Mitä tehdä kun en halua vanheta
Olen 27 ja tunnen itseni todella vanhaksi, ja tuntuu että kolmenkympin jälkeen ei ole elämää. Saati neljän- tai viidenkympin. En ole nytkään saavuttanut yhtään mitään, mitä tähän ikään mennessä olisi pitänyt ja tuskin saavutan myöhemminkään. Ja kohta loppuu hedelmällisyyskin eikä ole miestäkään. Ja tästä sitten vaan rumenen päivä päivältä kunnes olen ryppyinen nahkakasa. Elämä on ihan epäreilua. Vaikka usein pelkään, että mulla on joku tappava tauti, niin välillä ajatus pikaisesta kuolemasta on helpottava, että sitten musta ei tule ainakaan säälittävää köyhää yksinäistä kolmevitosta. Ja ei tarttisi enää stressata siitä, kun ei ole saanut tehtyä mitään. Kuitenkaan en useimmiten haluaisi kuollakaan, haluaisin vain olla nuorempi tai että en vanhenisi tästä enää ollenkaan. Mikä auttaisi?
Kommentit (13)
totuushan on että yli 30v nainen, joka on pitänyt fyysisesti ja henkisesti huolta itsestään on miljoona kertaa kauniimpi ja kiinnostavampi kuin parikymppinen. Turhaan stressaat vanhenemisesta.
siinä et paljoo kerkee miettimään turhia :D hanki harrastus niin et kerkeää morkkaamaan :D tai hanki paljon rahaa... sehän piristää varmasti, voit sitten botoksia tunkea naamaan... :D
tuskin mitään sen kummempaa.
saisit masennuslääkkeet ja mahdollisesti terapiaa.
Kuulostaa nimittäin ainakin masennukselta noi sun ajatukset.
Kannattaisi suunnitella oman elämän haltuunottoa. Lapsen voi hankkia ilman miestäkin, jos todella tahtoo. Ja jos se haltuunotto tuntuu ylivoimaiselta tai et tiedä, mistä otat kiinni, niin ammattiapu voi olla paikallaan. Tsemppiä!
saisit masennuslääkkeet ja mahdollisesti terapiaa. Kuulostaa nimittäin ainakin masennukselta noi sun ajatukset.
30 kriisi vaan, ei sen kummempaa!
miten pääsee eroon vanhenemisen pelosta, kun sitä vain koko ajan vanhenee, eikä asialle voi mitään? Vaikka elämää olisikin teoriassa esim. 40 vuotta jäljellä niin suurin osa siitä on ihan kurjaa, kun on niin vanha ja ruttuinen, pää ei pelaa enää kunnolla eikä kukaan välitä, ja miehetkin kattelee vaan parikymppisiä..
...murehdi vaikka jotain muuta, koska tuolle asialle ei kukaan voi mitään!
Me ollaan kaikki joka sekunti vanhempia kuin hetki sitten, älä tuhlaa aikaa sen murehtimiseen... se vaan menee niin - ja murehtimalla se aika ainakin kuluu hukkaan =)
kun en voi lakata miettimästä, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä eri tavalla (oikeastaan koko elämä) ja kaikki on mennyt ihan huonosti..ja aika vaan kuluu ihan mielettömän nopeasti, ahdistaa usein niin että henki salpautuu. Ja kuulen joka puolelta miten vanha olen ja mitä olisi tähän mennessä ehtinyt pitänyt tehdä.
joko hyväksyvät tai tuomitsevat sinut.
Jos olet 30-vuotiaana naimisissa, 2 lapsen äiti jolla on koulutus ja vakituinen työpaikka ja ok-talo, se on aina parempi kuin olla 30-vuotias pätkätyöläinen jolla opinnot kesken, asua vuokralla ja olla sinkku.
Kannattaa siis kiinnittää koko ajan huomiota siihen mitä muut susta ajattelee, niin tiedät miten elämä suoritetaan oikein.
kun en voi lakata miettimästä, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä eri tavalla (oikeastaan koko elämä) ja kaikki on mennyt ihan huonosti..ja aika vaan kuluu ihan mielettömän nopeasti, ahdistaa usein niin että henki salpautuu. Ja kuulen joka puolelta miten vanha olen ja mitä olisi tähän mennessä ehtinyt pitänyt tehdä.
joko hyväksyvät tai tuomitsevat sinut.
Jos olet 30-vuotiaana naimisissa, 2 lapsen äiti jolla on koulutus ja vakituinen työpaikka ja ok-talo, se on aina parempi kuin olla 30-vuotias pätkätyöläinen jolla opinnot kesken, asua vuokralla ja olla sinkku.
Kannattaa siis kiinnittää koko ajan huomiota siihen mitä muut susta ajattelee, niin tiedät miten elämä suoritetaan oikein.
tiedostan kyllä jotenkin, ettei pitäisi miettiä mitä muut ajattelevat, mutta ehkä ennemminkin itse kuvittelin olevani jossain muualla ja tekeväni jotain muuta tässä iässä. Parikymppisenä pelkäsinkin, että päädyn nykyiseen tilanteeseeni ja niin sitten kävikin. Enkä tunnu pääsevän tästä pois. Ja aiemmin oli aina nuorin joka asiassa ja nyt onkin myöhässä ihan kaikesta. Ja kun vielä ajattelen ihan eri tavalla esim. siitä mitä haluaisin tehdä työkseni, siis täysin päinvastaista mitä nyt vielä opiskelen, ja siihenkin on myöhäistä enää vaihtaa.
sen huomasin jo 10-vuotiaana, mutta 45v:nä vaihdoin vielä ammattia. Ja ajattelin, ettei tämäkään ole mun viimeinen ammatti. Vielä teen jotain esim. muutan maalle yrittiviljelijäksi tai jotain vastaavaa. Voi kun mä taas lähenen 5-kymppiä ja mä en vieläkään tiedä, mitä musta tulee isona. Oikeastaan ihanaa. :)
siitä mitä haluaisin tehdä työkseni, siis täysin päinvastaista mitä nyt vielä opiskelen, ja siihenkin on myöhäistä enää vaihtaa.
kun en voi lakata miettimästä, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä eri tavalla (oikeastaan koko elämä) ja kaikki on mennyt ihan huonosti..ja aika vaan kuluu ihan mielettömän nopeasti, ahdistaa usein niin että henki salpautuu. Ja kuulen joka puolelta miten vanha olen ja mitä olisi tähän mennessä ehtinyt pitänyt tehdä.
joten unohda ne mahdolliset virheet tai tekemättömät asiat ja aloita tänään!!!
Aloita jostakin pienestä jutusta, joka on suhteellisen helppo saavuttaa, niin et tule haukanneeksi liian suurta palaa ensimmäisenä - kyllä varmasti onnistut, asennetta ystäväni =)
Älä vertaa itseäsi ja elämääsi toisiin, sulla on vaan se aika ja se kroppa, joka sulla nyt juuri on --- ja tietenkin haluat olla hyvä itsellesi! Kaikilla ihmisillä on kausia, jolloin tuntuu, ettei ole onnistunut tarpeeksi hyvin ja kaikki masentaa tai on vaan huonosti, mutta sehän juuri on elämää... Kyllä nekin ihmiset, joilla on jo tuossa iässä nuo 'haluamasi' asiat, kyllästyvät omaan elämäänsä ja haikailevat jostain 'paremmasta'... vain sinä voit elää sun elämän, tee se!!!
saisit masennuslääkkeet ja mahdollisesti terapiaa.
Kuulostaa nimittäin ainakin masennukselta noi sun ajatukset.