Onko perhe-elämä lasten kanssa jatkuvaa riitelyä?

yksioikoisesti voi vetää. Jotkut lapset on rauhallisempia, jotkut tulisempia, jotkut sisarukset tappelee 24/7 toiset ei ikinä. Mulla on 3 lasta ja totaalisen erilaisia kaikki.

Minusta tuntuu, että tuo nyt ei ole se "oikea" syy miettiä lasten hankkimista. Ihan sama kuin miettisit etukäteen työpaikkaa hakiessa että minkäköhänlainen työkaveri siellä 5 vuoden päästä on ja riitaannunkohan sen kanssa. Elämä on elämää, se muotoutuu miksi muotoutuu ja jos ongelmia tulee, ne pyritään selvittämään sitten paikan ja tilanteen päällä ollen.

mutta niitä riitoja tulee. JOs teet yhden lapsen, hän käy läpi asioita teidän vanhempien kanssa, esim. kilpailu ja mitä haluaa. Jos teet useamman, he kinastelevat keskenään, kilpailevat keskenään. Minä ja mieheni emme kovin paljoa ole riidelleet, sentään jonknin verran, mutta lasten kanssa kyllä. Luulen, että just teillä varmaan riitoja tulee, koska niitä haluat vältellä, mutta siitä kaikki oppii, itsekin, ettei riitely niin kamalaa ole. Lapset unohtaa asiat nopeasti ja mennään taas eteenpäin, näin aikuisenkin pitäisi oppia. Lapsi todennäköisesti nostaa sinussakin valtavasti tunteita esiin, raivosta suurimpaan onneen mitä maan päällä voi tuntea ja juuri tämän viimeksi mainitun takia, kaiken kestää.



Riidat ovat vain osa elämää, on paljon muutakin. Meillä eniten pikkulapsivaiheessa. Nyt ekat ovat jo koulussa ja on paljon rauhallisempaa.

minusta tuntuu että meillä ei lapset keskenään ole koskaan tapelleet, vanhemman, tytön kanssa on välillä saanut vääntää, on kovasti tietoinen mitä tekee ja mitä ei tee, mutta aika kiero osaan olla minäkin ja tunnen tytön ja osaan jo käsitellä niin että tyttö kuvittelee tekevänsä omasta tahdostaan.



Poika taas pistää huulen mutruun jos asiat ei ole niin kuin hän haluaa ja sitten lellivauva saa tahtonsa periksi jopa jääräpää siskoltaan joka yleensä kävelee veljen yli.

Esikoinen on nyt ekaluokkalainen ja on ollut riitaisa jääräpää 2-vuotiaasta saakka. Jos ei nyt ihan päivittäin niin ainakin viikoittain otamme yhteen, väsyttäväähän tämä on.

Esim. meillä yksi lapsista syntyi keskosena. Mahdollisesti siitä johtuu, että hänellä on selkeästi huonommat vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot kuin sisaruksillaan. Tälle lapselle toisen kanssa yhdessä leikkiminen on aina silkkaa inttämistä, riitaa ja tappelua.

Meidän 4 lasta ovat jo kaikki koululaisia, mutta metelitaso tässä talossa ylittää varmasti kaikki viralliset suositukset. Jos ei musa pauhaa tai telkku, lapset tappelevat keskenään ja me vanhemmat yritetään huutaa siihen väliin että lopettakaa nyt hyvät ihmiset tuo.

Eli jos rauha ja hiljaisuus on sulle elämän ykkösasia, ei varmaankaan kannata tehdä kuin max yksi lapsi, jos sitäkään.

Mutta siihen tottuu. Muistan miten ahdistuin huutamisesta kun esikoinen oli jotain 3-4-vuotias ja kaikesta piti huutaa. Nyt kun kuopus on tuossa vaiheessa ettei puhe millään mene perille, ei äitiä ahdista enää yhtään. Huudetaan ja raivotaan sitten jos kaunis puhe ei mene perille. Ja tuosta iästä eteenpäin (eli siitä että nuorin pääsee sinne 5 vuoden tienoille) se huutamisen tarve meillä.

Piti sanoa että huutamisen tarve vähenee.

jos lapset hyväl tsägäl nukkuu samaa aikaa päikkärit ni sulla on rauhallista,muuten EI IKINÄ ja varmaan yks lapsista nukahtaa vasta kun oot ite menny nukkuu ja otat sen kainaloon.ja lapset tappelee ihan sikana koko aja ja hakkaa toisiaa lapioil ja leluil päähän ja huutaa koko ajan ja putoo rappusista ja jos ei oo rappusia ni kaatuu muuten vaan.ja sotkee joka paikan ja huutaa koko ajan vastaan ja vanhemmat alkaa sillon viimeistää riitelee kun eka lapsi on 2,5vuotias ja sitten ei riidat lopu ennenkun viimesinkin muuttaa himasta. ajatus alkaa katkeilemaan etkä saa yhtä lausetta sanottua loppuun kun koko ajan jooku huutaa äiti äiti äiti tai muuten vaan kiljuu vieressä! onnea perheen perustamiseen;D

mut kyl siihen tottuu..

tämän esikoisen kanssa on aina ollut tosi vaikeaa, herkkä ja temperamenttinen luonne, ja isänsä on aiheuttanut paljon pahaa mieltä ja traumojakin hänelle.



Nyt murkkuiässä ihan mahdoton.



Toivon totisesti että tästä vauvasta tulee rauhallisempi tapaus!



Onhan lapsissa hirveästi luonne-eroja, vaikka samassa perheessä kasvaisi toinen voi olla rauhallinen viilipytty ja toinen tulinen jääräpää.

Meteliä tulee aina lapsista ja niitä joutuu hoputtamaan moneen kertaan, että tapahtuu jotain.

Lapset taatusti muuttaa teidän arjen meluisammaksi, mutta on heistä tosi paljon iloakin ja omaa lastaan rakastaa ylikaiken.

Lapsilla on paljon myös erilaisia vaiheita eri ikäkausina.

Toki tällä palstalla on niitäkin lapsia, jotka ovat kuin nukkeja.

Sulle ap sopisi sitten yksi lapsi. T.12

Itse yhden lapsen äitinä sanoisin että yhdenkin kanssa meteliä ja riitoja riittää. Suhde mieheen on muuttunut riitaisammaksi, ei ole aikaa eikä voimavaroja riidellä asiallisesti, väsyneenä tulee tiuskittua puolin ja toisin.

Sanoisin että mieti tarkkaan lapsen hankintaa sillä mielenrauhasi on senjälkeen mennyttä. Ts. et pysty enää säätelemään mielialojasi samalla tavalla kuin aikaisemmin koska lapsi tekee usein jotain ärsyttävää, raivostuttavaa ja turhauttavaa.

Haikeudella muistelen kuinka mukavaa elämä kahdestaan miehen kanssa oli. Silti rakastan lastani yli kaiken enkä luopuisi hänestä, mutta rankkaa on entiseen verrattuna.

Jos lapset ovat terveitä ja saavat riittävästi huomiota ja malli on hyvä. Ainakaan meillä ei todellakaan riidellä jatkuvasti, ja lapsia on neljä. Mutta rauhallistakaan ei kyllä ole, vaan paljon menoa ja meininkiä. :D

Jos lapset ovat terveitä ja saavat riittävästi huomiota ja malli on hyvä. Ainakaan meillä ei todellakaan riidellä jatkuvasti, ja lapsia on neljä. Mutta rauhallistakaan ei kyllä ole, vaan paljon menoa ja meininkiä. :D

terveitä??!?vitun urpo!ja mikä malli?et kasvatetaan pumpulissa eikä ikinä saa näyttää et ihmiset riitelee keskenään!? niil sun lapsilla tulee olee helvetin vaikeeta jos ne ei osaa riidellä,ne on koulussa kynnysmattoja joita pompotellaa mennen tullen! koska ilmeisesti jos esim.kaksi lasta haluaa saman lelun niin ne sanovat "voi kultani ihana sisarukseni ole hyvä ja ota tuo,en minä sitä haluaisikaan" "eikun ota sinä vain,en minä halua jos se saa sinut surulliseksi,tai tehdäänpäs niin ettei kumpikaan oteta sitä,voi miten minä olen onnellinen sinusta" näin ne sun hyvät terveet lapset varmaan toimii jotka eivät riitele keskenään ja saavat sulta paljon huomiota.talosi on varmaan kamala kaaos ja nuorin hoidetaan puoliks jos kerta on aikaa niille kunnolla.mulla kolme ja yks niistä vauva ja aivan täys päivä et saan ruuat tehtyy ja pyykättyy ja siivottuu suurimmat kuten ruuan jälkee astiat ym ja oltuu lasten kans ja aina morkkis kun ei saanu isommat tarpeeks huomioo ja vauvaki roikkuu kainalos ku toisel kädel järjestän paikkoja..ei nyt joka pvä mut suurimmaks osaks. tai sit ne sun lapset ei vaadi nii paljoo huomioo ku mun,ehkei ne rakasta sua nii paljon:D:D:D no ei vaan..mut ihme juttu,jos ne on terveitä...?!???!