Lue keskustelun säännöt.
Olen neuvoton, lapseni ei suostu puhumaan
26.01.2011 |
Kotona ja ihan lähimpien ihmisten kanssa lapseni (5v) on iloinen, puhelias ja sydämellinen. Onnellinen. Mutta heti kun pitäisi sanoa jotakin jollekin puolitutulle tai vaikka päiväkodissa hoitajille, niin menee lukkoon. Näen, että lasta ahdistaa, ja se ahdistaa minua. Olemme yrittäneet tukea ja kannustaa, kiristää ja lahjoa, mutta lukko pysyy päällä. Olo alkaa olla ihan avuton; miten lapsi oppisi edes sosiaalisen kanssakäymise perusteet. Pahinta on se, että monta kertaa hänen käytös on tulkittu töykeydeksi, vaikka siitä ei todellakaan ole kyse. Mitä teen??
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on ujo. Anna hänen rauhassa olla omanlaisensa. Missään nimessä ei saa mennä painostamaan tai antaa ymmärtää, että toivoisit hänen olevan toisenlainen.
Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut kirjan Temperamentti, ja se on ainakin itseäni auttanut hyväksymään oman ujouteni. Se on auttanut myös omien lasteni kasvattamisessa ja ennenkaikkea heidän ainutlaatuisuutensa ymmärtämisessä.
Meilla tytto (4v) on reilun vuoden ajan ollut paivakodissa ja viime syksyna hoitajat totesivat puhe tilanteen menneen huonommaksi.
Minun luvalla kutsuivat psykologin katsomaan tilannetta ja sitten psykologi antoi minulle ja paivakodin hoitajille vinkkeja miten auttaa tyttoa ilmaisemaan itseaan ilman puhetta.
Pakottaminen ehdottamasti kannattaa lopettaa heti, se saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa puheen loppumiseen myos kotioloissa.
Nyt tytto on ruvennut puhumaan paivakodissa aikuisille ja jopa muutaman sanan muille lapsillekin.
.. mutismi yleensa periytyy jommalta kummalta vanhemmalta, muistelkaapa omaa lapsuuttanne.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisko ihan vanhan ajan ujous. Minusta 5v saakin olla ujo kaikkien ei tarvitse olla rääväsuisia pikku-piruja jotka eivät osaa olla hiljaa kirkossakaan. 5v ei tarvitse olla niin "sosiaalinen" että pälättää kaikille kaikki asiat ilman minkään sortin häpyä.
Itse koulu- ja opiskeluajoilta muistan ainakin pari tapausta, joiden ei kukaan koskaan kuullut puhuvan koulussa mitään. Silloin se tuntui vain oudolta, mutta ehkä syy oli tuo?
En siis tarkoita, että näin kävisi, mutta tulivain ketjusta mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meidän sukulaistyttö 12v on samanlainen. Puhuu kotona ihan normaalisti äidille/isälle ja sisaruksille. Myös isovanhemmille puhuu. Mutta KOSKAAN ei ole puhunut päiväkodissa, koulussa, kavereille jne..
Ja on ihan tavallisessa koulussa ja pärjännyt hienosti. Ja ei tosiaan KOSKAAn ole puhunut mitään paitsi kotona.
Että älä ota paineita, se vaan pahentaa asiaa ja vaikkei lapsi puhuisikaan niin sen kanssa kyllä pärjää!
meidänkin lapsilla eka kuukaudet ovat menneet hiljaisina, mutta sitten ovat alkaneet puhua kun ovat tutustuneet. Tutustumisaika on sitten vuosien mittaan lyhentynyt ja 10v poika osaa jo vastata vieraallekin. 7v tyttö vielä ujostelee hetken, mutta jos vieras malttaa odottaa niin puhuu aikana. Jos on jokin syy, esim. terveydenhoitajalla, kaupassa jne. niin sitten on helpompi puhua kun on asiaa.