Minkä ikäiselle on vielä ok puhua "äiti menee, äiti tekee" jne?
Lapseni on kaksivuotias, ja huomaan puhuvani vieläkin "äiti tekee, äiti antaa" - muodossa. Alkaakohan tämä olla ulkopuolisten korvissa jo noloa? Se vaan tuntuu itsestä aika luonnolliselta. Vaikka lapsi varmasti ymmärtäisi ihan normaalia puhetta.
Minä ikäisille lapsille te muut äidit olette vielä puhuneet itsestänne noin?
Kommentit (24)
mutta mummoni puhui mulle vielä ollessani 10-vuotias, että "mummo menee" yms., ja muistan sen jotenkin outona, että pitikö mummo mua muka niin tyhmänä että en olisi ymmärtänyt jos tuo ei olisi puhunut itsestään kolmannessa persoonassa - eli kannattaa varmaan tosiaan lopettaa tollaset puheet selkeästi aiemmin.
miksi ihmeessä lapselle ei voisi puhua kuten normaaliälyisille ihmisille yleensäkin vaan täytyy lässyttää kuin joku vähämielinen?
Tyyliin "annas kun äitis näyttää". Kyllä minä olen ihan minä ja lisäksi minulla on etunimikin. Lapsille olen sanonut, että "minä teen, minä annan" ja ihan hyvin ovat ymmärtäneet. Ja ei, meillä ei säästellä halauksissa, sohvalla ollaan kaikki sylikkäin, rakkautta ja hellyyttä riittää. Sitä en vain ymmärrä, miksi lasten tullessa pitäisi luopua omasta itsestään ja olla geneerinen "äiti". :)
Silloin on oikea aika siirtyä minä-sinä viestintään. Kolmannessa persoonassa puhuminen selkeyttää siihen asti puhetta ja sen ymmärtämistä ja oppimista ja toisten keskinäisestä viestinnästä lapsi saa kuitenkin esimerkkiä sijamuotojen ja minä-sinä-sanojen käytöstä.
Se ei varsinaisesti anna lapselle mitään, ja kukaan äiti tuskin kaipaa niin voimakasta vahvistusta äitiydelleen, että sitä pitää itse itselleen hokea.
ton ikäselle minäkin puhuisin noin,mutta kannattaa jättää tuo tyyli neljään ikä vuoteen mennessä,tai ainakin vähentää sitä.
Silloin on oikea aika siirtyä minä-sinä viestintään. Kolmannessa persoonassa puhuminen selkeyttää siihen asti puhetta ja sen ymmärtämistä ja oppimista ja toisten keskinäisestä viestinnästä lapsi saa kuitenkin esimerkkiä sijamuotojen ja minä-sinä-sanojen käytöstä.
jotain oikeaa kielitieteellistä tai kehityspsykologista faktaa? Minun käsitykseni mukaan mikään tieto ei tuo teoriaasi.
Ei ole noloa. Paremminkin olet huolehtiva äiti joka haluaa että lapsi varmasti ymmärtää.
Meillä lapsi 2 v 4 kk alkanut vasta nyt puhua minä otan jne., kun ennen kutsui itseään etunimellä esim. Liisa ottaa. Luonnollisesti itsekin sanon nyt minä, enkä äiti.
Älä välitä mitä muut ajattelevat, tee niin kuin parhaaksi katsot. :)
Kuule, kaksivuotias on todella pieni vielä. Ei kuulosta oudolta.
Silloin on oikea aika siirtyä minä-sinä viestintään. Kolmannessa persoonassa puhuminen selkeyttää siihen asti puhetta ja sen ymmärtämistä ja oppimista ja toisten keskinäisestä viestinnästä lapsi saa kuitenkin esimerkkiä sijamuotojen ja minä-sinä-sanojen käytöstä.
jotain oikeaa kielitieteellistä tai kehityspsykologista faktaa? Minun käsitykseni mukaan mikään tieto ei tuo teoriaasi.
Kun puhut lapselle, lapsen kuullen muille ja vielä luet lapselle (kirjakieli on eri asia kuin puhekieli), kaikki on kunnossa.
2v on ihan normaalia vielä sanoa "äiti laittaa". Ehkä se siinä kouluiässä rapisee pois, viimeistään, jo ennenkin, jos lapsi puhuu hyvin, paljon ja selvästi. Vielä 4-5v lapsissa on suuria eroja.
Tuo puhetapa muuten on yleinen kaikissa tuntemissani maissa, lieneekö jotenkin vaistonvaraista yrittää olla lapselle selkeä ennenkuin lapsen käsitteisiin kuuluu abstraktimpi ilmaisu? Mielenkiintoista. :)
Se ei varsinaisesti anna lapselle mitään, ja kukaan äiti tuskin kaipaa niin voimakasta vahvistusta äitiydelleen, että sitä pitää itse itselleen hokea.
Hahmottaa persoonapronomineja.
5, 7 ja 8-vuotiaillekin välillä noin:D En ole kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota. Kai se on isomman perheen yleisessä hälinässä jos kaikki sanoo että "mä teen nyt sitä tai tätä" niin jää helpommin huomaamatta että kuka tekee mitä, siksi tulee "äiti menee nyt pesutupaan, olkaa kiltisti tmv." kuin itsestään, että lapset kiinnittää heti huomion siihen että nyt ÄITILLÄ on jotain tärkeää asiaa. Usein kun muutenkin menee ohi korvien noilta kun leikkii keskenään.
lapsi on yli 7 :) No ok, joskus sanon "mä meen", mutta kuullostaa omaan korvaan oudolta.
Lapsi on erittäin edistyksellinen puheenkehityksssä (laaja sanavarasto) ja lukemisessa (opettajan arvio). Eikä puhu itsestään kolmannessa persoonassa :D
Eli lapsi ei ole taantunut, vaikka "äiti puhuu hassusti".
sanon viel 11v ja 9v:llekin, et äiti menee nyt kauppaan. ei siinä mun mielestä ole mitään outoa.
, kun lapsi oli n. 3 v. Nyt nelivuotiaalle tuntuisi jo hassulta puhua kolmannessa persoonassa, mutta siihen asti se oli kyllä ihan suuhuni sopivaa. Ja lapsi on puhunut taitavasti ja monipuolisest alle 2-vuotiaasta lähtien.
puhumaan opettelevalle lapselle voi vielä noin puhua, itse kerron 1,5v lapselle usein tuolla tavalla asioita. Eihän isommalle lapselle enää tarvitse jokaista asiaa erikseen sanoakaan, osaa jo ennakoida ja yhdistellä asioita mielessään eri tavalla kuin taaperot, siinä samalla jää sitten tuo puhetapakin pois -ainakin useimmilta!
Lapsi osaa varsin sujuvasti jo itse käyttää minää ja sinää. Eli eipä tuosta ole haittaa ollut vaikka äiti äitittelee :)
miksi lapselle pitäisi puhua kolmannessa persoonassa ??