Lue keskustelun säännöt.
Sanokaas, kumpaa pyrin/alan opiskella OV
04.01.2011 |
Olen merkonomi. Töitä ei juuri ole, olen ollut puolisen vuotta työttömänä eikä ole tullut -täällä meilläpäin, kohtuullisen työmatkan päässä- tänä aikana kuin 2 alaani vastaavaa työpaikkailmoitusta vastaan, joihin olen voinut hakea. En ole päässyt edes työhaastatteluihin.
Nyt täällä alkaa syksyllä kaksi koulutusta, joihin jompaan kumpaan ajattelin hakea. Toinen on lähihoitajan koulutus, suuntautumisvaihtoehtona vanhukset. Ja toinen tradenomikoulutus.
Kummassakin olisi hyvät ja huonot puolensa, mutta en osaa päättää, kumman hyvät puolet painaisivat eniten.
Lähihoitaja:
+ töitä löytyisi suhteellisen helposti ja melko varmasti
+ koen että tällä työllä on oikeasti merkitystä, on ihmisläheistä, auttamista
- työ ilmeisesti melko raskasta, vanhukset voivat olla ilkeitä/rasittavia
- työn likaisuus ei kauheasti kiehdo; peppujen pesu ym.
Tradenomi:
+ mahdollisuudet työnhakuun voisivat parantua
+ työ olisi siistiä sisätyötä
+ tästä alasta jo kokemusta ja työ sinänsä ihan itselle sopivaa
- mahdollisuudet työnhakuun EIVÄT välttämättä parane yhtään tästä nykyisestä
- saattaa olla että joskus voisi olla motivaatio-ongelmia, työ business-maailmassa ei välttämättä joka hetki tunnu "oikeasti merkitykselliseltä työltä" (riippuu tosin työstä, tradenomikin kun voi päätyä niin erilaisiin työpaikkoihin)
No mitäs tuumitte? Auttakaa päättämään! Onko jotain miinuksia tai plussia, joita listassani ei ole ja teille tuli mieleen?
Kommentit (19)
Tradenomikoulutukselle ääni täältä, vaikka tradeista onkin aikasen lailla ylitarjontaa. Sulla olisi jo kuitenkin hyvät pohjat valmiina ko. koulutukseen merkonomin papereilla. Hyvässä lykyssä voit saada joitain kurssejakin heti suoraan kokeella suoritettua.
Lähihoitajan työ on tärkeää – tärkeämpää kuin monikaan tradenomikoulutetun homma – mutta jos työn likaisuus, vaivalloisuus ja vastuu pelottaa, ei kannata kouluttautua alalle. Tai kannattaa ensin todella miettiä, haluaako ja jaksaako toimia lähihoitajana.
Kumpi tuntuu enemmän omalta kutsumukselta, mieti sitä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se auttamishalu kummasti vähenee kun paiskit kolmessa vuorossa muutaman vuoden.
lähihoitajan jos asuisin jossain muualla kuin pääkaupunkiseudulla/suuremmassa maaseutukaupungissa. Saat varmemmin töitä. Mutta mikset opiskelisi sairaanhoitajaksi, sillä olisi parempi palkka ja varmaan myös mielenkiintoisemmat työtehtävät kuin lähihoitajalla?
Tradenomeja on paljon työttöminä, sen takia en valitsisi sitä.
lähihoitajan jos asuisin jossain muualla kuin pääkaupunkiseudulla/suuremmassa maaseutukaupungissa. Saat varmemmin töitä. Mutta mikset opiskelisi sairaanhoitajaksi, sillä olisi parempi palkka ja varmaan myös mielenkiintoisemmat työtehtävät kuin lähihoitajalla?
Tradenomeja on paljon työttöminä, sen takia en valitsisi sitä.
ettei se näin perheelliseltä onnistu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalan ihmisiä tarvitaan aina, tradenomeja taas on 13 tusinassa ja nekin kaikki työttöminä. Tradekoulutusta on ihan liikaa.
Lähäreitä taas tarvitaan etenkin tulevaisuudessa satavarmasti ja lisäksi alan palkat nousevat melko reippaasti uhkaavan hoitajapulan vuoksi. Voit myös harkita oman yrityksen perustamista.
Sinuna en miettisi sekuntiakaan enää!
jos tykkäät työstä. rahan takia sitä ei tee. tradenomin koulutuksella voit toki hakea useamman tyylistä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos taas haluat kortistoon tai muuten vaan kouluttautua alalle jota voisit tehdä jo nykyisellä tutkinnollasi niin sitten tradenomi.
sekin kai kertoo pääsetkö ensin testeihin eli sovellutko alalle.
Pelkästä rahasta ei hoitotyötä jaksa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tradenomeille ei ole luvassa paljon mitään...
Ihan vinkkinä: kannattaa ainakin kokeilla! Ei se lähihoitajan työ minusta mitään likaista ole. Ja meillä oli paljon luokalla ihmisiä, jotka oli todella epävarmoja ala-valinnastaan. Työharjoittelun myötä moni on tajunnut kuinka ihanaa ihmisläheinen työ voi olla: ei se vaipanvaihto vanhuksille mitään kummoistakaan hommaa ole, kun sitä tekee. Ajatuksena ehkä yököttää enemmän kuin sitten oikeesti.
Ja hoitoalalla on mahdollisuus tehdä erilaista työtä. Jos ne "ilkeät vanhukset" ei nappaa, niin erikoistuu sitten esim. lapsiin ja nuoriin. Vastaanottovirkailija tai suun terveydenhoidon osaamisalat saattavat myös olla hyviä vaihtoehtoja. Tiedän myös ihmisiä, jotka valmistumisensa jälkeen ovat kouluttautuneet sosionomeiksi tai käyneet yliopiston kursseja ja työllistyneet pitämällä erilaisia kerhoja/opistoja vanhuksille, kehitysvammaisille ja lapsille.
Ja jos nyt taas valitsisin, niin ottaisin edelleen hoitoalan. Jatko-opiskelumahdollisuudet on hyvät. Työ on vaihtelevaa ja monimuotoista ja mikä tärkeintä: se myös antaa paljon. Palkka on vastavalmistuneella lähihoitajalla ilman lisiä n.1750e/kk, mutta koska yleensä tehdään vuorotyötä on palkkakin sen mukainen eli lähemmäs kahtatonnia. Yököillä jopa enemmän. Vaikka palkka on pieni, niin työn jatkuvuus on iso plussa. Myös se on hyvä, että töitä löytyy, vaikka jouduttais muuttamaan toiselle paikkakunnalle miehen työn perässä.
Sekin antaa omat etunsa, että työnantaja on aika usein kunta: kunnan työntekijöillä on joitain etuja. Meidän paikkakunnalla esim. uimahallin käyttö ilmaiseksi. Pieniä asioita, mutta kuitenkin...
Ja vertailuna tähän ystäväni, joka on tradenomi ja tekee puhelinmyyjän hommia. Minua aivan karmii semmoinen työ: istutaan kolmen seinän sisällä kesät talvet ja kaupataan lehtiä ihmisille jotka suhtautuu tosi negatiivisesti. Itse en jaksaisi. Ja palkka on mitä on. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Itestään aina kiinni.
Verrattuna siihen, että asumisen ohjaajana saan työni puolesta mennä elokuvateatteriin, uimaan, retkille jne. asukkaiden kanssa. Laitan ruokaa, siivoan ja kirjoitan raportteja sekä hoidan kela-asiointia. Kuuntelen huolia ja ratkon pulmia. Uutena vuotena katettiin asukkaiden kanssa juhla-ateria ja räjäyteltiin ilotulitusraketteja. Sitten katsottiin yhdessä konserttia ja paikkasin samalla erään asukkaan takkia. Työ antaa minulle voimia ja jossain vaiheessa aion opiskella vielä lisää.
Minusta tuntuu, että lähihoitajan työtä arvostelevat eivät ole itse tehneet lähihoitajan työtä. Palkka on minusta ihan ok ja työnkuva kanssa. Tottakai on huonojakin työpaikkoja ja yhteisöjä, mutta niin se on muillakin aloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kallistuin lähihoitaja-opiskeluiden aloittamisen kannalle.. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo on mennyt mallilleen
mutta koen kuitenkin kaikenkaikkiaan olevani soveltuva alalle. Ja uskon, että pääsen opiskelemaan ko. alaa, jos se on on "tarkoitus". Jos ei, sitten mulle aukeaa jotain muuta :)
ap
mistä sinne niitä tradenominpaikkoja tulisi?
Mun anoppi opiskeli noin 40-vuotiaana lähäriks kun lapsensa olivat jo kaikki koulussa ja tekee nyt pelkkiä yö- ja iltavuoroja joten vapaat on sillä pitkiä. Työ ei kuulemma ole kovin raskasta ja anoppi tykkää vanhuksista, tienaakin hyvin viime vuonnakin jotain 44000 euroa.
Ootko miettiny työaikaa eli toinen työ on vuorotyötä ja toinen ei? Onko tuolla merkitystä vai ei? Ja tuosta vuorotyöstä riippuen toisessa palkka voi vaihdella aika lailla kun toisessa on säännöllisempi kuukausipalkka.
Itse aloitan lähihoito-opiskeluni nyt.
Ihmisläheinen työ ja tuosta vuorotyöstä niin esim. hammashoitaja kunnalla tekee 8-16 jonne itse aion erikoistua. Tarkoitus on hakea ammattikorkeaan opiskelemaan suuhygienistiksi. Olen 28v ja yh-äippä. Tein töitä aiemmin hr-alalla, varastolla, logistiikan parissa ja työnjohtajana ja kaupan myyjänä. Eli duunari nuoresta pitäen.
Peruskoulutus: Logistiikan perustutkinto sekä avoimella yo luin markkinointia ym.
Minä päätin hakea opiskelemaan mietittyäni pitkään minkälainen työ sopisi, ja ilman muuta sellainen jolla on suuri merkitys.Uskon että se on palkitsevampaa kuin se että loppujen lopuksi joudut tradenomiksi valmistuttua painamaan niska limassa Anttilan kassalla töitä ensin muutaman vuoden ellet ole myyjistä/ kaupanalalta kultaa kalliimpaa.
Minullakin inhottaa kakan/vaipan vaihdot ja lisäksi pelkään verta. Mutta aion päästä niistä yli.
Kokeet ei ollut vaikeat eikä helpot. Muutama tunti kirjallisia kokeita. Henk.koht. psykologin ja opettajan haastattelu ratkaisee. Mä kerroin sen mitä ajattelin. Hyvä suunnitelma opintojen rahoittamiseen on plussaa.
molempiin ja tehdä päätös vasta, jos ja kun opiskelupaikan saa?