Asperger+raivokohtaukset

Kiinnipito ei sovi Asperger-lapsen rauhoittamiseen

Sairaalassa Asperger-lapselle tarjottiin kiinnipitoa. Se vain pahensi asiaa. Itseasiassa lapsen pitäisi saada rauhoittua stressitilanteessa ilman kiinnipitoa.

Huhuu!

Meillä jo nuori aikuinen asperger perheessä. Käy terapiassa ja opettelee hallitsemaan käytöstään noissa vaikeissa tilanteissa.

Eipä niille paljoa voi. Tavallaan täytyy olla sellainen parjattu curling-vanhempi ja siloitella arkea niin, että koitetaan välttää vaikeiden tilanteiden synty.

Meillä annetaan raivota, jos siltä tuntuu mutta asiat puhutaan "auki" , kun raivo menee ohi.

Tietyt rajatkin on raivoamiselle, ei saa rikkoa tavaroita, ei satuttaa ketään jne mutta maailmaan mahtuu ääntä.

Jos huomaamme, että raivari on kehittymässä, koitamme rauhoittaa tilannetta, pysäyttää raivarin tavallaan.



Kuulutteko tukiliittoon? Paikallisyhdistykseen? Vertaistuesta saa apua jaksamiseen ja vinkkejä arkeen. Nettisivuiltakin voi lukea keskusteluista vinkkejä. http://www.autismiliitto.fi

menee ohi kun huomion vie johonkin,aina se ei tosin auta..tilanteesta riippuen..joskus on raivonnut esim bussi matkan kokonaan,niin että mikään ei auta :(

joihin ei tosiaan mikään auta. Rutiinit, hyvä ennakointi ja tasainen arki, riittävä uni ja mahdollisuus olla yksin ovat vähentäneet ongelmia.



Myös se, että aisti-integraation ongelmat helpottuvat iän myötä on helpottanut kovasti!



Kerrotko ap teidän koulujutuista, mikä koulumuoto ja miten on koulussa mennyt.

Kamalia raivareita ollut. Terapiaa ja terpaiaa yms. Välillä ne tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa. Ei vaan auta muu kuin toivoa, että nisstä on oikeasti sitten joskus oikeasti hyötyä.

Meillä raivarit on sitä luokkaa, että ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin kiinnipito.

Huutaa ja melskaa saa, mutta siinä kohtaaa, kun aalkaa tavaraa lennellä ja on vaaraksi itselleen ja muille niin kiinnipito on ihan pakko.

Ikää 12v herralla ja tällä hetkellä on 4 viikkoa ollut lastenpsykiatrilla osastojaksolla. Vielä on sama määrä ainakin jäljellä ja jatko katsotaan sen jälkeen.

Olisinpa ollut aikaisemmin viisas ja hakenut, anonut, kerjännyt tuota osastojaksoa jo paljon aikaisemmin.

puhu vasta sitten kun kohtaus on mennyt ohi. Mitä tapahtui, miksi, miten ne tunteet olisi pitänyt ilmaista. Anna lapsen keksiä/nimetä tunteensa ja keinonsa. JÄrjestä mkyös joku palkkiosysteemi (tarrapalkkiojärjestelmä) oikeinden tuneenilamisutapojen opettamiseksi.

anna vaan rauhoittua rauhassa. Onko tytöllä joku paikka jossa saa olla rauhassa?



Mikä saa aikaan raivarin? Onko jotain yhtäkkistä mihin hän ei kykene muuten reagoimaan, liikaa virikkeitä, nälkä?



Miksi hänen olisi pitänyt tulla kävelylle jos ei halunnut, valmistelitko häntä vai yrititkö saada mukaasi tuosta vaan?



t. as-pojan äiti

jo päivällä saatan sanoa että illalla sitten mennään viemään koira lenkille, tuntia ennen muistutan, sitten varttia ja viittä minuuttia ennen...sitten onnistuu.

tärkeää on löytää arjesta pahimmat kompastuskohdat ja miettiä millä toimilla raivarit saadaan väistettyä tai hillittyä ja on myös tärkeää että tunteen saa rauhassa ja turvallisesti kokea itsestä pois.

Kiitos kommenteista. Tilanne tänään siis se, että nukuin päiväunia koska olen kuumeessa. Lapsi oli vieressäni ja pötkötteli myös.



Aivan yhtä-äkkiä hän rupesi itkemään ja sitten alkoi tuo raivokohtaus. Usein on auttanut se, että lähdemme koiran kanssa ulos ja hän saa mennä samalla puistoon keinumaan. Nyt ei tämäkään siis auttanut, vaan raivosi myös ulkona.



Yritin kysellä jälkeenpäin ja sanoittaa, mutta hän ei osannut sanoa syytä kohtaukseen.



Ennakoida tämän kanssa ei pysty ollenkaan, koska nämä tulevat aivan puun takaa. palkkiojärjestelmä ei toimi, koska mikään ei ole hänelle riittävän sopiva palkinto.



Lapsi saa toimintaterapiaa ja puheterapiaa. Olisiko vielä jotain, mitä kannattaa harkita?



Hän on koulussa, erityisluokassa oman avustajan kanssa. Jonossa hän on kaupunkimme autistiluokalle ja toivon, että hän pääsee sinne ensi syksynä.



Emme kuuluu liittoon, mutta olen ajatellut liittyä, vielä en ole saanut. Täytyy katsella sivustoja.



Kiitos todella auttavista kommenteista. Jotain meidän perheellemme sopivaa täytyy miettiä.

Hän huutaa omassa huoneessa sängyssään ja kun kohtaus on ohi, tulee sieltä muina naisina taas seuraan.



Ap

te vaaan ette ole saaneet sitä selville vielä. Ota selvää, mistä lapsesi nauttii ja anna sitä palkinnoksi. Josku sen sopivan palkinnon huomaaminen on niin yksinkertaista, ettei sitä keksi. Meillä palkintoina oli esimerkiksi:

piirtämistä yhdessä vanhemman kanssa, oli tärkeää, missä vanhepmia istuu ja katsoo.

Ristinollan peluuta yhdessä vanhemman kanssa.

Sitä että vanhempi rapsuttaa päätä tietyn ajan (ylensä 5 min illalla).

Ylimääräinen iltasatu.

VIikonloppuna isoista jutuista palkinnoksi vietiin ajamaan enduroa.





Standardipalkinnot ei välttämättä tehoa. Tavarat ja karkit ei välttämättä merkitse lapselle mitään. Ota selvää, mikä merkitsee. Yleensä se on jotain toiminnallista, kosketuksellista ja yhteistä rakkaitten ihmisetne kanssa. Se on sit se palkinto.

Täytyy jotenkin yrittää miettiä palkintoa. Myös ennakointia mahdolliseen kohtaukseen täytyy kehittää, jotta palkintojärjestelmästä olisi jotain hyötyä.



Millä tavalla sinä olet ennakoinut kohtauksen alkamisen?