Mistä erotan läheisriippuvuuden ja aidon rakastamisen?

Voiko aidosti yhä rakastaa miestä joka on väkivaltainen? Vai onko se läheisriippuvuutta. Ihminen joka ei ole henkistä ja tai fyysistä väkivaltaa kokenut, ei hekä osaa asettua asemmaani. Mies on selvinpäin se mies johon rakastuin,rauhallinen ja kiltti, tavallinen. Mutta kun juo tietyn rajan yli, alkaa perus suomalainen rähinöinti. Silloin mies on kuin eri mies. Ilmeet,eleet,katse,puhe,äänensävy, kaikki on todella sairasta ja kuvottavaa. Mutta aina annan anteeksi. Koska kun känninen yö vaihtuu aamuksi, hän herää ja kastoo minuun taas tyyni ja katuva ilme kasvoillaan ja pyytää anteeksi,annan...kunnes sama toistuu viikon kahden-kolmen päästä........