Nelilapsiset perheet! Miten arki sujuu, millaiset
ikäerot lapsillanne on. Paljonko ruokaan ym. kuluu rahaa, ja onko teillä aikaa jokaiselle lapselle yksilönä?
Haaveilen neljännestä lapsesta, mutta oma jaksaminen, taloudellinen puoli, jne. mietityttää..
Meillä siis nyt lapset tyttö 15, poika 13 ja tyttö 7.
Iso ikäero tulisi muihin siis...
Kommentit (12)
lapset 11,8,3 ja 4kk
Arki sujuu hyvin,silloin kun koko porukka esim.oksentaa on rankkaa=(
meillä on kaikilla lapsilla omat huoneet ja tilaa.
Yritän järjestää että kaikki saavat sitä omaa aikaa,isompien kanssa käyn 2 kertaa kussa maalauskurssilla,mies vie paljon uimaan isompia vuorotellen.Vanhin on tyttö,ja hänen kanssa käyn shoppailemassa=)
Maitoa kuluu ihan hirveesti=)
Itse oon ollut jo 4-vuotta kohta kotona,ja mies on osin lomautettu mutta silti on hyvin pärjätty.On varaa ostaa lapsille mitä tarvitsevat,tosin sukulaiset meillä ostavat usein synttäri/joululahjaksi kenkiä,haalareita,luistimia yms..kalliimpia juttuja.Kirppareilta jotain ostan,mutta lähinnä vauvalle sieltä löytää.
Matkustellaankin pari kertaa vuodessa,ainakin kerran kylpylään ja kerran ulkomaille=)
tuo on minustakin ihanaa,kun voin keskittyä koululaistenkin asioihin,ja olen täällä kotona,vaikka ovat isoja niin silti on iiissä se oma hommansa..joka ilta käydään seuraavan päivän aikataulut läpi,kuka menee mihinkin ja katsotaan että on tarvittavat asiat kouluun mukana=)
Perhe on niin iso ja melkein joka päivä on jollain jotain neuvolaa,hammaslääkäriä,keskustelua yms yms..
3 ensimmäisellä on ikäeroa 2,5 vuotta, mutta nelonen syntyi kolmannen ollessa 5,5 vuotta. Nyt lapset ovat kohta 12, 9, 6 ja 1v. Kolmas käy nyt eskaria ja minä olen hoitovapaalla kuopuksen kanssa. Kaksi vanhemaa koulussa. Kiva olla kotona, kun koululaiset tylevat. Koululaisten asioihinkin voi syventyä tosissaan. Ihmetyttää miten muistin kaiken kun olin töissä: kokeet, jumppavarusteet jne. Ja vauvaan voi sitten syventyä ihan kunnolla, kun isommat on päivällä omissa jutuissaan, saa siis kahden keksistä aikaa vauvan kanssa. Sisaruksistakin on jo apua vauvan hoidossa ja tykkäävät pienimmästä tosissaan. Kiva katosa kun pienellä on monta hellijää. Kyllä minä koen, että aikani riittää jokaiselle lapselle. Meillä oli jo tila-auto ja talo sen verran iso, että pienin ei ole muutosta näihin asioihin tuonut. Tiukkaahan se nyt hoitovapaalla tietenkin on, mutta toimeen tullaan, vaikka mies ei mikään isopalkkainen ole. Ruokalaskuunhan pienin ei vielä paljoa lisää tuo. Puoli vuotta oli täysimetyksellä ja sitten soseita tein itse ja osa purkista. Ja nyt kun syö samaa ruokaa, annokset ovat kuitenkin niin pieniä, että menekki ei ole kasvanut. Kun palaan töihin hoitomaksua ei tarvitse maksaa kuin 1 lapsesta, muut ovat jo koulussa. Halvempaa kun silloin kun viimeksi olin töissä. Minä en ole mitään negatiivista neljännessä kokenut. Päinvastoin, kaikkien rakastama pikkuinen tuo iloa valtavasti. On tosi ihana taas seurata pienen lapsen kehtitysaskeleita.
Taloudellista puolta vain pelkään ja sitä kärsivätkö isommat lapset... Valoit uskoa että kyllä me selvittäisiin... Kiitos : ) -ap
ja etenkin jos on noin kuin ap:llä, että muut jo aika isoja.
Meillä on 2 sarjaa, eli 2 tiheällä ikäerolla, sitten pitkä tauko ja taas 2 tiheämpään.
Varsin mukavaa :).
Arki sujuu kun isoista apua jo, tavallaan "hoidettavia" lapsia vain kaksi, mutta tietty isojen kanssa sitten omat jutut missä ne tarttee apua ja tukea.
IHme kumma rahatkin vaan jotenkin riittäneet eikä ole niin paljon tarttenut karsia kuin luulin, kohta menen töihin niin varmaan vielä parempi tilanne.
se on ihan valtava rikkaus, kun on pikkusisaruksia. Oppii siinä samala näkemään mikä on vauva ja pieni lapsi.
Ja kiukkuinen murkkukin, joka muuten kaihtaa kosketusta, voi kuitenkin hellyyden ja halauksen kaipuuta luontevasti purkaa pikkusisaruksen kanssa, sillä semmoinen 1-2 v:hän on lähes aina aurinkoinen ja vain menee ja halaa.. :).
6
ja etenkin jos on noin kuin ap:llä, että muut jo aika isoja. Meillä on 2 sarjaa, eli 2 tiheällä ikäerolla, sitten pitkä tauko ja taas 2 tiheämpään. Varsin mukavaa :). Arki sujuu kun isoista apua jo, tavallaan "hoidettavia" lapsia vain kaksi, mutta tietty isojen kanssa sitten omat jutut missä ne tarttee apua ja tukea. IHme kumma rahatkin vaan jotenkin riittäneet eikä ole niin paljon tarttenut karsia kuin luulin, kohta menen töihin niin varmaan vielä parempi tilanne.
tosin esikoinen vasta 7kk :D, mutta olen silti suunnitellut/haaveillut, että toinen tulisi kun esikoinen 2-3v., sitten palaisin töihin kun kakkonen n.3v. ja sitten kun kakkonen aloittaa koulun, syntyisi kolmonen ja sen perään nelonen. :)
itselläni jonkinlainen "trauma", kun meitä ollut kolme sisarusta, että joku (minä vanhin tai sitten nuorin) on jäänyt ulkopuoliseksi :/
En tunne sinua tai teidän taloutta, niin envoi varmaksi luvata että miten jaksaisit ja miten talous kestäisi.
Neljäs lapsi tuo yleensä suurinpana kuluna uuden auton hankinnan... sen tila-auton jos halutaan että koko perhe matkustaa saman auton kyydissä siis :) Ja matkustaminen muutenkin on kalliimpaa. Hotelleihin ei aina mahdu 6henkistä perhettä samaan huoneeseen....
Mutta teillä lapset jo niin isoja, että saisit varmaan ainakin nauttia kaikessa rauhassa vauvasta :) Ja isommista on jo ihan oikeaa apuakin! 15vuotias osaa tehdä jo paljonkin asioita ja pystyy joskus vaikka paimentaakin kuopusta.
joten en käytännössä tiedä. Rahaa en arvele sen kummemmmin kuluvan, kun ei ole autoa ja tähän asuntoon aiotaan mahtua ja isompien vaatteita ja leluja on. Meillä vanhin 10, sit 8 ja reilusti jo ylil 3v. Ainakin raskauden jaksoin paremmin kuin kolmannen kohdalla, vaikka olen yli 40v. Nyt vasta tukalaa, kun maha jo iso, vaikka on taas helpompaa, kun koko perheen vatsatauti ohi.
Ainakaan vauvatavaroihin ei ole paljon uponnut, koska olen niin paljon saanut kierrätettyä. Myös kaikenmaailman urheiluvälineitä yms. on valmiina. Kun ikäerot ovat suuret, kaikkien kanssa on mielenkiintoista ja kaikki tulevat yksilöinä kohdeltua. Eikä ole yhden vauvan äidin yksinäisyyttä kotona. Riippuu tietysti perheen yksilöllisestä tilanteesta, meneekö esim. talous liian tiukalle tai asunto ahtaaksi. me mahdumme hyvin pienehköön omakotitaloon.
7v,6v,4v ja 1v ja hyvin ollaan selvitty.
Lapset ovat syntyneet reilusti alle kolmen vuoden (joo kyllä) sisään. Nyt ovat jo alakouluikäisiä kaikki.
Alku oli raskasta, mutta nykyään on jo aika helppoa. Lapset viihtyvät keskenään, ovat reippaita ja omatoimisiakin sopivalla tavalla.
Huushollin pyöritys on aikamoista. Ruokaa täytyy laittaa paljon, ja pyykkiä riittää. Teen vaativaa työtä, ja olen usein aika väsynyt. Toivoisin enemmän aikaa olla vaan, sekä yksin, puolison että lasten kanssa.
En oikein edes ajattele rahan menoa suhteessa lapsilukuun. Tosin autoa vaihtaessa asia tulee eteen. Vaaditaan iso farmari, jotta edes lapset ja toinen vanhemmista mahtuisi kyytiin... Ruokamenoista en pidä kirjaa, mutta kummasti sitä on löytänyt keinoja taloudelliseen ruoanlaitoon.
3 ensimmäisellä on ikäeroa 2,5 vuotta, mutta nelonen syntyi kolmannen ollessa 5,5 vuotta.
Nyt lapset ovat kohta 12, 9, 6 ja 1v.
Kolmas käy nyt eskaria ja minä olen hoitovapaalla kuopuksen kanssa. Kaksi vanhemaa koulussa. Kiva olla kotona, kun koululaiset tylevat. Koululaisten asioihinkin voi syventyä tosissaan. Ihmetyttää miten muistin kaiken kun olin töissä: kokeet, jumppavarusteet jne.
Ja vauvaan voi sitten syventyä ihan kunnolla, kun isommat on päivällä omissa jutuissaan, saa siis kahden keksistä aikaa vauvan kanssa. Sisaruksistakin on jo apua vauvan hoidossa ja tykkäävät pienimmästä tosissaan. Kiva katosa kun pienellä on monta hellijää.
Kyllä minä koen, että aikani riittää jokaiselle lapselle.
Meillä oli jo tila-auto ja talo sen verran iso, että pienin ei ole muutosta näihin asioihin tuonut. Tiukkaahan se nyt hoitovapaalla tietenkin on, mutta toimeen tullaan, vaikka mies ei mikään isopalkkainen ole.
Ruokalaskuunhan pienin ei vielä paljoa lisää tuo. Puoli vuotta oli täysimetyksellä ja sitten soseita tein itse ja osa purkista. Ja nyt kun syö samaa ruokaa, annokset ovat kuitenkin niin pieniä, että menekki ei ole kasvanut.
Kun palaan töihin hoitomaksua ei tarvitse maksaa kuin 1 lapsesta, muut ovat jo koulussa. Halvempaa kun silloin kun viimeksi olin töissä.
Minä en ole mitään negatiivista neljännessä kokenut. Päinvastoin, kaikkien rakastama pikkuinen tuo iloa valtavasti. On tosi ihana taas seurata pienen lapsen kehtitysaskeleita.