Miski ystäväni mielestä hänen makunsa on ainoa oikea?

Minulla on ystävä, joka on hyvin tarkka maustaan ja elämäntyylistään. Hänen makunsa on sellainen muodikas tanskalaishenkinen, niin sisustuksessa kuin vaatteissakin.



Eli vain vaaleat sävyt ovat hyväksyttäviä: valkoinen, luonnonvalkoinen, vaaleansininen, beessi, vaalean harmaa. Materiaaleista kelpaavat vain pellava, puuvilla ja villa. Ja silkki varmaan myös.



Mikään ei saa olla kovin värikästä tai kirjavaa tai kiiltävää tai kimaltavaa.



No, mikäs siinä. Kukin tyylillään. Mutta hän tuomitsee heti, jos näkee jotain omasta maustaan poikkeavaa. Saattaa sanoa suureen ääneen "Hyi kamalaa, violettia. Kamala väri. Se ei sovi kenellekään."... Vaikka minulla on samalla violetti pusero päällä ja sopii minulle mielestäni ja tykkään. Mieskin sanonut, että violetti on minun värini.



Voin vaan ajatella, mitä mieltä hän on kodistani, jossa on myös vahvoja värejä kuten tummanpunaista ja liilaa myös ja mahonkia.



Esim. joulukoristeetkin hänen mielestään oltava sellaisia vanhoja, vähän kulahtaneita. Kaikki muu on väärin ja mautonta.



Olen tavannut hänen äitinsä pari kertaa ja tämä on samanlainen. Heillä on oma tyylinsä ja tehdään tiettäväksi, että se on se ainoa oikea ja kaikki muut ovat mauttomia.



Minusta tämä tuomitseminen on kummallista. Itse en halua beessiä tai valkoista kotia tai vaatetusta. Mutta minusta ne voi olla muilla ihan hauskan näköisiä. Samoin en myöskään tykkää sellaisesta amerikkalaistyylisestä sisustamisesta - mutta se voi jonkun muun luona olla ihan kivaa.



Yksi ystävämme ei uskaltanut käyttää kotonaan mitään värejä, kun pelkäsi tämän tuttavamme reaktioita. Kyseli minultakin moneen otteeseen, että uskaltaisiko ostaa ne värikkäämmät verhot tai sohvan... ja päätyi sitten kaikessa valkoiseen, ettei häntä tuomittaisi.