paniikkihäiriöinen leffassa

Sun on syytäkin olla ylpeä.

t. se toisen ketjun pakko-oireinen, joka myös yrittää siedättää itseään, mutta kaikki ei vain onnistu.

Onnittele itseäsi, hieno suoritus! Olen itse kärsinyt paniikkihäiriöistä vuosia, ja tiedän mitä tarkoitat. Mutta siitä se lähtee, ehkä muutkin vastaavat tilanteet alkavat pikkuhiljaa onnistua :)

Mutta eikö sulla ole mitään Opamoxia tms, jonka avulla voisit vähän rentoutuakin leffassa?

Mahtava tunne, kun pystyy voittamaan itsensä ja menemään elokuviin. Itse istun aina lähellä ovea, että pakotie on varmistettu. Näitä asioita eivät ymmärrä sellaiset, joilla ei ole kokemusta. Huutelevat vaan turhasta lääkkeiden syömisestä. Minä sain ihan dramaattisen avun masennuslääkkeestä. Rauhoittavia en tarvitse ollenkaan, kun kohtaukset pysyvät niin lievinä.

Itse olen myös vuosia kärsinyt paniikkihäiriöstä ja elokuvateatteriin meno on aina jännittänyt hirveästi. Itse olen löytänyt avun siitä, että valitsen paikkani uloskäynnin vieressä olevilta paikoilta rivin päästä (menen ajoissa ostamaan lipun). Kun tietää, että on mahdollisuus poistua minä hetkenä hyvänsä, niin se rauhoittaa.:) Ja paikka ei ole niin ahdas. Alkujännityksen vuoksi elokuvailta kotona on kyllä rentouttavampi vieläkin. Mutta on hyvä aina välillä testata itseään! :)

Mutta eikö sulla ole mitään Opamoxia tms, jonka avulla voisit vähän rentoutuakin leffassa?

Ei ole tällä hetkellä lääkitystä. joskus olen syönyt zoloftia.

Nyt pärjäilen ilman :).

Kyllä joskus esim kauppakeskukseen meno on sitä, että menen kauppaan ja hetken päästä menen takaisin autoon hengittelemään mutta toisella kertaa kauppareissu yleenä jo onnistuu, kun hetken on rauhoittunut autossa.

jouluruuhkaan en kyllä pystynyt menemään, vaikka urheasti koetinkin mut paniikki kasvoi siellä liian suureksi :(