Lue keskustelun säännöt.
Miten odottaisit miesystäväsi suhtautuvan lapsiisi?
06.01.2011 |
Riittäisikö rauhanomainen rinnakkaiselo vai pitäisikö miehen rakastaa lapsiasi? Olla kiinnostunut heistä? mihin olette käytännössä tyytyneet?
Mietin tässä omia toiveitani ja niiden realistisuutta.
Kommentit (13)
rakastaa samalla tavalla kuin minä rakastan, eihän se olisi edes mahdollista. Mutta pitää heistä ja haluta koko paketin jos yhteen muutetaan. En muuttaisi sellaisen kanssa joka ei lapsistani yhtään välitä, suhde heihin pitäisi luoda sitä ennen. Olla ainakin aikuinen kaveri, ei isä sillä isä heillä jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kohtelee tätä yhtä hyvin kuin yhteistä lastamme ja poikaansa edellisestä liitostaan. Ja että mies on valmis rooliinsa lapsen isäpuolena eli hoitamaan ja kasvattamaan lastani samalla tavalla kuin muitakin. Toki toivon hänen myös rakastavan lastani :) Mies onkin onnekseni puhunut jopa halustaan adoptoida lapseni omakseen, lapsen biologinen isä kun ei ole kuvioissa ollenkaan, suostumus toki tarvitaan joka tapauksessa. Mutta oli ihanaa kuulla että todellakin hyväksyisi lapsen jopa omakseen. Ostelee myös innoissaan lapselleni prinsessajuttuja ym kun biologiset lapsensa ovat poikia ;)
mahd. miesystävän tehtävä on rakastaa minua eikä lapsiani. Lapset hoidan mieluiten yksin.
Mieheltä toivon kohteliasta ja kiinnostunutta suhtautumista lapsiini, kuten toivoisin heidänkin suhtautuvan häneen.
ja kohtelee tätä yhtä hyvin kuin yhteistä lastamme ja poikaansa edellisestä liitostaan. Ja että mies on valmis rooliinsa lapsen isäpuolena eli hoitamaan ja kasvattamaan lastani samalla tavalla kuin muitakin. Toki toivon hänen myös rakastavan lastani :) Mies onkin onnekseni puhunut jopa halustaan adoptoida lapseni omakseen, lapsen biologinen isä kun ei ole kuvioissa ollenkaan, suostumus toki tarvitaan joka tapauksessa. Mutta oli ihanaa kuulla että todellakin hyväksyisi lapsen jopa omakseen. Ostelee myös innoissaan lapselleni prinsessajuttuja ym kun biologiset lapsensa ovat poikia ;)
Erona on vain se, etti pojan isä ole edes papereissa eli kenekään lupaa adoptiolle ei tarvita.
Vasta pidemmässä suhteessa odottaisin sen olevan isestään selvyys. Eli jos mies haluaa minut, tulee hänen myös hyväksyä että olen äiti ja lapseni tulevat suhteen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai osaa ainakin ottaa huomioon heidän tarpeensa minua paremmin, kun ehkä olin vielä hieman rikki narsistisen pitkän suhteen johdosta lasteni isään.
Tämä uusi mies on ollut muutamassa vuodessa enemmän isä lapsilleni kuin ex 15 vuoden aikana. Ajattelee heidän kaikkien tarpeita ja tukee myös rahallisesti hyvin paljon. Hänellä ei ole omia lapsia, mutta hän on maailman paras isä!
Juuri sellainen, joka jokaisen isän pitäisi olla. On paljon läsnä, rakastaa, juttelee, huomioi jne.
Olen onnekas:)
joka ei olisi kiinnostunut lapsistani ja (ainakin ajan myötä) myös aidosti välittäisi heistä. Minä myöskin haluan pystyä puhumaan miehen kanssa lapsiini liittyvistä asioista ilman että minusta tuntuisi ettei häntä oikeastaan kiinnosta.
Varsinkin jos asuisin yhdessä miesystäväni kanssa, edellyttäisin kyllä mahdollisimman perheenomaista yhteiseloa. Kyllä sen aidon välittämisenkin ja lopulta rakkaudenkin sieltä pitäisi myös ajan mittaan kehittyä.
(Itse voin mainita että omalla etärakkaallani on kaksi teini-ikäistä lasta, joista tykkääminen on ollut minulle vaikeaa. Nyt huomaan kuitenkin että näiden viimeisten neljän vuoden aikana olen kuitenkin aidosti alkanut välittää näistä teineistä!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhtautuu periaatteessa ystävällisesti ja osoittaa jonkun verran kiinnostusta, mutta siihen se jää. Joskus on kyllä sanonut rakastavansa lapsiani, mutta en ole varma tarkoittaako sitä todella. Voi sanoa niin myös miellyttääkseen minua. On semmoista tyyppiä, että ylipäänsä pitää hyvin harvoista ihmisistä.
En aio muuttaa miehen kanssa yhteen, ja olen siksi ajatellut, että rauhanomainen rinnakkaiselo riittää tapauksessamme. Pelottaa silti, mitä esimerkiksi murrosikä tuo tullessaan, sillä mieheni on hyvin erilainen kuin muu perheemme ja saattaa herättää lapsissa ärsytystä heidän kasvaessaan.
Kai se on niin, että minun kodissa on minun asiat etusijalla, hänen kodissaan olkoon hänen asiansa. Ellei tulevaisuudessa viihdy kasvavien lasteni kanssa, niin olkoon omissa oloissaan... Lapsillani on kyllä isä joka heitä rakastaa ja heistä huolehtii, eli siinä suhteessa ei kai huolta ole.
Olen vain vähän herkillä kun aina väliin tulee hetkiä että toivoisi elämän toimivan edelleen ydinperheen rooliasetelmissa...
ap
että mun lapset on liian pieniä. Hänellä on jo kohta aikuiset omat lapset, eikä enää haluaisi alkaa samaa hommaa uudelleen... ei siis halua ryhtyä isäpuoleksi mun lapsille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löytää uusi onni lapseni isän kuoltua.
Pitkään meni, että luulin etten koskaan voisi. Mies on osallistunut lapsen kasvatukseen ja on oikeudenmukainen ja uskomattoman johdonmukainen.
Lisäksi hän ja lapseni välittävät kovasti toisistaan, lapsi uskaltaa näyttää hänelle kaikkia (ikäviäkin) tunteitaan ja mies suhtautuu niihin aikuismaisemmin, kuin minä ikinä osaisin.
En osaa sanoakaan kuinka kiitollinen tästä asiasta olen.
että mun lapset on liian pieniä. Hänellä on jo kohta aikuiset omat lapset, eikä enää haluaisi alkaa samaa hommaa uudelleen... ei siis halua ryhtyä isäpuoleksi mun lapsille!
ettei miesystäväsi suhtautuminen vaikuta siihen, kuinka itse suhtaudut lapsiisi? Minulla on varmaan joku vika omassa päässä, kun välillä peilaan kaikkea lasten tekemää siihen, miten kuvittelen miehen siitä ajattelevan ja sitten ahdistun.
Saan todella työskennellä, etten käytä hänen näkökulmiaan vaan ikiomiani, varmaan pätee koko suhteeseemme muillakin osa-alueilla. Olemme hyvin erilaiset.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähimmäisoletuksena tietenkin luoda lapseen/lapsiin hyvät suhteet. Uudeksi isäksi ei tarvitsee ryhtyä, mutta jos alkaa suhteeseen lapsellisen ihmisen kanssa, on osattava hyväksyä myös ne lapset pakettiin kuuluvana. Eihän se suhde voi toimia, jos mies haluaa kyllä naisen, mutta lapsia hän inhoaa. Ja sitten mahdollisesti jos tulee yhteisiä lapsia, kaikkia on kohdeltava tasapuolisesti, ei jaottelua sinun lapset vs. Meidän lapset, koska se aiheuttaa vain sitten mahdollisesti vihaa ja kaunaa sisarussuhteisiin.
Eli hyväksyttävä on. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä, jolla toisena vaihtoehtona aina on valita myös se lapseton mies tai nainen.
Jäin leskeksi. Uusi mieheni on lapsni uusi isä, joka on myös virallisesti adoptoinut lapseni. En olisi ottanut miestä, joka ei olisi halunnut ryhtyä isäksi. Tilannne on tietenkin hyvin erilainen kuin avioerossa.