Haluaisin kolmannen lapsen, mies ei,

Mutta ei meilläkään mies lämmennyt ajatukselle. Menin kuitenkin otattaa kierukan pois ja heti tärppäs. Nyt meidän pieni tyttö on kietonut iskän jo 3kk ikäsenä pikkusormen ympäri =)

mies suhtautui petokseen?

Mutta ei meilläkään mies lämmennyt ajatukselle. Menin kuitenkin otattaa kierukan pois ja heti tärppäs. Nyt meidän pieni tyttö on kietonut iskän jo 3kk ikäsenä pikkusormen ympäri =)

mies suhtautui petokseen?

En mä sitä salaa tehnyt

uskomatonta, että joku edes harkitsee eroa sen takia, että lasten isä ei halua yhtä lisää. Tuollainen on naiselta itsekästä jos mikä!

Jos perheessä on jo 1-2 lasta niin kylllä sen pitäisi riittää, jos toinen puolisoista on sitä mieltä.

Joku sanoi, että lapsiluvussa pitäisi mennä sen pienempää määrää kannattavan mukaan.

Ja ne, jotka ryhtyvät "salaraskaiksi" ovat mielestäni naissukupuolen pettureita! En ihmettele, että osa miehistä ei luota naisiin.

niin, varmaan on itsekästä haluta kolmatta lasta, mutta eikö ole myös itsekästä olla haluamatta? En tarkoittanut eron harkitsemisella sitä että lähtisin ja etsisin uuden miehen joka sen kolmannen lapsen tekisi, luultavasti jos ero tulisi lapsia ei enmpää kuitenkaan tulisi.Kinhan vaan pohdin elämän realiteetteja. Että pystyykö tässä olemaan katkeroitumatta, (mitä kyllä yritän) ja tosiaan antaa tässä asiassa miehelle periksi. En suinkaan ole tässä nyt perhettä rikkomassa tämän asian takia, kiinnostaa vaan kuulla miten muut ovat tällaisesta "kriisistä" selvinneet :)



Ja toki, olen todella kiitollinen kahdesta ihanasta lapsesta :)



ap

Huomaa taas sen, miten ihmiset haluavat aina vaan lisää lisää lisää, olipa se sitten rahaa tai lapsia. Ei osata olla onnellisia siitä mitä meillä jo on, ja tämä taas on ehkä ihmisluonnon suurin tragedia.



Ei ole oikein pakottaa miestä isäksi vasten hänen tahtoaan. Voi myös miettiä miksi itselle ei riitä kaksi lasta.

Kesti nelisen vuotta. Sitten tulin raskaaksi. Mies on asiasta myös onnellinen vaikkei alunperin kolmatta lasta tahtonut. Minä ehdin neljässä vuodessa jo sopeutua asiaan vaikka pari ekaa vuotta meni kinutessa ja kiukutellessa.

En olisi eronnut kuitenkaan koska meillä on jo kaksi lasta ja muuten hyvä suhde.

Ap, minkä ikäisiä lapsesi ovat?

Minä halusin myös kolmannen, mies ei.

vauvakuume oli ajoittain tosi kova ja on edelleen - mutta vain joskus.

Nuorin lapsista on jo viisi vuotta. Ja olen ymmärtänyt, että nyt päästään jo aika helpollakin. On enemmän rahaa, voidaan tehdä kaikenlaista. Olen löytänyt omaan elämääni muuta sisältöä. Kun lapset olivat pienempiä, ei ollut muuta sisältöä kuin lapset ja ajatus siitä, ettei niitä enää tule tuntui vaikeammalta. Aika siis auttaa. Niin klisee kuin se on. Ja on se alkanut myös mietityttää, että jos tulee vammainen/sairas lapsi. Eli se tuleva kolmas olisi sellainen kuin olisi. Tervettä/helppoa lasta ei voi tilata. Mutta siis minä olen samassa tilanteessa ja oppinut suhtautumaan siihen ja näkemään asian hyviä puolia. En ole katkeroitunut. Eroa en missään nimessä ole koskaan harkinnut. Mutta ymmärrän harmisi, harmitti minuakin ja monta iltaa näistä on riidelty. Vieläkin aina välillä heitän kommentin, että kolmas meille, mutta enää en samalla kiihkeydellä.

Taas oppii uutta. Jos mies ei halua kolmatta lasta, niin se on usean äidin mielestä hyväksyttävä peruste erolle.



Ja loppujen mielestä pidäkkeenä tuntuu olevan, että on se muuten hyvä mies.

Mutta ei meilläkään mies lämmennyt ajatukselle. Menin kuitenkin otattaa kierukan pois ja heti tärppäs. Nyt meidän pieni tyttö on kietonut iskän jo 3kk ikäsenä pikkusormen ympäri =)

mies suhtautui petokseen?

En mä sitä salaa tehnyt

Ap, minkä ikäisiä lapsesi ovat? Minä halusin myös kolmannen, mies ei. vauvakuume oli ajoittain tosi kova ja on edelleen - mutta vain joskus. Nuorin lapsista on jo viisi vuotta. Ja olen ymmärtänyt, että nyt päästään jo aika helpollakin. On enemmän rahaa, voidaan tehdä kaikenlaista. Olen löytänyt omaan elämääni muuta sisältöä. Kun lapset olivat pienempiä, ei ollut muuta sisältöä kuin lapset ja ajatus siitä, ettei niitä enää tule tuntui vaikeammalta. Aika siis auttaa. Niin klisee kuin se on. Ja on se alkanut myös mietityttää, että jos tulee vammainen/sairas lapsi. Eli se tuleva kolmas olisi sellainen kuin olisi. Tervettä/helppoa lasta ei voi tilata. Mutta siis minä olen samassa tilanteessa ja oppinut suhtautumaan siihen ja näkemään asian hyviä puolia. En ole katkeroitunut. Eroa en missään nimessä ole koskaan harkinnut. Mutta ymmärrän harmisi, harmitti minuakin ja monta iltaa näistä on riidelty. Vieläkin aina välillä heitän kommentin, että kolmas meille, mutta enää en samalla kiihkeydellä.

Mä ymmärrän sua ap. Jopa nuo eroajatukset. Meillä useamman vuoden podin vauvakuumetta ja mies oli ehdottoman ein kannalla. Kirjoittelin aiheesta tännekin. Sitten yllättäen mies sanoikin että kolmas olisi tervetullut ja olin ihan puulla päällä lyöty. Aloin jopa miettimään et halunko kolmatta nyt todella itsekään. Oliko aiemmin helppo haluta kolmas kun tiesin että mies ei suostu. No, nyt tilanne on kuitenkin se, että kolmas tulee jos on tullakseen.

niin, mulla tosiaan alkaa tulla ikä kohta vastaan, muutaman vuoden kuluttua olen 40-v. Eli paljon ei ole aikaa asiaa miehen miettiä. Eikä meillä varsinaisesti muita "suurempia" ongelmia ole, mietin vaan että katkeroittaako tällainen myöhemmin, ja tavallaan en haluaisi antaa asiassa periksi, mietin koko ajan miksi mieheni mielipide on se "parempi". No ymmärrän tietysti sen ettei toista voi pakottaa.. mutta kuitenkin. Huomaan että asia kiristää meidän välejä tasasin väliajoin.. ap

Eikä olisi hullu ajatus käydä muutaman kerran terapeutilla, jotta pääsisit ulos noista jumiutuneista ajatuskuvioistasi.

Ensinnäkin jos ole 40 v vasta muutaman vuoden kuluttua, niin onhan sulla silloin vielä monta vuotta aikaa. Taidat panikoida vähän liikaakin tuon biologisen kellon kanssa.

Ja sitä ei voi kukaan muu sanoa, että katkeroittaako se kolmannen lapsen tekemättömyys sinut vai ei. Se vastaus löytyy susta itsestäsi, ja jos et osaa sitä itse etsiä, niin ammattiauttaja voi kyllä auttaa sua vastauksen löytämisessä. Kyllä se vastaus on jo olemassa, se pitää vain osata löytää.

Ja seuraavaksi sanot tuossa, ettet haluaisi antaa asiassa periksi ja mietit miksi miehen mielipide on tärkeämpi. Sanot sen aivan kuin kyseessä olisi jokin kilpailu siitä kumpi on teistä on tärkeämpi ja tällä hetkellä mies on selviytymässä voittajaksi. Tappio kirpaisee sinua. Mutta ei kyse ole kilpailusta! Eikä sun tyytyväisyyteen tai katkeruuteen vaikuta miehen mielipide lainkaan! Vaan se on ihan sinusta kiinni pystytkö olemaan tyytyväinen teidän nykyiseen lapsilukuun. Ei asia parane kilpailemalla.

Taas oppii uutta. Jos mies ei halua kolmatta lasta, niin se on usean äidin mielestä hyväksyttävä peruste erolle. Ja loppujen mielestä pidäkkeenä tuntuu olevan, että on se muuten hyvä mies.

Mulla tässä ketjussa kiinnitti huomion tuo "totuus", joka tällä palstalla otetaan nykyään jo ihan kritiikittä vastaan: Eli se "totuus" on, että se joka haluaa vähemmän, se päättää. Toki ymmärrän sen, ettei lapsia tule tehdä ei-toivottuna. Mutta ei ole pöllömpi tuo ap:n mietelmäkään, että hän mielestään kärsii nyt enemmän kuin mitä mies kärsisi, jos se kolmas lapsi tehtäisi.

Eihän se oikeasti mikään totuus ole, että vähemmän haluava saa määrätä. On täällä paljon niitäkin tarinoita, että se lapsi tehdään sitten puoliväkisin, mies on taivuteltu jotenkuten suostumaan, ja lopulta mies on uudesta vauvasta aivan myyty. Joskus se vähemmän haluava voi olla niin väärässä, ettei itsekään sitä ymmärrä.

On täällä paljon niitäkin tarinoita, että se lapsi tehdään sitten puoliväkisin, mies on taivuteltu jotenkuten suostumaan, ja lopulta mies on uudesta vauvasta aivan myyty. Joskus se vähemmän haluava voi olla niin väärässä, ettei itsekään sitä ymmärrä.

Näissä tarinoissa näkisin sen niin, että miehen on vain pakko sopeutua tilanteeseen, eikä surra kun maito on jo maassa. Kyllähän moni lastaan sitten vilpittömästi rakastaa kun se on maailmaan putkahtanut, mutta on myös oikeus olla haluamatta lapsia kun siitä vielä voi päättää.

sitten itse ehkäisystä,jos ei lisää lapsia halua ;)

Silti haluan palata vielä siihenkin, että vähemmän haluava muka saa päättää. Siihen nimittäin liittyy täysin se oletus, että se vähemmän haluava oikeasti tietää mitä haluaa ja että hän on hyvin sinut itsensä kanssa ja käsitellyt mahdolliset traumansa menneisyydestä jne.



Oikeassa elämässä ei ole laikaan mahdotonta, että vähemmän haluava ei halua lisää lapsia, ja oikea syy siihen haluamattomuuteen on jokin niin triviaali asia, ettei noin suuria päätöksiä edes pitäisi tehdä niin heppoisin perustein.

Että ystäväperheessä mies kävi solmituttamassa johdot solmuun, kun vaimo ilmoitti kahden lapsen jälkeen, että ehkäisyvastuu on miehellä ja vaimo haluaisi kolmannen, mutta mies ei. Että mies sai päättää. ja mieshän päätti. Nyt vaimo vinkuu aiheesta kaikille ystävilleen, että mies on paha. Mutta mun mielestä mies teki ihan oikein. Muuten elävät oikein onnellisessa parisuhteessa ja perhe-elämä sujuu, mies on loistava isä olemassaoleville lapsilleen. Mutta vaimo ei vain voi hyväksyä tilannetta, että nyt se mies oikeasti teki ratkaisun.

sitten itse ehkäisystä,jos ei lisää lapsia halua ;)

Mutta vaimo ei vain voi hyväksyä tilannetta, että nyt se mies oikeasti teki ratkaisun.

Kyllähän missään perheessä ei noin suuria päätöksiä saa tehdä toiselta kysymättä ja keskustelematta asiasta perusteellisesti.