Sisarusten tasa-arvoisuudesta

Tosin omat vanhempani ovat hysteerisen tasa-arvoisia lasten suhteen. Saamme suunnilleen eurolleen samanarvoiset lahjat. Ja sama juttu lastenlasten lahjoissa.



Miehen vanhemmat eivät auta tai lahjo ketää.

siskoni opiskelut on maksettu, mutta itse jouduin ottamaan opintolainaa noin 7000 euroa aikoinaan. Tänä jouluna sain vanhemmiltani lahjaksi rahaa 40 euroa, siskoni taas sai 400 euron television.

joten mun mielestä on ihan reilua että kotoa tuetaan tytärtä enemmän kuin poikaa. Ennen vanhaan tyttärelle maksettiin myötäjäiset.

ja itsekin olen ollut epäreilu omia lapsiani kohtaan siten, että tuhlari on saanut enemmän kuin järkevä rahankäyttäjä. Kai se on niin että jos lapsi osaa käyttää rahaa järkevästi, sitä ei tarvitse yhtä paljon kuin typerä rahankäyttäjä...

ilmeisesti tähän on vaan totuttava. tuntuu vaan ikävältä mieheni puolesta..

joten mun mielestä on ihan reilua että kotoa tuetaan tytärtä enemmän kuin poikaa. Ennen vanhaan tyttärelle maksettiin myötäjäiset.

tuossa viestissä kyllä totesin, että sisko tienaa ENEMMÄN kuin veljensä (duunareita molemmat). sisko asuu myös paljon halvemmassa kaupungissa, hän vaan on kova tuhlaamaan.

oudolta tuntuu myös se, että toisinaan appivanhemmat puhuvat meille ns. pahaa tyttärensä typerästä rahankäytöstä, mutta jatkavat silti huonon käytöksen palkitsemista.

ap

Itselläni on aivan samoja kokemuksia. Välillä harmittaa, mutta yritän päästä kateuden tunteista eroon. Siskolleni maksetaan yhtä sun toista extraa, kun se sössii asiansa (on vieläpä minua vanhempi) ja samoin miehen siskon lapsille ostetaan kaikki vaatteetkin isovanhempien toimesta, kun niillä on niin vaikea isäsuhde. Järkyttävää isovanhempien hyväksikäyttöä. Minun mieheni siskolla on todella hyvä palkka, mutta koska se hassataan kaiken maailman hömpötyksiin, pitää mummon ostaa lapsille vaatteet, ettei tarvi resuisissa vaatteissa kulkea. Hänen lapsilleen ostettiin jouluna kaikille suksipaketit, luistimet ja jokaiselle päälle isot lelut (jääkiekkopeli, stiga, nukkekoti). Meidän lapsemme saivat molemmat pienet petshop-paketit. Minun vanhempani taas ostavat meidän tytöille aina pienet nuket tai vastaavat ja suvun ainoalle pojalle (sisareni lapselle) ihan mahdottomasti kaikkea, koska poika tarvii niin paljon enemmän.



Ei siinä mitään ja onneksi lapset eivät näitä vielä huomaa, mutta kyllä tuosta suosimisesta tulee helposti paha mieli. Jotenkin se, että pärjää omillaan aiheuttaa sen, että jää huonompaan asemaan lahjojen ja rahallisen tukemisen osalta. Mutta ainakin mun sisko on pohjaton kaivo. Äiti ja isä eivät vain ole sitä vielä tajunneet... Ja arvatkaapa kuka on se vastuullinen lapsi, joka kohta hoitaa ikääntyviä vanhempiaan?

Älä vain totu siihen. Tietenkään ei asiaan voi oikein puuttua muu kuin oma miehesi, ja silloinkin vanhempansa saattavat loukkaantua verisesti. Mutta tottuminen merkitsee hyväksymistä ja hyväksyminen laittaa vahingon kiertämään esim. omien lastenne kohdalla.



Omat vanhempani ovat varsin tasapuolisia. Lahjat saattavat olla erilaisia mutta arvot ovat aika lähellä samaa. Miehen vanhemmilla on ollut lasten ollessa nuorempia tapana suosia tytärtä siten, että tämä meni töihin vasta ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja siihen saakka hänelle maksettiin kaikki vaatteet, harrastukset ja esim. huoneeseensa kalustusta ja laitteita sekä kalliita ulkomaanmatkoja. Mieheni sen sijaan meni töihin 13-vuotiaana ja on siitä lähtien maksanut kaikki harrastuksensa ja tavaransa, jotka joutui usein luovuttamaan siskolleen, jos hankki uutta omilla rahoillaan (ei siis saanut myydä omaa omaisuuttaan). Molempia on autettu asp-tilin kartuttamisessa, ja miestä autettiin opiskeluaikoina (tyttö asui tuolloin vielä kotona). Tytär saa edelleen esim. talvivaatteensa ja juhlavaatteensa äidiltään, samoin saavat tyttären lapset. Poika ei saa mitään vaatteita mutta nyt meidän lapsemme sai yhdet juhlavaatteet, joista tosin muistettiin mainita, että olivat todella kalliita.



Tavallaan en kuitenkaan pidä tilannetta täysin epäreiluna (muuta kuin nuoruuden osalta). Tytär on äidilleen läheisempi ja esim. shoppailevat yhdessä ja viettävät enemmän aikaakin yhdessä. Toki sellaisesta saa ja voi palkita. Joululahjat ja synttärilahjat tyttären perheelle ovat aina kalliimpia mutta eivät toisaalta niin kalliita, että niistä pitäisi loukkaantua. Vaatetta anopin tulee ostettua perheelle viikottain. Sallin toki hänelle sen huvin. Me asumme kauempana emmekä käy yhtä usein.



Silti en aio asiaan sillä tavalla tottua, että hyväksyisin saman kohtelun. Myös omat vanhempani saattavat jotain pientä ostaa siskolleni, joka käy eniten kotona heitä katsomassa, mutta todella harvoin. Tämä on ihan ok. Itse aion kohdella lapsiani ja lastenlapsiani niin tasapuolisesti kuin mahdollista. Jos toinen lapsista käy usein ja auttaa, niin jotain pientä apua voin antaa takaisinkin, mutta en niin suuria arvoltaan, että näkyisi esim. joulu- tai synttärilahjoissa. Eihän se nyt lastenlasten vika ole, jos vanhemmat eivät käy usein.

jotka haluaa kaiken olevan tasan. Ei missään eikä koskaan ole sanottu, että vanhempien täytyy antaa aikuisille lapsilleen yhtä paljon ihan mitä tahansa. Ehkäpä appivanhemmat muistavat, että ovat usein hoitaneet ap:n lapsia eli antaneet lahjansa aikana ja vaivana, joten tyttärelleen korvaavat sen sitten rahalla.



Meillä ei anneta aikuisille lapsille syntymäpäivälahjoja, se on jotenkin noloa etenkin jos lapsen puoliso kyttää lahjan hintaa.

on oikeasti epäreilua, että yhtä lapsista tuetaan mittavasti muiden kustannuksella.



Voi olla, että appivanhemmat tukisivat teitäkin, jos pyytäisitte. Ehkä kälysi vaan siis on härskimpi pyytäjä...



Siinäkin tapauksessa itse toimisin niin, että kirjaisin sen ennakkoperinnöksi, joka otetaan huomioon perinnönjaossa aikanaan.

mulla on 3 sisarusta ja me olemme aina olleet ihan eri viivalla. Siskoni ja toinen veljeni saaneet kaiken taloudellisen tuen kun taas minä ja vanempi veljeni olemme jääneet ilman. toisaalta koen ettei mulla sitten ole mitään velvollisuuksiakaan vanhempiani kohtaan.

Vai onko sitten niin, että se "kaiken saanut" ei edes itse tajua tai näe epätasa-arvoisuutta? Keskittyy vaan omaan itseensä?

jotka haluaa kaiken olevan tasan. Ei missään eikä koskaan ole sanottu, että vanhempien täytyy antaa aikuisille lapsilleen yhtä paljon ihan mitä tahansa. Ehkäpä appivanhemmat muistavat, että ovat usein hoitaneet ap:n lapsia eli antaneet lahjansa aikana ja vaivana, joten tyttärelleen korvaavat sen sitten rahalla.

Meillä ei anneta aikuisille lapsille syntymäpäivälahjoja, se on jotenkin noloa etenkin jos lapsen puoliso kyttää lahjan hintaa.

ihan hyviä pointteja, valitettavasti ei vaan oikeen sovi meidän tapaukseen.

en tietenkään vaadi, että molemmat saavat täsmälleen saman arvoisia lahjoja, mutta jos toinen saa vaikkapa taulutv:n ja toinen kirjan, ei tarvitse olla salapoliisi tietääkseen, että niillä on hintaeroa..

meidän vauvakin on vielä yrityksen asteella, eli eivät ole kerenneet auttamaan hoitamisessa :) esimerkkinä muusta auttamisesta voisi mainita, siskon kämpän, jonka remppasivat lattiasta kattoon.

nro 10 mainitsi ennakkoperinnön. ajatus on käynyt mielessä, mutta kaikki olemme vielä nuoria ja olisi aika hullua ruveta perinnönjaossa kaivelemaan lahjalistoja 30 vuoden takaa :D

ponnekkaampi lahjatoiveiden esittäminen oli hyvä ajatus. ehkä sitten ensi jouluna :)

mutta mielestäni pahempaa on eriarvoinen kohtelu ihmisinä.



Esimerkki: isosiskoni on sairaana eikä pääse tapaamaan vanhempiamme. Vanhemmat toivottavat paranemista ja voivottelevat.



Kun minä olen sairaana enkä pääse, saan kuulla vielä kuukausia jälkeenpäin että kuvittelin koko taudin ja etten välitä vanhemmista edes sen vertaa että olisin tullut "pienessä" mahataudissa yms. käymään.

Voihan ap esittää pontevia lahjavaatimuksia, mutta appivanhemmilla on täysi oikeus niille nauraa ja todeta, että eläviä ihmisiä ei peritä ilman heidän suostumustaan.



En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että vanhemmat eivät saisi käyttää rahojaan juuri siihen, mihin itse haluavat, vaikka sitten vain lapsistaan yhteen. Onko ap jäänyt lapsena vaille jotain, koska vielä aikuisena mittaa viivotin kädessä, että kaikki saavat yhtä suuren palan jäätelöä?

Voihan ap esittää pontevia lahjavaatimuksia, mutta appivanhemmilla on täysi oikeus niille nauraa ja todeta, että eläviä ihmisiä ei peritä ilman heidän suostumustaan.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että vanhemmat eivät saisi käyttää rahojaan juuri siihen, mihin itse haluavat, vaikka sitten vain lapsistaan yhteen. Onko ap jäänyt lapsena vaille jotain, koska vielä aikuisena mittaa viivotin kädessä, että kaikki saavat yhtä suuren palan jäätelöä?

Ja saavathan vanhemmat tehdä mitä haluavat. MUTTA niin saavat sitten lapsetkin, sitä saa mitä tilaa jne... Kummaa että vanhemmat haluavat kohdella lapsiaan eriarvoisesti.

Voihan ap esittää pontevia lahjavaatimuksia, mutta appivanhemmilla on täysi oikeus niille nauraa ja todeta, että eläviä ihmisiä ei peritä ilman heidän suostumustaan. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että vanhemmat eivät saisi käyttää rahojaan juuri siihen, mihin itse haluavat, vaikka sitten vain lapsistaan yhteen. Onko ap jäänyt lapsena vaille jotain, koska vielä aikuisena mittaa viivotin kädessä, että kaikki saavat yhtä suuren palan jäätelöä?

Rahalliselta arvoltaa isot lahjat tulee huomioida ennakkoperintönä. En vaan tiedä, kenen pitä olla asiassa aktiivinen. Eikö sen pysty hoitamaan jälkeenpäinkin?

sekä miehen että minun vanhempieni kanssa. Mikään sukupuolijuttu se ei meidän suvuissamme ole, sillä minun vanhempani tukevat veljeäni kun taas appivanhemmat tukevat tytärtään.



Minun vanhempieni motiivi on se, että veljeni aikanaan tarvitsi apua päästäkseen käsiksi omistusasuntoon (opinnot venyivät eikä tehnyt koskaan niiden ohella töitä), kun taas minä olen lukioikäisestä asti ollut töissä ja myös valmistunut nopeasti.



En ole mitenkään katkera tästä kenellekään, rakastan veljeäni ja vanhempiani ja pidän vanhempien oikeutena tehdä rahoillaan mitä haluavat. Mutta itse en kyllä aio toimia samalla tavalla omien lasteni suhteen, en haluaisi palkita saamattomuudesta ja suhteessa siis tavallaan rangaista ahkeruudesta. Eri asia sitten jos jompikumpi ihan oikeasti joutuisi vaikeuksiin.

Naisten euro on pienempi kuin miesten

joten mun mielestä on ihan reilua että kotoa tuetaan tytärtä enemmän kuin poikaa. Ennen vanhaan tyttärelle maksettiin myötäjäiset.

tienaavan veljeään paremmin, että eiköhän tässä tapauksessa miehen euro ole se 80 senttiä.

V

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että vanhemmat eivät saisi käyttää rahojaan juuri siihen, mihin itse haluavat, vaikka sitten vain lapsistaan yhteen. Onko ap jäänyt lapsena vaille jotain, koska vielä aikuisena mittaa viivotin kädessä, että kaikki saavat yhtä suuren palan jäätelöä?

Jos vanhemmat käyttävät rahojaan vain yhteen lapseen, kannattaa muiden ilman muuta listata ne ennakkoperinnöksi. Ihan tasanhan homma ei mene sittenkään, mutta sen yhden henkinen yliote saa tuosta ainakin kolauksen.

Toisaalta täytyy sanoa, että vanhemmat, jotka suosivat yhtä lasta muiden kustannuksella huomattavasti, ovat todella huonoja vanhempia. Onhan vanhemmilla oikeus tehdä noin, mutta kyllähän se kertoo heistä paljon vanhempina ja ihmisinä noin ylipäätään.

Omat isovanhempani ovat juuri tuollaisia epäreiluja suosijoita. Toiset isovanhemmat suosivat pojan perhettä, ovat ostaneet heille mm. auton, asunnon jne. Muut eivät saa mitään, vaikka ei siis mitään riitaa ole. Toiset isovanhemmat suosivat sitten sen luuserilapsen perhettä. Aikuinen mies saa joka kuukausi vanhemmiltaan 500-1000 euroa rahaa, ja nyt tämän pojan lapsetkin ovat oppineet saman ja soittavat huonokuntoiselle mummille, että heti pankkiin siirtämään rahaa heille. Käymään eivät ehdi koskaan eivätkä sairaalassakaan käyneet, eivät hoida mummin asioita eivätkä auta mitenkään.

Säälittää tuollaiset luuserilapset, mutta toisaalta myös ärsyttää vanhemmat, jotka suosivat yhtä lasta muiden kustannuksella. Ei elämä ole tasapuolista, ja kyllä sitä huono-osaista voi auttaa, mutta se, että sitä rahaa tungetaan kymmeniä vuosia tilille eikä toinen pääse siitä silti jaloilleen, on säälittävää!

Jos toista aikuista lasta suositaan ja toista ei lahjojen arvoissa, niin miettikääpä seuraavat asiat



-hoitavatko lapsenlapsia

-auttaako lapsi vanhempaansa, esim. lähteekö mukisematta kuskiksi shoppailureissulle läheiseen kaupunkiin äidilleen?

-tekeekö lapsi remppaa mökillä/vanhempiensa kotona pyydettäessä tai pyytämättä hyvillä mielin

-viekä joku lapsista vanhemmilleen marjastuskauden aikana marjoja tai sieniä tms.



Eli vastavuoroisuus pitää myös huomioida. Jos joku lapsista asuu lähellä ja auttelee paljon ja on hälytettävissä lyhyelläkin aikaa milloin mihinkin apuun, on se ehkä asia jonka arvon haluavat osoittaa isommalla lahjalla.



Vastaavasti jos isovanhemmat hoitelevat paljon lapsia vuoden mittaan, tai enemmän kuin toisten lastensa lapsia, tai jos toisilla lapsilla ei ole lapsia, niin haluavat korvata tämän niille joiden lapsia eivät hoida, rahan määrällä.



En väitä etteikö silti ole perheitä joissa yhtä suositaan toisen kustannuksella, sekin lienee yleistä. Varmaan kateutta järkevämpää oman energian suuntaamista on ajatella oman elämän perustuvan johonkin muuhun kuin vertailuun tai oman talouden rakentamiseen almujen ja lahjoitusten varaan.