Sukujoulua viettäneet! Mitä kasvatusneuvoja saitte lapsettomilta sukulaisilta?
Meillä vilkas kaksivuotias, ja nyt on joulun jäljiltä tämäkin kelvoton kasvattaja evästetty hyvillä kasvatusneuvoilla lapsettomien puolelta.;) Ei mua haittaa, olenhan itsekin vielä hetki sitten ollut lapseton ja muistan oikein hyvin kuinka rasittavalta lapsien meno ja sählääminen tuntui.
Mut mä siis kuulin mm. että lapsen pitää syödä lautanen tyhjäksi ennen kuin saa poistua pöydästä, sisällä ei saa juosta eikä hyppiä ja että lapsi oppii puhumaan nopeammin selkeästi, jos hänelle kerrotaan asiat hitaasti ja selkeästi artikuloiden. Meidän lapsi on kuunnellut ällistyneenä kun sukulaiset on puhuneet hänelle kuin kuulovammaiselle mummolle.:D
Kommentit (12)
ja meidän vilkas 2v meni sinne makuuhuoneeseen omia aikojaan. Onneksi ehdottiin paikalle ennen kuin mitään tapahtui. Sai ohjeen katsoa lapseni perään etenkin silloin, kun tämä menee availemaan ovia.
paaljon hyviä vinkkejä saanut. Mm. tutin vierotuksesta, koliikkivauvan rauhoittelusta. 1 vuotiaan pitää älytä olla hiljaa, kun aikuiset seurustelevat ruokapöydässä. Yhteistä näille lapsettomien vinkeille on, että ovat tyyliin, "anna poltta käsi, niin oppii varomaan tulta". Vinkeistä paistaa myös läpi se miten rasittavina lapset koetaan. Neuvot koskevat usein sitä miten lapsi saadaan mahd. näkymättömäksi.
Mutta, muistanpa olleeni samanlainen, kun olin lapseton, niinpä otan nämä huumormielellä, vaikka välillä harmittaa.
Pientä lasta ei minunkaan mielestäni voi vaatia syömään lautasta tyhjäksi, koska äiti ei voi arvioida nälän suuruutta aina oikein. Mutta muista ohjeista olen kyllä samaa mieltä ystäväsi kanssa. Ei meilläkään lapset saa juosta sisällä. Ei muuten saa juosta päiväkodissakaan sisällä muutoin kuin jumppatuokiolla! Ja mitä tulee tulee puhumiseen annettuhin ohjeisiin, niin ne olivat erittäin hyviä ohjeita. Lapselle tulee puhua hitaasti ja hyvin artikuloiden, erityisesti jos lapsella on puheenkehityksessä viivästymään. Itselläni on ns. normaaleja ja viivästyneitä lapsia, joten tiedän että tuo hitaasti puhuminen on kyllä erittäin tärkeää, jos on pientäkin epäilystä, että lapsella puhe kehittyy tavallista hitaammin.
vauva on alkanut vierastamaan jo 4 kk iässä.
Rakkaiden sukulaisnaisten mielestä tämä johtuu siitä, että minä en koskaan käy vauvan kanssa missään o_o
Tapaan ko. rouvia n. 2 kertaa vuodessa ja asun toiselle puolella maata. He eivät edes tiedä arjestani mitään, mutta silti mielestään tietävät kaikesta kaiken.
Hohhoijaa näitä tätejä. Eivät ole edes mitään lapsettomia. Toisella on itsellääkin pieniä lapsia, toisella vähän isompia. Eivät silti ymmärrä vierastamisen olevan ihan normaali kehitykseen kuuluva asia.
että ei puhuta lapsista mitään lapsiperheille, koska rouvat ottavat sen verran hanakasti nokkiinsa kaikesta sanomisesta. Aina, kun äiti aloitti keskustelun Nicojampasta, ryhdyttiin puhumaan kansalaisopiston ryijykurssista tms. Eipä pääse kukaan sanomaan, että puututtiin lastenkasvatukseen! Parasta olla vaiti, koska pikkulasten äidit on nykyisin niin herkkiä.
Meillä 1v, 3v, 5v ja 7v ja meillä kyllä pätee nuo kaikki ohjeet mitä sait...
Meillä vilkas kaksivuotias, ja nyt on joulun jäljiltä tämäkin kelvoton kasvattaja evästetty hyvillä kasvatusneuvoilla lapsettomien puolelta.;) Ei mua haittaa, olenhan itsekin vielä hetki sitten ollut lapseton ja muistan oikein hyvin kuinka rasittavalta lapsien meno ja sählääminen tuntui.
Mut mä siis kuulin mm. että lapsen pitää syödä lautanen tyhjäksi ennen kuin saa poistua pöydästä, sisällä ei saa juosta eikä hyppiä ja että lapsi oppii puhumaan nopeammin selkeästi, jos hänelle kerrotaan asiat hitaasti ja selkeästi artikuloiden. Meidän lapsi on kuunnellut ällistyneenä kun sukulaiset on puhuneet hänelle kuin kuulovammaiselle mummolle.:D
Tänä päivänä todellakin on niitä mammoja, jotka tulevat kyläpaikkaan kuin lomalle ja olettavat, että kyläpaikan väki kaitsee lapsiaan. Sitten sitä valitettavasti joutuu opastamaan mammaa, että katso lapsesi perään, koska aikuispaikassa voi olla esmes lääkkeitä ja muita lapsi-vaarallisia aineita lasten ulottuvilla.
Joku sanoikin hyvin että monet lapsettomien neuvot tähtää siihen että lapset koetaan häiritsevinä ja heidät halutaan hiljaisiksi ja vaivaittomiksi, ja mä olen kokenut aikanaa juuri samalla tavalla; että vauvat on suloisia ja sen jälkeen, kun taaperovaihe alkaa olla ohi, on lapsenkin hyvä alkaa käyttäytyä kuin keski-ikäiset. Kummasti sitä on näkemys muuttunut.:)
Täällä missä joulua vietetään, muuten saa juosta sisällä sekä lapset että aikuiset. Talo on todella iso, ja koko alimmainen kerros (n. 70 neliötä) on varattu kuntoilulle ja siellä on tilaa juosta ja temmeltää jumppapallon kanssa, hyppiä patjoilla ym. Tilanne ois aivan eri jossain missä juoksemiselle ei olisi tilaa tai se olisi vaarallista.
Mut tällaiset sukujoulut on lapselle tosi hyviä ja opettavaisia kokemuksia - lapsen on hyvä oppia että ihmisiä on erilaisia ja jotkut tädit on höpsömpiä kuin toiset. ;)
Eli jos sun lapset riehuu niin kukaan ei saa heittää vinkkejä mitä kannattaa kokeilla? Otat sen vittuiluna? Arvosteluna kasvatuksesta? Joku 2- vuotias tapittaa hiljaa nurkassa ja toinen menee ja osallistuu. Ei ole kasvatuksen tulosta. Tämä näkyy sitten isommalla lapsella -ja taas vähän isommalla lapsella alkaa olemaan omia mielipiteitä. Ei enää tehdä kuten äiti ja isi opetti vaan hakataan joku neekeri tai ryöstetään joku mummo.
Eihän sitä tiedä mikä auttaa milloinkin ja lapsetonkin saattaa tietää asioista: varsinkin sellaset ihmiset jotka puhuu kasvatusasioista. Teitä en tarkoita, vaan yleisesti ihmiset juttelee asioista.
Ap puhuu itsestään: olen hetki sitten itsekin ollut lapseton.. Joten ei ihme ettei tajua että joku lapseton saattaa tietää vaikka mitä asioita lapsista.
Kyllähän lapseton on hyvä kätilönä, sairaanhoitajana, neuvolantätinä.. Tietotaitoa voi olla paljon vaikkei itse olisi synnyttänyt. Ap nostaa itsensä synnytyksen vuoksi jollekin pallille johon ei auta lapsettomien tai muuten vanhojen mammojen huudella.. :)
Ei kukaan pysty moittimaan lapsetonta kasvatustuloksestaan, sitä sanotaan keskusteluksi!
Sinä otat keskustelun moitteena ja arvosteluna vaikka se tulisi hyvästä tahdosta.
Mutta miten kamalaa onkaan kun joku lapseton ihminen sanoo mitä voisi kokeilla???
Minulla on 4 lasta ja pystyn juttelemaan ongelmista ihmisten kanssa. Ei se tarkoita että sinulla toimiva tapa toimisi meillä ja päinvastoin.
Minusta ongelmasi kuulostaa noloudelta; kun et osaa ratkaista uhmaikäsen ongelmia ja siitä joku sanoo vinkkiä.
Meillä ei lapsilla ole ollut vierastamista. Lapset on sosiaalisia ja reippaita. Sekin on normaalia.. :D
mutta neuvoja olen silti saanut sekä lapsettomilta, että niiltä, joilla on jo aikuiset lapset. Tässä esimerkkejä:
- pientä vauvaa ei saa pitää paljon sylissä, sillä muuten sitä joutuu aina kantamaan/pitämään sylissä
- vauva/pieni lapsi pitää nukkumaanmenoaikaan jättää yksin sänkyyn, vaikka hän huutaisikin
- vierastamiskaudet johtuvat siitä, ettei vauva ole ollut tarpeeksi paljon kylässä
- vauvan tai taaperon voi / vauva ja taapero pitää jättää ilman tutustumista hoitoon sellaisille henkilöille, jotka eivät ole nähneet lasta moneen kuukauteen, eivätkä tiedä juuri mitään lapsesta eikä lapsi heistä
- lapsi ei tarvitse päivärytmiä eikä rutiineja
- kyläiltäessä voi jättää lapsen päiväunet väliin
- lapsella ei tarvitse olla varsinaisia sääntöjä, vaan lasta kuuluu koko ajan komentaa tyyliin: "älä mene sinne, istu kunnolla, pane jalka 5 mm tänne päin, älä käänny sinne,...". Siis tauotta näin.
- kotia ei saa tehdä lapselle turvalliseksi, vaan pitää komentaa (vrt. edellinen kohta). Jos käy jokin vahinko, niin "siitäpä oppii".
että ei puhuta lapsista mitään lapsiperheille, koska rouvat ottavat sen verran hanakasti nokkiinsa kaikesta sanomisesta. Aina, kun äiti aloitti keskustelun Nicojampasta, ryhdyttiin puhumaan kansalaisopiston ryijykurssista tms. Eipä pääse kukaan sanomaan, että puututtiin lastenkasvatukseen! Parasta olla vaiti, koska pikkulasten äidit on nykyisin niin herkkiä.
Meillä muuten ei saa juosta sisällä. Vieraiden lapsia en ala komentaa, mutta jos lapsen omat vanhemmat eivät asiaan puutu kertasanomisen jälkeen, eivät saa enää uutta kutsua kylään.
Onneksi ei mitään sen vakavampaa:) Mä olen kyllä niin onnekas, että oikeasti yksikään sukulainen ei ole ikinä arvostellut tai kommentoinut lastenkasvatustaitojamme, lapset nyt 4,5v ja 2v. Enkä tarkoita, että olemme täydellisiä, vaan että sukulaiset kummankin puolelta arvostavat meitä vanhempina, eivätkä puutu. Ja sisaruksilla ei ole vielä lapsia, eli ovat tämän polven ensimmäiset. Päinvastoin, sekä oma äitini, että anoppini ovat kehuneet ja joku sukulainen on tokaissut, että toivoisi, että olisi itse osannut olla omiensa kanssa myös vähän rennommin:) Ajattelin vain kertoa, että on myös ihania sukulaisia (ainakin tässä asiassa) ja että arvostan sitä! On muuten paljon miellyttävämpää sitten kysyä tarvittaessa apua/mielipidettäkin:)