Yksilapsinen joka halusit monta lasta

miehellä veli. Meillä on yksi lapsi, mutta haluaisin toisen, mies ei. Kohta alkaa aika loppua minulta (ikä tulee vastaan), joten taitaa jäädä yhteen :(

Ajattelin ennen lastani, että haluan monta lasta.



Mies kuoli raskausaikana, ja olimme melko pitkään kaksin. Kun tapasin mieheni omani on jo sen verran iso, että en enää haluaisi alkaa pikkulapsiperheen arkea elämään.



Pikkulapsi aika oli minusta melko tylsää (vaikka toki lapsi on tärkein asia minulle maailmassa)



Mieskään ei ole onneksi lapsihaaveita esiin tuonut. Ja tietää etten erityisesti pidä pikkulapsista.

tapasimme mieheni kanssa "vanhemmalla" iällä. Saimme lapsemme, kun minä olin 41-vuotias. Halua useampaan lapseen olisi ollut, mutta päätimme, että koska ikää on minulla jo sen verran (raskautta ja synnytystä ajatellen - ja vaikka ensimmäinen meni kaikin puolin suht loistavasti), niin olemme tyytyväisiä ainokaiseemme.

haluan ainakin toisen lapsen, mutta mies ei halua... tiedä sitten saako mikään hänen mieltään muuttumaan. Mies traumatisoitui esikoisen synnytyksestä; anestesia lääkäri möhli ensin puudutteen, synnytys venyi, pieni repeämä jota kätilö ei huomannut ajoissa, verta vuosi, minä pyörryin -> olin muutaman viikon aika heikkona. Siitähän nykyään puhutaan ettei äiti välttämättä tunne heti äidinrakkautta... meillä kävi niin ettei mieheni kokenut isänrakkautta lasta kohtaan, vaikka oli sitä ennakkoon odottanut...



Esikoinen on nyt 2,5 vuotta, minä ja mieheni alle 30-kymppisiä, että on tässä vielä aikaa.