Tilasin perheneuvolaan ajan

hyvin kun ajan perheneuvolaan saa tilaamalla. Täälläpäin pitää jo olla megaluokan ongelmat ja suurinpiirtein syyte luettuna alaikäisele ennenkun pääsee avun piiriin! Ei kuulemma ole henkilökuntaa, monta virkaa nytkin auki eikä tulijoita ole.

hyvin kun ajan perheneuvolaan saa tilaamalla. Täälläpäin pitää jo olla megaluokan ongelmat ja suurinpiirtein syyte luettuna alaikäisele ennenkun pääsee avun piiriin! Ei kuulemma ole henkilökuntaa, monta virkaa nytkin auki eikä tulijoita ole.

päähän meni aika ja saatiin se johonkin ensitiimiin kun kyseessä on kuitenkin lapsen itsemurha-ajatukset. Minusta meni liian pitkälle aika!

ap

Miten hänellä muuten sujuu? Miten koulussa? Onko kavereita, harrastuksia? Jutteleeko sun kanssa asioistaan?



Sä tunnet pojan parhaiten, että voiko odottaa tuon kk. Yritä olla hänen kanssaan, tehkää jotain kivoja juttuja yhdessä (uimassa, hiihtämässä, lautapelejä...). Kerro hänelle, että rakastat häntä ja että hän on hieno poika. Ja että isänsä on toiminut kuten on toiminut, mutta ettei pojan elämä siitä ole pilalla, ja ettei se ole pojan syy. Mitä hyviä asioita pojan elämässä on?

Miten hänellä muuten sujuu? Miten koulussa? Onko kavereita, harrastuksia? Jutteleeko sun kanssa asioistaan? Sä tunnet pojan parhaiten, että voiko odottaa tuon kk. Yritä olla hänen kanssaan, tehkää jotain kivoja juttuja yhdessä (uimassa, hiihtämässä, lautapelejä...). Kerro hänelle, että rakastat häntä ja että hän on hieno poika. Ja että isänsä on toiminut kuten on toiminut, mutta ettei pojan elämä siitä ole pilalla, ja ettei se ole pojan syy. Mitä hyviä asioita pojan elämässä on?

menee ihan hyvin, sellainen 8 oppilas on. 2 harrastusta löytyy. On nyt kuitenkin viimeisen vuoden aikana jotenkin ollut sulkeutuneempi. Olen ajatellut, että esimurkkuus on kyseessä, osittain varmasti onkin, mutta taitaa tuo isäasia painaa enemmän.

Meillä on kotona asiat mielestäni hyvin ja hyvä keskusteluyhteys on pojan kanssa.En usko, että tekisi itsellensä mitään, mutta onhan noi raskaita ajatuksia mielessään kantaa 11 vuotiaalla :(

ap

Eräs lääkäri sanoi, että joka kolmas koululainen tarvii ja saa ammattiapua kasvamiskipuihinsa. Suurissa kaupungeissa on resurssipula, pienemmissä asiat on yleensä paremmin. Nyt rauhoitu. Olet tehnyt parhaasi, kun olet hakenut apua. Luota asiantuntijoihin, että he toimivat lapsesi parahaaksi.

Meillä pojan synkät ajatukset eivät tosin liittyneet isään (ydinperhe, ei parisuhdeongelmia) vaan siihen, että elämässä oli ollut liikaa muutoksia lyhyen ajan sisällä, suurimpana murheena oli muuton jäljiltä kaverien puute.



Odottelimme perheneuvola-aikaa suurin piirtein saman verran kuin tekin. Aikaa odotellessa juttelin ja keskustelin paljon lapsen kanssa, annoimme hänelle mahdollisimman paljon aikaa ja huomiota. Perheneuvolaan mennessä tilanne ehti muuttua eikä maailma enää tuntunut lapsesta niin kurjalta.



Perheneuvolasta ei sinänsä tullut meille juuri mitään uusia keinoja lapsen auttamiseksi, mutta saimme sieltä rohkaisua ja itsevarmuutta omaan vanhemmuuteemme, neuvolan väen mielestä osasimme tukea lasta niin kuin pitääkin.



Itsetuhoiset ajatukset tai sanomiset tulee aina ottaa vakavasti, mutta toisaalta perheneuvolassa asiasta ei kuitenkaan tehty mitään skandaalia, vaan pikemmin antoivat ymmärtää, että lapsi osaa tosi hienosti kertoa tuntemuksistaan ja on hyvä asia, että ei pidä niitä sisällään.

lapsella on keskosuuteen liittyviä tunne-elämän säätelyyn liittyviä vaikeuksia. Ensin kävimme ihan vain psykologin ja perhetyöntekijän juttusilla, nyt olemme lasten pelkoihin erikoistuneella psykologilla.



Hienoa on ollut se, että homma etenee koko ajan. Kun perussessiot eivät tuntuneet olevan riittäviä, olemme päässeet kunnon psykologille. Käymme siellä kerran viikossa vuorotellen liittyen posttraumaattiseen stressiin EMDR-silmäliiketerapiassa.



Yksityinen voisi olla hyvä, mutta nykyinen psykologi on loistava ja hoito ilmaista.

Ja sen lähetteen voit saada perheneuvolasta, kunhan psykologi on tehnyt lapsellesi tarvittavat testit.



Itse keskustelisin lapsen kanssa asiasta ja hän voisi alkaa vaikka kirjoittamaan päiväkirjaa ja siihen purkaa pahaa mieltään näin aluksi. Myös piirtäminen helpottaa. Meidän lapsi jolla on taipumusta alakuloisuuteen, niin piirtää ja purkaa näin pahaa mieltään. Sitten sen piirustuksen voi vaikka repiä.



Siis näin alkuun sitä aikaa odotellessa.

Ja tehkää asioita mistä lapsi pitää, kun joka päivälle ohjattua toimintaa, niin saattaa unohtua se itsemurhan suunnittelu.

Selvästi alkaa ilmeisesti murrosikä olla tulossa.

ottaa vastaan psykologi ja mt-sairaanhoitaja, näin ymmärsin. Kiitos tsemppauksesta kaikille. Toivotaan, että apu löytyy perheneuvolasta.



ap

Se kriisikeskus.

Se kriisikeskus.

tiedä kyllä onko.

ap