Jos olisit koira niin käytettäisiinkö sinua jalostukseen?

Urheilullinen ja toiminnanhaluinen, kaunis karvoitus (ainakin yläpäässä!), sosiaalinen, joskin rotutyypilliseen tapaan hieman itsepäinen.



Huono näkö saattaisi tosin vähentää niitä jalostushaluja.



T: Venäjänvinttikoira

Luuen että oisin pikemminkin yllätys-seropi! :D

Terveys ok, ei mikään muotovalio mutta ei pois sulkevia virheitäkään. Luonne kohtalainen. Huono näkö kyllä saattaisi rajata mut pois jalostuslistalta. Mieheni olisi luonteen ja ulkonäön ihanteellista jalostusmateriaalia, mutta hänelläkin huono näkö :(

Mieheni olisi saksanpaimenkoira. Tunnollinen, luotettava, uskollinen. Kuitenkin hieman arveluttava mm. terveyden kannalta.

vaikka olenkin puhdasrotuinen, näytän kapiselta sekarotuiselta piskiltä!

Olen hyväkuntoinen ja -luonteinen ja vähän turhankin hedelmällistä sorttia. Olen tosin sekarotuinen. Itse en niin nauttisi tiineys- ja pentuajasta, mutta huolehtisin kyllä pennuista. Sitäpaitsi, minun mieleipiteellä ei taitaisi olla väliä, ihminenhän sen päättää enkä minä...

Perusterve, hyväluontoinen, kyllä minusta perhekoiran saisi.

Lievää luonnevikaa, lonkat A, mutta ranteet ei likelläkään sitä. Olen perso ruualle ja söisin todennäköisesti omistajani perikatoon. Turkkini kyllä kiiltää ja olisin hyvä harrastuskaveri lievästä adhd:sta huolimatta. Pentuiän jäkeen saisitte lukea koiralehdestä, kuinka "luonnevikainen, äksy ja ylivilkas narttu tarvitsee uuden kodin omistajien rahapulan ja väsymyksen vuoksi".

Olen luonnevikainen; aggressiivinen ja arvaamaton.

luonteeltani olen niin äreä, räkytän jatkuvasti. JOllekulle mukavalle kelpaisin sohvaperunaksi, jos ei kauhean aktiivinen perhe olisi.. Mutta jalostukseen.. en usko.

Ulkonäkö on ok, mutta terveys reistailee välillä, eli eläinlääkärikulut ovat kovat. Olen myös huono synnyttäjä, koska meinaan aina kuolla kesken synnyttämisen. Tarvitsisi varmaan hankkiutua raskaaksi pienemmän rodun kanssa niin saisin pygättyä pennut pihalle ilman turhia ulinoita.



T-komea rotikkanarttu

Mulla on hyvä perimä ja loisto geenit, oon fiksu ja näppärä kauniskin, mutta luonne on erittäin vittumainen.

Siis jos olisin koira. Jos olisin kissa, niin olisin rotunsa valio :D

Olen vahinkopentu eikä vanhemmat läpäisisikään minkäänlaista jalostustarkastusta. Omat nivelet prakanneet jo alle 4-kymppisenä eli lonkat eivät menisi terveen kirjoihin.



Ihan mukava kotikoira olisin vaikken jalostukseen tai kovaan harrastuskäyttöön kelpaisikaan.



paimensukuinen x-rotuinen

ap olisi varmaan laiska buldoggi jolla sydänoireita. Mieliala heittelisi laidasta laitaan 5 min välein. Minut olisi varmaan jo lopetettu aikapäiviä sitten :P



ap

Ulkonäkö on kohtuullinen ja älyä ja suorituskykyäkin kai on. Mutta perinnöllisiä vaivoja (mm. munuaissairaus, joka periytyy 50-prosenttisesti) on sen verran, että tuskin käytettäisiin.

Jo yksistään luonteeni ja rintojeni vuoksi.

Olen hyväkuntoinen ja -luonteinen ja vähän turhankin hedelmällistä sorttia. Olen tosin sekarotuinen. Itse en niin nauttisi tiineys- ja pentuajasta, mutta huolehtisin kyllä pennuista. Sitäpaitsi, minun mieleipiteellä ei taitaisi olla väliä, ihminenhän sen päättää enkä minä...

Riippuu mitä rotua edustaisin, mutta on toi säkäkorkeuskin aika nafti.

Pientä rakennevikaa löytyy myös.

Ei käytettäisi jalostukseen, mutta en myöskään saisi sakkoja kadulle kuseskelemisesta, puhumattakaan syytteistä joita nykyisin saan nylkyttäessäni vastaantulevien jalkoja.

Terveys ok, ei mikään muotovalio mutta ei pois sulkevia virheitäkään.



Luonne kohtalainen.



Huono näkö kyllä saattaisi rajata mut pois jalostuslistalta.



Mieheni olisi luonteen ja ulkonäön ihanteellista jalostusmateriaalia, mutta hänelläkin huono näkö :(