Mummo ja jeesusjutut

Naurattaa ja nolottaa yhtä aikaa. Meidän 5-vuotias on hyvin jyrkästi sitä mieltä, ettei Jumalaa ole olemassa. Isänsä on ateisti, minä en oikein tiedä, mutta ollaan kerrottu lapselle, että on ihmisiä jotka uskoo ja ihmisiä, jotka ei usko. Lapsella tietysti on vielä aika mustavalkoinen maailma ja hänelle tämä asia on selvästi vaikea ja hänen on aika hankala sulattaa jumalajuttuja.



Joka tapauksessa lapsi oli mummonsa luona. Mummon kanssa on ollut aiemmin vähän ongelmia "uskonto-opetuksen" kanssa, yrittää siis tavallaan selän takana käännyttää lasta... Tästä on puhuttu mummon kanssa ja sovittu, että ei jumalajuttuja lapselle. Lapsi kertoi nyt illalla, että mummo oli puhunut hänelle jotain jeesuksesta ja hän oli siihen sanonut että ne on ihan höpöhöpöjuttuja.



Naurattaa toisaalta, että mummon uskontokasvatus ei taida ihan toimia, kuten hän on ajatellut. Nolottaa kuitenkin, että lapsi menee tuollaisia laukomaan mummolleen, ollaan kuitenkin aina korostettu, että toisten uskoa ei saa missään nimessä väheksyä. Pitkän keskustelun kävin tästä lapsen kanssa ja yritin selittää. Lapsen on kuitenkin tosi vaikea sulattaa sitä, että mummo josta hän tykkää paljon, on jostain asiasta niin eri mieltä.



Olisi aika paljon helpompaa, jos mummo ei yrittäisi jakaa ilosanomaansa. Toisaalta näistä tilanteista saa kyllä hyviä keskusteluja lapsen kanssa.