Mitä mieltä tälläisestä äidistä:

Mutta näitä on. Itse varmaan olisi alkanut huutaan sille täyttä kurkkua, että kyllä mä nyt otan oman lapseni pois alta, jos tollanen pikku paskiainen tulee sitä töniin. Ja että sitä niittää mitä kylvää, odottakoot vain.

meille tulisi ruoka/päikkäriaika tai muu meno ja poistuisimme tulilinjalta.

vaikka äitiä jos välttämättä haluat, mutta pientä poikaa et voi etkä saa inhota. Minkä ikäinen tuo raukka on?

vaikka äitiä jos välttämättä haluat, mutta pientä poikaa et voi etkä saa inhota. Minkä ikäinen tuo raukka on?

aika paljon olette tekemisissä



miksi tulit tänne juorumaan? Ei me olla kuultu tuon äidin versiota tapahtumiin.

Kuulostaa ihan ääliöltä mammalta. Käske mennä haklemaan kasvatusneuvoja esim. neuvolasta. Ymmärtääkö hän itse mitä tekee, miltä toiminta näyttää. Keskustelkaa aikuiset keskenään toimintatavoista. Onnistuisiko teidän muiden äitien esittää tuon äidin kieroa kasvatusta, lapsen ohjaamista hänelle? Ei laten edessä tietenkään!



Hyvää talven jatkoa!

(sori, mutta täällä av:lla oppii että kaikki ei aina ole niinkuin aloittaja kertoo)



niin on kyllä pahasti pielessä tuon äidin maailma. Tekee hallaa pojalleen.



Muuten sanoisin, että äänestä jaloillasi, eli poistutte kun tulee pihalle. Mutta tuossa tapauksessa viesti ei taitaisi mennä perille, jos heissä ei kerran ole äidin mielestä mitään vikaa.



Voisitteko hieman isommalla porukalla jutella äidin kanssa? Jos siellä on muitakin, jotka ovat olleet hänen "uhrejaan". Selitätte nätisti, että on lapsenkin etu, että hän oppii käytöstavat ja sosiaalisia taitoja. Lapsi ei mene rikki siitä, että häntä torutaan, mutta hänestä tulee ihan varmasti kiusattu, jos jatkaa tuollaista myöhemminkin. Lapsen on myös hyvä oppia, että aina ei ole äiti paikalla puolustelemassa.

Kerran lastani tönäisi vahingossa toinen lapsi. Ei siinä mitään ihmeellistä. Seuraavaksi tuon vieraan lapsen mummo kehoitti lasta pyytämään anteeksi, mikä kuuluu normaaleihin käytöstapoihin. Ei siinäkään mitään. Siinä vaiheessa lapsen äiti avasi suunsa ja sanoi kiukkuisesti: "ei Liisan tarvi pyytää anteeksi, kun se oli vahinko!" Menin sanattomaksi ja tuon takia tapaus jäi mieleeni. Ai, eikö ole tapana pyytää anteeksi, jos tekee vahingossa jotain? Jos astun jonkun varpaille tungoksessa, niin enkö muka pyydä anteeksi?



Jos aikuiset eivät olisi huomanneet, en olisi mitenkään hautonut asiaa. Sen äidin asenne oli käsittämätön. Se siitä puuttuisi, että 5-vuotias olisi tarkoituksella tönäissyt pienemmän nurin.

Mutta tälläistä kiusaa on tapahtunut ihan siitä saakka, kun lapsemme oppivat kävelemään.

vaikka äitiä jos välttämättä haluat, mutta pientä poikaa et voi etkä saa inhota. Minkä ikäinen tuo raukka on?

Ja sinulle, joka kysyit, miksi juoruan täällä: siksi, että saisin käsityksen, että olenko todella liian pikkumainen

( kuten ko. nainen minun sanoo olevan ), että onko tuttuni käytös missään määrin tavallista tai hyväksyttävää.

Hän ei kuuntele minua, ei halua kuulla mitään "syytöksiä", mitä liittyvät hänen tapaansa kasvattaa.

En ole ollut tuon perheen kanssa juurikaan enää tekemisissä, mutta en voi vältellä heitä ikuisuuksia: koska kyseessä on ns. sukulaiseni, niin tulemme joka tapauksessa näkemän toisiamme aina silloin tällöin jossain.

Toisaalta löytyy niitä hiekkispoliiseja puistoista, että jos joku toinen, vähänkään isompikokoinen lapsi tulee lähellekään, niin heti ollaan kädet puuskassa menossa oman lapsen ja vieraan lapsen väliin ja etenkään yhteisiä leikkejä ei saa syntyä jne. Toisaalta sitten on myös ne vanhemmat jotka eivät vahdi tai eivät saa kuria lapsilleen, vaan siellä mennään liukumäet kepillä toisia sörkkien jne.

Ne on niitä ääripäitä. Itse koittaa sompailla siinä välillä ja silti joskus huomaa että omakin asenne voisi olla toisenlainen joissain tilanteissa, mutta eihän sitä vieraita äitejä pysty kasvattamaan, joten kyllä tuo ohje äänestää jaloillaan taitaa olla toimivin ja harmittomin.

joiden mielestä isot lapset ovat vaara



yritä siinä sitten olla leikkipihalla se äiti jolla vauvan lisäksi on isompi lapsi

Muuten en olisi tuon lapsen ja äidin lähellä.

Lähette aina pois tai siirrytty muualle.

Kyllä se äiti pian tajuaa, että mistä on kyse.

Minä ainakin inhoan tuota äitiä ja lapsi tavallaan syytön, koska ei saa oikeanlaista kasvatusta.

Toki aggressiivisia tyttöjäkin on, mutta kyllä luonto on tehnyt pojista väkivaltaisempia. Pojat usein ovat fyysisempiä kuin tytöt ja todella tarvitsevat tiukkaa ohjausta fyysisyytensä kanavoimisessa. Minulla on kolme ihanaa lasta, tytär ja kaksi poikaa. Varsinkin vanhempi pojista tarvitsi todella tiukkaa kuria juuri tuossa 2 - 4 vuoden iässä oppiakseen oikeat tavat, koska hänellä oli luontaisia taipumuksia turvautua väkivaltaan. Nyt poika on 9-vuotias, eikä koskaan ole joutunut eskarissa tai koulussa tappeluihin, koska osaa toimia oikein. Opettaja on antanut palautetta, että poika osaa on esimerkillisen rauhallinen, kykenevä hillitsemään itsensä, odottamaan vuoroaan ja muut huomioon ottava. Hän osaa hallita itseään, koska linja oli selkeä: ketään ei saa purra, lyödä tai heittää. Silti poika edelleen pitää kovasti esimerkiksi painimisesta pikkuveljen kanssa, mutta ei koskaan tule tilanteita, että sellaisessa yhteisesti halutussa nujuamisleikissä toinen oikeasti suuttuisi ja ruvettaisiin vahingoittamaan toista. Olen myös erityisesti aina korostanut sitä sääntöä, että tyttöjä ei voi lähestyä minkäänlaisilla kovilla otteilla, se on häpeällistä. Pidän myös huolen siitä, että pojat tietävät, että arvostan heidän voimiaan, ja korostankin usein, että on hienoa olla energinen, urheilullinen, poikamainen poika. Mistä muuten saataisiin vahvoja miehiä! On hyvä, että ihmisiä on monenlaisia. Lasten monenlaisia taipumuksia voi kasvatuksella ohjata positiivisiksi voimavaroiksi.