Hesarissa fiksu kirjoitus pakkoruotsista

"



NÄKÖKULMA

Ruotsin ystävä



Saska Saarikoski





Jostain syystä olen aina ollut heikkona ruotsin kieleen. Siitä alkaen, kun opin ruotsinkielisiltä naapurinpojilta ensimmäisen ruotsin sanani – ingenting – ihastuin tuohon iloiseen kieleen. Ylioppilaskokeissa kirjoitin ruotsista laudaturin, varusmiespalvelukseni suoritin Dragsvikissä på svenska ja nyt kuulun opintoryhmään Svenskans vänner i HS.



Mutta aina, kun seuraan Hufvudstadsbladetista suomenruotsalaisten kielikeskustelua, huomaan tuntevani äkillistä vetoa Timo Soiniin!



Suomenruotsalaiset osaavat väitellä henkevästi ja sivistyneesti kaikesta muusta, mutta kun aletaan puhua ruotsin asemasta, keskustelusta tulee nurinkurista pseudodebattia, jossa ensin on ainoa oikea vastaus, sitten sitä tukevat argumentit.



Jos joku yrittää potkia aisan yli, kuten pakkoruotsia arvostellut Rkp:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, hän saa niskaansa laskiämpärin.



Samanlaisen jollaisella Paavo Lipponen heitti lehden palstoilla pääministeri Mari Kiviniemeä, joka uskalsi ehdottaa, että Kaakkois-Suomen koululaiset voisivat opiskella ruotsin sijasta venäjää.



Savolaisen Lipposen kielikiivaus voi hämmästyttää, ellei muista, että sukujuurensa Kaarle Suuresta johtava Lipponen on epäilemättä solmiutunut monin tavoin myös ruotsalaisiin ylhäisösukuihin.



Suomenkieliset ovat muutenkin äänessä. Lauantain HBL:ssä keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen vaati, että puolueiden pitää kokoontua sopimaan siitä, miten kouluruotsista ei saa vaalien alla puhua. Tehdään saman tien listat muistakin kielletyistä aiheista!



Euroopan komission tulkkiosaston entinen pääjohtaja Karl-Johan (Juhani) Lönnroth taas puolusti debattiartikkelissaan kouluruotsin pakollisuutta sillä, että kieli kuuluu olennaisesti maamme oikeusvaltion historiaan. Venäjästä Lönnroth kirjoitti alentuvaan sävyyn:



"Venäjä on kyllä tärkeä ja ilmaisuvoimainen kieli – vaikkei sillä olekaan samaa globaalia kantavuutta kuin esimerkiksi ranskalla, portugalilla, kiinalla ja espanjalla. Venäjää tarvitsevat mahdollisesti kiinteistönvälittäjät, kauppa-apulaiset, hotelli- ja ravintola-alan palveluhenkilökunta sekä se eliitti, joka harjoittaa taloudellista yhteistyötä Venäjän kanssa."



Ai että kauppalopojen kieli! Entäpä Venäjä-Suomen yhteinen historia? Venäläinen kulttuuri? Sadat tuhannet venäläisturistit, jotka viihtyvät hyvin Suomessa?



Ruotsin merkitystä on tapana perustella yhteisellä historialla. Rakkaus tuntuu kuitenkin kovin yksipuoliselta – vai onko joku kuullut, että yhteinen oikeusvaltiomme olisi innostanut laajat joukot ruotsalaisia perehtymään suomen kieleen ja kulttuuriin?



Esimerkiksi ruotsalaisella medialla on Suomessa kokonaista yksi vakituinen kirjeenvaihtaja.



Itsekin kannatan ruotsin opiskelua. Mutta en historian muistoksi vaan siksi, että pohjoismaissa on mukava matkustaa ja suomenruotsalaisten kanssa kiva snakata. Jos poikani haluaa kuitenkin ruotsin sijasta opiskella vaikka espanjaa, kiinaa tai venäjää, vastaan: "Siitä vaan, maailma muuttuu, ja sinähän siinä joudut elämään!"

"



http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/1135262957496