ja näin aion suhtautua myös omiin lapsiini, minä en näe mitään syytä siihen, miksi heikompi koulumenestys olisi jotain mistä kenenkään pitäisi tuntea itsensä huonommaksi.

Jokainen taplaa tavallaan, ja jokaista pitäisi arvostaa yksilönä!



Surullista jos annetaan lastenkin huomata se, että vanhempia harmittaa, etteivät lapset ole "samaa priimustavaraa". Äkkiä tulee alemmuuskompleksi nuoremmille lapsille.

toivoisi kaikkien lastensa olevan priimustasoa...sitä vaan ihmettelen että miksi heidän pitäisi sitä olla? Aika ikävää jos elämässä tuollaiset asiat ovat noin tärkeitä :( pakostikin harmittaa mua lastensa puolesta.

kuin surkutella sitä etteivät kaikki lapset kykene samaan :( ikävä asenne ja kertoo kyllä apsta paljonkin. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin olla parasta laatua koulussa!

Toiseksi nuorin on keskitasoa tai ehkä vähän sen allekin. Lapsuuden perheessä minä olin priimustasoa ja olen toiseksi vanhin lapsi. Vanhin oli keskitasoa, kaksi nuorinta vähän alle keskitason.

kategorioihin :D pääasia että tekevät oman parhaansa ja pärjäävät elämässä. Meillä saa olla myös keskitasoinenkin ihan rauhassa ei tarvi olla paras...