Jaksatteko te arvon av-mammat ihan oikeasti hermostumatta kaikki lastenne itkut je yöheräilyt

minä ainakaa, joskus enemmän tai vähemmän hermostunu ;))

mutta sitten mies onneksi hyppää apuun. Ja kun mieskään ei jaksa, niin sitten kiroillaan yhdessä.

Lapset 6 ja 2 v, herätyksiä edelleen useampia yössä. Vessakäyntiä, peittelyä, sitä sun tätä. Ei todellakaan hermo kestä...

kestä!

Varsinkaan kun kantaa kaiken vastuun yksin.

kyllä ihmisellä tunteita saa olla. kaikki väsyvät välillä.

Olen aika lailla tulella käypä ihminen muutenkin.



Mulla palaa pinna vähintään kerran päivässä, mutta en luekaan itseäni AV mammaksi.

Olen yöllä todella tyyni ja jaksan kaiken maailman itkut ja herääilyt. Kumpikin lapsi heräsi 1v ikään saakka tunnin välein.



Huonot yöunet kostautuu sitten päivärähjäämisenä pienistä asioista.

En ole vielä tavannut ihmistä, joka pitemmän päälle väittäisi että jaksaa.:) Mä jaksoin esikoisen ekan vuoden melkein mitä vaan, olin ihan hormonihumalassa (tietenkin silloinkin joskus hermostutti), mut sen jälkeen en ole jaksanut - siis jo ihan siksikin, että pieni vauva ei tee mitään tahallaan,mut jo parivuotias tekee aika lailla asioita tahallaan ja ihan vaan siksi että sais vähän äksöniä elämäänsä.

kyllä jaksan :) En hermostu ollenkaan itkusta tai yöheräilystä. Tiedän yleensä aina, mitä taapero yrittää viestittää. Kun tyttöni itkee, ajattelen että toinen on surullinen ja haluan lohduttaa. En todellakaan voisi hermostua asiasta.