Lue keskustelun säännöt.
asiallisia neuvoja kaipaan!!
18.01.2011 |
elikkäs. Meillä on juuri 3 v. täyttänyt lapsi. Olen nyt 9+1 rv. Mieheni, minua 10v nuorempi, sikäli kun se nyt tähän kuuluu.. muutti ennen joulua vanhempiensa luokse, kun ei enää jaksa. no, joulun aikaan huomasin että minäpäs olenkin raskaana. tämä oli ihan yhteinen yritys, ei kylläkään ajateltu että tulisin edes heti raskaaksi, mutta näin kävi.
Mies ei aio muuttaa takaisin kotiin, koska me ei hänen mielestä pystytä asumaan yhdessä. aikoo kuulemma kantaa lapsesta, molemmista, vastuun, ja huolehtia "oman kykynsä" mukaan. mutta, mutta. onkohan tämä järkevää, itse olen 38 joten enempiä lapsia tuskin saan. Tuntuu välillä että oisko parempi keskeyttää tämä raskaus ja jatkaa omaa elämää??
Kommentit (8)
yksi yhteinen lapsi teillä on jo, jonka hoidosta pitää sopia. Joten mieti asiaa myös siltä kannalta haluatko itse pitää uuden vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kadut varmasti loppuelämäsi. Raskasta varmasti tulee olemaan, mut ei se ikuisuuksiin kestä. Kyllä sä pärjäät!
voit vauvankin kanssa jatkaa omaa elämääsi. Mikäs mieheen on ylipäätään iskenyt? Pelkää sitoutumista vai löytänyt nuoremman?
Ja mitä, muutti vanhempiensa luokse? :D hihi...
Ja jatkaisin vaan elämääni. Lapset ovat arvokkaita lahjoja ja tulet varmasti olemaan iloinen myös tästäkin tulokkaasta.
Ehkä miehesi kypsyy ajan kanssa vastuuseen ja uuteen perhetilanteeseen, ehkä ei. 3 v lapsesi kuitenkin on varmasti mielissään sisaruksesta myöhemmin.
Ensinnäkin, olet aina tietynlaisessa yhteydessä tähän mieheen, koska teillä on jo yksi yhteinen lapsi. Tämän lapset tapaamiset ja muut menot pakottavat teidät pitämään toisiinne yhteyttä. Ei se uusi tulokas sitä asiaa muuta.
Toiseksi, ikäsi puolesta et enempää lapsia varmaan saa, vaikka uuden suhteen löytäisitkin. Sinulla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus saada lapsellesi täyssisarus, jota siis molemmat vanhemmat ovat alunperin halunneetkin.
En oikein ymmärrä, mikä on se sinun oma elämäsi, jota sinun piti jatkaa. Tuhannet naiset pärjäävät hyvin yksinhuoltajina, ei se miehen panostus ole tässä mikään avainsana. Sen sijaan se on, että sinulla on muuta turvaverkkoa ympärilläsi, jos tuleva vauva valvottaa ja päivät käyvät raskaiksi. Mukavaahan olisi, jos se isäkin ottaisi vastuuta ihan pienestä vauvasta, mutta ensisijainen hoitajahan olet sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta sä varmasti pärjäät vauvan ja kolmevuotiaan kanssa yksinkin. Itse en keskeyttäisi mutta miltä tuntuu? Jaksatko yksinhuoltajana? Harmittaisiko sitten myöhemmin että et pitänyt vauvaa? Melkein nelivuotias isompi sisarus on aika kiva siinä kohtaa kun vauva syntyisi, olisi jo apujakin eikä olis vaipoissa enää.
Se exän "oma kyky" on ihan höpönpöppöä, elarit se joutuu maksamaan kyllä maksukyvyn mukaan. Tiukkana vaan siinä kohtaa.
Kukaan muu ei tota päätöstä sun puolesta voi tehdä, sen nyt varmaan itsekin tajusit :-). Aika pitkään oot jahkannut joten ehkä sisimmässäsi haluat pitää lapsen.
tarkoitin "omalla elämällä" juuri sitä kun tukiverkkoja ei täällä mulla pahemmin ole, omat sukulaiset asuu muualla, muutin mieheni kotipaikkakunnalle kun tämä lapsemme oli muutaman kk. Minun päätöshän tämä on, ja haluan kyllä lapsen, mutta mutta... niin, nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä, siksipä muiden näkökantaa kyselenkin..
Jos olet valmis kahden lapsen - joista toinen on vauva - yksinhuoltajaksi, niin pidä lapsi. Mieheltä on turha odottaa mitään apua tai tukea.